Sä et tule satuttamaan mua enää, koska emme ole enää missään tekemisissä keskenämme. Viimeksi teit sen jälleen, kun olin seurassasi. Mietin vaan aikaa kun kesä oli kauneimmillaan, minä todella rikki ja sekoamisen partaalla. Mitä teit sinä saman aikaisesti? Sulla oli meneillään auvoisa kotileikki. Ja kenen kanssa?Joskus kuuleppa, vaikeneminen on kultaa. Mä teen nyt tosiaan kaikkeni, ettet millään muotoa pääse tekemään mitään, mikä vaikeuttaisi mun elämää enempää. Mä en tiedä enää, mitä ajattelisin susta. Mun mielestä et vaikuta kovin mukavalta, kun haluat, että toinen kärsii vuoksesi. Onko sulla todella niin huono itsetunto, että sun pitää tehdä musta täys paska, jotta voit olla seurassani?
Mikä ihme sua vaivaa?
Valitsejokumuu
34193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Se on hyvä, että olet päässyt eroon ikävästi käyttäytyvästä ihmisestä, mutta ehkä ei kannata tällä palstalla niitä omia tunteita alkaa käsittelemään, vaan jutella vaikka hyvän luotetun ystävän kanssa.
Luuletko, että haluan kaataa kenenkään päälle niitä suunnattomia vihan ja katkeruuden tunteita, jotka hän on minussa herättänyt? Toivottavasti nyt viisastuisin hiukan.
Ootko mies vai nainen
Sillä ei väliä. Puran tunteitani. Eihän silläkään ollut väliä, miten hän minua kohteli, kun olin avoimesti kertonut tunteistani.
Jos oisit hän joka mulle on tärkeä nii en ole halunnut loukata sua ja hänelle kyllä kerroin monesti omat tunteeni eikä koskaan niistä välittänyt.
Ei natsaa, et ole hän.
Juu nii vähän arvelinkin
Tällä palstalla sinä kyllä kaadat koko Suomen niskaan. Itselläni on tapana, kun eronnut, kirjoittaa päiväkirjaa ja sen kautta saan purettua niitä negatiivisiakin tunteita pois. Onhan se niin ettei ne hyvät ystävätkään jaksa kovin kauan kuunnella sitä jauhamista.
Yllä olevat kirjoitukset, on yksipuolista narsistista paskaa ( ei siis sinun kirjoituksesi ) ja voisivat sopia oman exän juttuihin, kuin myös monen muun jotka joutuneet käymään saman shown lävitse.
Sitä oppii tunnistamaan aika hyvin, tuollaiset tilitykset missä toista osapuolta syytetään täysin, ihmeellisesti omassa käytöksessä-teoissa ei nähdä mitään pahaa. Ne on sattuneet olosuhteiden takia...just joo, hey c'moon te täydelliset...
kuulostat ihan äidiltäni.
et sitten sano että minä vitkuttelin. et sitten sano että minulla kesti sille yhdelle mitään.ettei se katu että minä aiheutin. et sitten sano...
ja lopulta tuli oikeasti tilanne kun en ollut mitenkään millään lailla syyllinen ja raivoo minulle kun en ota syitä niskoilleni. tuumaa nyt ei ole yhtään minun syytäni.
sitten se tilaa jonkun heittämään tiskikoneen alas parvekkeelta koska haen sen koneen vasta kun se on rauhoittunut ja se kone ei ole mitenkään mun ukkoni kone vieläkää vaan meidän minun ja ukkoni.
sille ei mene jakeluun etten salaa mitään ukoltani, jos itse olette tuhmia älkää olko minun aikanani.
minä en valehtele edes teidän ukollenne jos teette typeryyksiä ja sattuu kysymään minulta. Ja kerron omanikin hölmöydet olkaa vaan siitä varmoja.
minä sanon tämän aina kaikille että -en lähde valehteleen puolestanne koska en pysty valehteleen.
En kuitenkaan aio sanoa kenellekään näitä sanoja. Eikä ole tarkoitettu sukulaisille tai lapsille tämä viesti. Ei oikeastaan kellekään. Puran tuskaani, annoin hänelle koko elämäni ja nyt joudun maksamaan siitä kovan hinnan.
minä koin samaa kun ukkoseni oli jättämässä minua,että paransin hänet ja hän sairastutti minut ja käänsi vielä sukuni minua vastaan koska en jaksanut hoitaa lapsia yksin ja hän jäi kiinni jatkuvasti valheista.
joko hänestä tullut mestari valehtelija tai olen suoristanut ja uskon hänen puhuvan totta.
Hienoa, että selätitte vaikeudet. Olisikohan kyse ns. lujasta rakkaudesta? Joskus kun näen vanhoja pariskuntia, jotka osoittavat rakkautta avoimesti toisilleen, mietin, mitä kaikkea heidän on täytynytkään käydä läpi, saavuttaakseen sen kaltaisen harmonian.
Sitä samaa joskus mietin, miten rakkaus kestää. Omani on koetuksella, ja itseäni saan siitä syyttää.
No en voi muuta sanoa, kuin että yritä oikaista väärinymmärrykset, jos ajattelet sen olevan sen arvoista.
Todellakin! Melkein 20 vuotta yhdessä mutta kaikille elämän kolhuille ei aina mahda mitään. Ja sitten jos osaa sotkea asioita sen lisäksi, on siinä selvittelemistä. Vaan eipä siitä enempää täällä. Riippuu tietenkin myös puolison kannasta, kuinka homma etenee...
