Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin 1980-luvun alussa syntynyt tunnevammainen jälkeläinen on nimeltään Tuhokapitalismi. Se syö työntekijöitä ja tuhoaa ympäristöä.
Tuhokapitalismi on 1980-luvulta asti järjestelmällisesti käyttänyt erilaisia kriisejä hyväkseen ja ajanut läpi uudistuksia, jotka ovat vaurastuttaneet pientä Eliittiä. On leikattu hyvinvointipalveluja ja yksityistetty julkista sektoria. Samalla on liittouduttu Fossiiliteollisuuden suuryhtiöiden kanssa ja purettu Suuryhtiöiden sääntelyä, mikä on johtanut Ilmastonmuutokseen. Tämä on täydennetty aina kun mahdollista myös ihmisoikeuksia loukkaamalla ja kansalaisoikeuksia rajoittamalla.
Tuhokapitalismi on suunniteltu tuottamaan uusia tapoja yksityistää yhteisomaisuus ja hyötyä katastrofeista. Jäljet ovat korjattavissa vain voimakkailla toimenpiteillä.
Kyllästymispiste oli Wall Street 2008. Se näkyy nyt jo USA:n presidentinvaaleissakin. Käännekohta oli Pariisin ilmastosopimus viime vuonna. Usean vuosikymmenen tuhon tien korjaaminen on nyt kuitenkin tehtävä niin lyhyellä aikajänteellä, että voimme vain toivoa mahdollisimma paljon onnistuvan verettömästi, niin kuin kävi Neuvostokommunismista vapauduttaessa. Tähän tarvitaan ihmisten enemmistöä!
Tuhokapitalismi on 1980-luvulta asti järjestelmällisesti käyttänyt erilaisia kriisejä hyväkseen ja ajanut läpi uudistuksia, jotka ovat vaurastuttaneet pientä Eliittiä. On leikattu hyvinvointipalveluja ja yksityistetty julkista sektoria. Samalla on liittouduttu Fossiiliteollisuuden suuryhtiöiden kanssa ja purettu Suuryhtiöiden sääntelyä, mikä on johtanut Ilmastonmuutokseen. Tämä on täydennetty aina kun mahdollista myös ihmisoikeuksia loukkaamalla ja kansalaisoikeuksia rajoittamalla.
Tuhokapitalismi on suunniteltu tuottamaan uusia tapoja yksityistää yhteisomaisuus ja hyötyä katastrofeista. Jäljet ovat korjattavissa vain voimakkailla toimenpiteillä.
Kyllästymispiste oli Wall Street 2008. Se näkyy nyt jo USA:n presidentinvaaleissakin. Käännekohta oli Pariisin ilmastosopimus viime vuonna. Usean vuosikymmenen tuhon tien korjaaminen on nyt kuitenkin tehtävä niin lyhyellä aikajänteellä, että voimme vain toivoa mahdollisimma paljon onnistuvan verettömästi, niin kuin kävi Neuvostokommunismista vapauduttaessa. Tähän tarvitaan ihmisten enemmistöä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nostan tämän näyteikkunaan.
Nostanpa vielä uudestaankin. Asia on tärkeä.
We Kick the Ass
of the Ruling Class
Eikös se stubbi justiin tänään itkenyt tätä Marg.thatcheria oman äitinään.
Kyllä.
Stubbista on vaikea enää tehdä parodiaa, koska hän tekee itse itsestään klovnin.
Nostetaan tämä näyteikkunaan.
Thatcherin ja Reaganin politiikka on yhtä tuloksekasta ja yhtä tasa-arvoista kuin Brezhnevin ja Putinin. Meidän olisi jo aika lakata lässyttämästä Hitleristä ja Stalinista.
Alexander "Maggie" Stubb. Juha "Leonid" Sipilä. Timo "Nancy" Soini.
Nostetaan tämä asia esiin. Sitä voi olla vaikea ymmärtää vain televisiota katsovien.
Sipilän ansaintalogiikka ja prosessikaavio ovat suoraan Tuhokapitalismin Mustasta kirjasta.
Mitä perussuomalaiset tarjosi ihmisille enemmän kuin vasemmisto? Valtio-opin professori Mika Ojakangas vastaa: identiteettiä.
Puolue tarjosi isänmaallisuutta. Se tarjoaa myös viholliskuvan. Vihollinen on kaupunkilainen, koulutettu, vihervassari, suvakkinainen ja toisaalta maahanmuuttaja. Perussuomalaisten äänestäjät ovat vähemmän koulutettuja – on hyvätuloisiakin, mutta vähemmän koulutettuja – ja niitä joilla saattaa mennä huonosti.
– Huono olo tai pettymys vaatii purkautumiskanavaa. He ovat luoneet keskenään määrätynlaista junttisolidaarisuutta, ja Soini ruokkii tietoisesti tätä ja on siinä onnistunut.
Jokainen ihminen tarvitsee identiteetin ja mahdollisesti myös poliittisen identiteetin. Ojakankaan mukaan työväenliike ei ole enää kyennyt sitä antamaan. Ihmiset, jotka ovat työläisiä, etsivät identiteettiä muualta tai kansallinen identiteetti on noussut työläisidentiteetin rinnalle.
