Narsisti ei kysy miksi otin etäisyyttä. Hän ei myöskään laita hoviaan kysymään sitä kysymystä. Hänen mukaansa kun syytä ei ole.
Olen pelännyt häneen törmäämistään, ja ahdistun hänen seurassaan, mutta en voi kertoa sitä hänelle. Hän on yrittänyt ottaa yhteyttäkin, en ole vastannut. Toisaalta tekisi mieli puhua suuni puhtaaksi ja kertoa, miksi näin, mutta olen lukenut, kuullut ja kokemuksesta tiedän, ettei se auttaisi. Tämä saa kuitenkin tuntemaan itseni kuin umpikujaan suljetuksi, kun en voi ilmaista itseäni ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää välttely.
Kuinka voi kohdata sellaista ihmistä, jonka pelkkä katsekin saa olon tuntumaan siltä, että sielusta yritetään ottaa kiinni ja saada otetta? Onko täällä ketään narsistin uhria, joka olisi päässyt irti narsistia kohtaan tuntemastaan pelosta ja pystynyt, vaikka etäisyyden ottamisen jälkeen ja vahvistuttuaan olemaan edes jonkinlaisissa tekemisissä hänen kanssaan esim. sukulaisuussuhteiden vuoksi? Onko mahdollista päästä sellaiselle tasolle ettei enää pelkää kyseistä henkilöä ja kohdatessaan häntä ahdistu?
Olen pelännyt häneen törmäämistään, ja ahdistun hänen seurassaan, mutta en voi kertoa sitä hänelle. Hän on yrittänyt ottaa yhteyttäkin, en ole vastannut. Toisaalta tekisi mieli puhua suuni puhtaaksi ja kertoa, miksi näin, mutta olen lukenut, kuullut ja kokemuksesta tiedän, ettei se auttaisi. Tämä saa kuitenkin tuntemaan itseni kuin umpikujaan suljetuksi, kun en voi ilmaista itseäni ja ainoaksi vaihtoehdokseni jää välttely.
Kuinka voi kohdata sellaista ihmistä, jonka pelkkä katsekin saa olon tuntumaan siltä, että sielusta yritetään ottaa kiinni ja saada otetta? Onko täällä ketään narsistin uhria, joka olisi päässyt irti narsistia kohtaan tuntemastaan pelosta ja pystynyt, vaikka etäisyyden ottamisen jälkeen ja vahvistuttuaan olemaan edes jonkinlaisissa tekemisissä hänen kanssaan esim. sukulaisuussuhteiden vuoksi? Onko mahdollista päästä sellaiselle tasolle ettei enää pelkää kyseistä henkilöä ja kohdatessaan häntä ahdistu?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä se pelko helpottaa ajan mittaan, opit hallitsemaan sitä. Mutta narsisti jatkaa aina siitä, mihin jäi. Joten suosittelen pitämään etäisyyttä narsistiin, mahdollisuuksien rajoissa.
Harvemmin narsisti kyselee perääsi. Loukattuaan sinua, koska hän yksinkertaisesti kääntää asiat niin, että sinä olet loukannut häntä ja hän on oikeutetusti sydämistynyt sinuun tästä. Saattaa jopa odottaa anteeksipyyntöä sinulta. Kuvio on kummallinen.
Älä ota yhteyttä narsistiin. Koska narsisti kokee sen niin, että sinä yhteyttä ottaessasi, olet halukas jatkamaan *yhteistyötä*, vaikka vain sinä, *haluaisit puhua suusi puhtaaksi*. Sillä narsistille on kaikki samaa *herkkua*. Haukuit, tai mielistelit. Pääasia, että hän sai huomiota ja siitä hän elää.
Kiitos vastauksesta. Ymmärrettävää. Mutta voiko sitä pelkoa voittaa jollei mene pelkoa päin?
Pidä itse määrittelemä välimatka narsistiin, silloin kun narsisti ei pääse *hallitsemaan* sinua, silloin myös pelko helpottaa ajanmyötä.
Narsisti ei muutenkaan kysy että miksi, mutta narsistin uhri kysyy, varsinkin kun viimeistä viedään. Muistakaa et ihminen voi olla narsisti vaikka ei olekkaan diaknoosia tehty, on pesunkestäviä narsisteja ja on narsistiksi kasvatettuja, yhtä julmia ovat.
Huomion tarve on narsisteilla kova, vaikka suuttuisit ja muuttuisit palavaksi perkeleeksi hänen edessään ja haukkuisit hänet pataluhaksi, hän olisi siitä vain mielissään. Hän nauttii siitä kun saa aiheutettua sinulle mitä tahansa, hän tietää olevansa henkisesti niskanpäällä ja voitolla. Paras lääke on täydellinen välinpitämättömyys hänestä, sanoa että aivan sama, tai vielä parempi ettei tuhlaa aikaansa edes minkään sanomiseen. On kuin narsistia ei olisi olemassa ja antaa hänen elää mutta ei välitä tai kiinnostu mitä hän tekee. Sanoo jos hän soittaa tai valittaa jo ensimmäisen/toisen lauseen jälkeen että oliko sinulla muuta? On siis koko ajan lopettamassa puhelua. Ei yhtään jää kuuntelemaan narsistia, vaan puhelimessa on juuri helppo sanoa sanoa mahdollisimman nopeasti: "no niin pitää lopettaa." Eikä mitään selitystä miksi...jääköön se asia narsistin funtsittavaksi.