Onnea yritykseen! Teet vaan sen minkä pystyt, eli oman parhaasi, niin ei tarvitse katua myöhemmin. Pitkää yhteistä historiaa, ei kannata pyyhkiä pois, eikä voikaan, jos niitä tunteita kuitenkin löytyy. :)
Kiitos! Ja mukavaa kun kuuntelit näin yön pimeinä tunteina.
Kaikkea hyvää elämääsi.
lapsuuden tuomat kuvat oikeasta perhe-elämästä olivat ristiriidassa keskenää.
miehen selviytyminen kotona ja koulussa hengissä oli päästävä valheilla ohi ettei joutunut hakatuksi.
yhteinen polku,
jos itse ymmärtää silloin, pitää saada myös toinen loogisella rakenteellisella keskustelulla tajuamaan tilanne.
joskus ratkasu on vaikea ja läpipääsemätön muta sovintopuuhaa tehtiin myös lisäksi.
Kiitos itsellesi! Autoit näkemään omaa keskiötäni pitemmälle!
vaikka kuinka puhkuin ja puhallin ettei näin sovita.X)
siis sovintopuuhaa peitonalla tarkoitin puhkunalla ja puhaltimisena.
tasapainoilemalla meni ja kriitistäkin aikaa oli ja paljon vuosien perään.
Eipä mitään. Joskus on vaikeaa nähdä lähelle, siksi mielessä pieni epäilys. Hyvää yötä kuitenkin.
Ja tiedän, ettei hän ole aivan tietoisesti satuttanut minua kuitenkaan. Mutta vielä on matkaa anteeksiantoon. Jollen käy läpi näitä vihantunteita (jotka kumpuavat ties mistä) kääntyvät ne itseäni vastaan ja vaivun syvään depressioon. Minä rakastan sitä ihmistä enemmän kuin varmaan koskaan ketään, ilman rakkautta ei ole vihantunteitakaan. Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Myös pelko estää ihmistä rakastumasta toiseen ihmiseen. Kannan kaunaa siitä, että hän antoi minun heittäytyä yksin tunteeseen, vaikka haki minut mukaan leikkiin. Minulla on suunnattomia vaikeuksia päästä eteenpäin, mutta elämänhalu on aina ollut kova ja uskon selviytyväni tästäkin helvetistä, vaikka helppoa se ei tule olemaan. Jos pääsisin eroon rakkaudentunteestani häneen, olen voitonpuolella. Mutta tunnetta ei voi käskeä, aikaa saattaa kulua vielä paljon, mutta voin löytää uusia asioita elämääni. Yritän varmaan keskittyä niihin ihmisiin, jotka ovat olleet ystäviäni. Sisäinen maailmani on hyvin rikas, olen kiinnostunut monista asioista ja loputtoman utelias elämää kohtaan. Rakkauden menetys sattuu mielettömästi (jos sitä olikaan). Minun puolelta kyllä, mutten usko toisen tuntevan samoin.
Siis huonosti ilmaisin;"joka ei koskaan tunne vihaa, ei ole koskaan rakastanutkaan". Lainaus jostain.
Kauniisti kirjoitat. Oletko kertonut hänelle tuon? Onko hänkään puhunut sinulle tunteistaan? Onko mikään käyttäytymisessä viitannut, että hän välittää vielä?
Voi olla asioita, joita on vaikeaa sanoa...mutta yrittää täytyy mikäli yhtään on rakkautta jäljellä.
On tietoinen tunteistani. Ei tunne samoin. Tää irrottautuminen on maailman yksinäisin tunne. Kyllä musta välittää, muttei siten, kuin toivoisin... Kyllä mulla riittää sitä lämmintä tunnetta, aivan riittävästi. Mutta ei voi elää näin, että aina iltaisin, kun on yksin kotona, kyynelehtii silmät turvoksiin. Sitä ei kukaan tarvitse, ei hän haluaisi että tunnen näin voimakkaasti. Olisi todennäköisesti kauhuissaan ja menisi sokkiin. ;)
Onko varmasti? Mitäs hän tekee, mistä tiedät ettei hänkin itke?
Sesamainen, et huomannu tätä..Sanoitko varmasti suoraan kaiken? Ovatko tunteesi ennallaan? Milloin viimeksi kerroit rakastavasi, katsoitko silmiin?
Jollain tuntuu olevan paha palsta-PSYKOOSI päällä.
Tuollainen viha ja roikkuminen ei tosiaan ole enää ihan täyspäisen hommaa.
Miksi et päästä irti sellaisesta ihmisestä joka aiheuttaa sinulle paskan olon. Eikä tällä palstalla hilluminen ainakaan paranna sitä.
Ykstyperys kommentoi siis sesamaisen tekstiä
Aloittajalle kommentoin .
Taidat tosiaan olla nimimerkkisi veroinen.
Taidan olla
Tarpeesi saada vastaus tyrehtyy täällä. Ehkä kannattaa käydä kallonkutistajalla, ei kuulosta terveeltä tuoda kohdistaa " sulle" anonyymillä palstalla.
Kyllä täällä ymmärtää sekoamiset, itsekin kokenut. Ei silti tulisi mieleen kaataa shittiä tänne ikäänkuin kaikki olis palstalaisten syytä.
Osittain siksi olen poistunut täältä. Ei tällä keskustella vaan osoitetaan sormella. Eipä mulla muuta. On aika nousta, keittää kahvit ja hyvää työpäivää kaikille :) kirjoituksista huolimatta.
Rakentavaa keskustelupalstaa ei ole olemassakaan, vai mitä sanoo ylläpitäjä? ..ihan sama, en jää lukemaan vastausta.