Oikeiston vahvistumisen ja vasemmistolaisuuden heikkenemisen taustalla on monenlaisia aatevirtauksia. Vasemmiston ja työläisten identiteetti on tuhottu, ja talouspolitiikka on oikeistolaistunut. Ojakangas näkeekin tässä oivan maaperän nationalistisen populismin nousulle. Työväenluokan on helpompi identifioitua tähän kuin ”neoliberaaliin kilpailueetokseen tai kokoomuksen hypetykseen, jossa ollaan makeita ja kukoistetaan”.
Äärioikeiston hegemonia
Ojakangas muistuttaa äärioikeiston pitkästä historiasta. Oikeistolaistuminen lähti liikkeelle globaalilla tasolla ja länsimaissa 80-luvulla. Yhdysvalloissa puhuttiin ”hiljaisesta enemmistöstä” ennen kuin Ronald Reagan tuli valtaan vuonna 1981. Isossa-Britanniassa Margaret Thatcherin johdolla konservatiivit ottivat murskavoiton pari vuotta ennen Reaganin valtaantuloa.
– Tästä alkoi työväenliikkeen parjauskampanja.
Thatcher oli siinä oikein mestari, ja konservatiivit onnistuivat tuhoamaan työläisten työläisidentiteettiin perustuvaa solidaarisuutta, joka näkee omistavan luokan ja pääoman vastustajana. Nykyään omistava luokka on korvattu ulkomaalaisella, Ojakangas toteaa.
Hän muistuttaa, että moni maahanmuuttajista on aivan yhtä huonossa asemassa ja pahemmassakin kuin suomalaiset työläiset itse.
Poliittinen ilmapiiri siirtyi 80-luvulla hurjaa vauhtia oikealle – manner-Eurooppa ja Suomikin – seurasi mukana 90-luvulla. Oikeisto on käyttänyt kaikki taantumat hyväkseen. Julkisen sektorin pienentäminen ja yksityistäminen on ollut tietoista ideologista politiikkaa.
– Koko poliittinen kenttä siirtyi vasemmalta oikealle. Kokoomuksen julkilausumat 70-luvulta muistuttavat vasemmiston 90-luvun julkilausumia.
Ojakangas arvioi vasemmiston menneen 90-luvulla mukaan uusliberaaliin talousintoiluun. Harri Holkerin (kok.) 80 – 90-luvun molemmin puolin toimineen ja sen jälkeen jatkaneiden Esko Ahon (kesk.) ja Paavo Lipposen (sd.) hallitusten hän arvioi olleen yhden Suomen oikeistolaisempia 60-luvun jälkeen. Tuolloin alkoi systemaattinen varallisuuden siirto köyhiltä ja keskiluokalta rikkaille.
– Tämä on tietoista politiikkaa. On uskottu käsittämättömään valumateoriaan, että rikkaat olisivat yhteiskunnan moottori. Kuitenkin Aristoteleestä lähtien on tiedetty, että jos varallisuus keskittyy pelkästään rikkaille, se on varmin merkki yhteiskunnan rappeutumisesta.
Hän arvioi oikeistolaisen puhetyylin lyöneen itsensä läpi ja valtamedian tukevan tätä. Suomalainen mediajulkisuus – iltapäivälehdistä Yleisradioon – on siirtynyt 20 – 30 vuoden aikana oikealle. Ojakankaan mukaan suomalainen media on varsin oikeistolainen verrattuna vaikkapa Iso-Britannian, Ranskan, Italian tai puhumattakaan Ruotsin mediasta. Näissä maissa talouspoliittinen keskustelu on suomalaista monipuolisempaa.
Ojakangas pitää mediaa kameleonttina, joka menee virtausten mukana. Se tyrmäsi Syrizan ja Podemosin. Hän näkee suomalaisessa mediassa olevan myös rasistisia piirteitä. Puhutaan pakolaistulvista ja pyritään luomaan uhkakuvia rikollisuuden lisääntymisestä, vaikka rikollisuus on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla 80-luvun lopusta lähtien.
– Naisilla on kotona vaarallisempaa kuin kaduilla, Ojakangas huomauttaa.
Vasemmiston vastavoima
Vasemmistolaisuuden voimistuminen on tapahtunut 2008 finanssikriisin jälkeen, Ojakangas arvioi. Vasemmistolaiset liikkeet ovat nousseet eri puolilla etenkin 2012 – 2013, mutta vain määrätyissä paikoissa. Iso vedenjakaja menee itä- ja länsi-Euroopan välissä.
– Vasemmisto on alamaissa Itä-Euroopassa, ja Puola on tästä viimeisin esimerkki. Paras esimerkki vasemmiston noususta on taas ison kannatuksen Kreikassa viime vaaleissa kerännyt Syriza, joka on lähellä vasemmistoliittoa ellei jopa vasemmistolaisempi. Espanjassa Podemos ja myös vasemmisto Italiassa ovat vahvoilla.
Ojakangas pitää vasemmistolaisuuden kasvun indikaattorina myös Jeremy Corbynin nousemista Iso-Britannian työväenpuolueen Labourin puheenjohtajaksi ja aattien Bernie Sandersin menestymistä Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden esivaalissa.
Lisää: http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3520045-miksi-tyolaiset-aanestavat-omaa-etuaan-vastaan