En ole edes vastannut enkä aiokaan. Tässä vaiheessa ainakaan.
Kyllä tämäkin juttu vaikuttaa omituiselta. Miten te voitte ikäänkuin olla narsistin päässä, ellette ole itse narsisteja. Ovatko teidän mielestänne kaikki erilaiset, joiden käytöstä ette käsitä tai siedä, automaattisesti narsisteja. Voisko keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa paikallaan, siis sellainen henkilö, jolla ei ole ennakkoluuloja tai -asennetta. Voivat ihmiset olla puhtaasti helvetin ilkeitä ja ajattelemattomia välillä. Kandeisko puntaroida näin; en ole täydellinen, mutta niin ei ole tuokaan. Säilyisi jokin suhteellisuudentaju ja olisi vähemmän harhoja.
Hyvin laitoit. Uskon että moni täällä on katkera ja vihan sokaisema. Siksi teksti on mitä on. Ehkä kannattaisi hakeutua terapiaan.
Hyvin kirjoitit sinä joka kirjoitit että hyvin kirjoitit. Niin ovat, katkeria ovat.
Hyvin laitoit sinä joka kirjoitit että hyvin kirjoitit sinä joka hyvin kirjoitit. Niin jumalattoman katkeria että.
Niin ovat. Niin paljon ne vihaavat että. Hyvin sanottu sinä joka kijoitit että hyvin kirjoitit sinä joka hyvin kirjoitit.
Jaijjaijai, miten katkeria, niin katkeria. Oiva pränttäys sinulta joka sanoit että hyvin sanottu sinä joka kirjoitit että hyvin kirjoitit sinä joka hyvin kirjoitit.
Ne lääkkeet...
oijoijjjoi, ne lääkkeet ottamatta ovat noilla muilla, ihan muilla on jäänyt lääkkeet ottamatta...
Ihan vastaavassa tilanteessa en ole ollut mutta vähän sinne päin...itsekin yritin ottaa narsistiin ensin etäisyyttä, mutta huomasin ettei se toimi. Narsisti katsoo että vain hänellä on pääösvalta siitä kuka on hänen "ystävänsä" ja kuka ei. Koska hän ajatteli tarvitsevansa minua jollain tapaa, niin hän ei noteerannut etäisyyden ottoa, tunkin vain lähemmäs.
Pääsin narsistista vuosiksi eroon hänen omin asein: loukkaamalla ja ylentämällä itseni. Ei se helppoa ollut, mutta kaiken arvoista.
Aikansa narsisti pysyi loitolla ihan itse mutta ei ilmeisesti saanut tarpeekseen. Sattumien summana jouduimme tilanteeseen jossa olimme enemmän tekemisissä. Narsisti katsoi että nyt hän voi palata elämääni milloin ja miten haluaa. Ylimielisenä, arvostelevana ja ilkeänä itsenään. Oli todella vaikea esittää neutraalia koska hänen läsnäolonsä ällötti. Erään kerran satuin nauramaan jollekin asialle makeasti kun hän tuli paikalle. Iloisuuteni sai hänet hämilleen ja tajusin iskeneeni narsistin heikkoon kohtaan. Se sai minut vain iloisemmaksi ja narsistin entistä enemmän sekaisin pasmoissaan. Sain tuosta voimaa ja yhden aseen. Tiedän nyt miten saan narsistin välttelemän: Olemalla onnellinen.
Tiedän että monella nousee karvat pystyyn kun sanon että olen nostanut itseni narsistin yläpuolelle. Ihan hyvällä omallatunnolla ajattelen että hän on täysi paska ja luuseri. Ihmiskunnan pohjasakkaa jolla ei ole suurempaa merkitystä. En tietenkään tuota ilosanomaa jaa sen laajemmin, se on oma salainen aseeni, mutta tuo ajatus mielessä satunnaiset pakolliset tapaamiset menevät hymy huulessa ja leuka pystyssä.
Narsistin suhteen voi olla vain yläpuolella ja vapaa, tai alapuolella ja narsistin näyyrytettävänä. Kumman valitset?
"Tiedän että monella nousee karvat pystyyn kun sanon että olen nostanut itseni narsistin yläpuolelle. Ihan hyvällä omallatunnolla ajattelen että hän on täysi paska ja luuseri. Ihmiskunnan pohjasakkaa jolla ei ole suurempaa merkitystä. "
Minä olen aina ajatellut omasta narsisti-psykopaatistani noin.
En ymmärrä minkä minut sai luulemaan että olin tuominnut hänet liian kovin ja sitten eräänä päivänä jopa haksahdin.
Nyt en enää ikinä kuvittele, että hän olisi muuta kuin rupuista pohjasakkaa, jonka lähellä ihmisellä ei ole oleminen.
Onneksi minun ei tarvitse olla missään tekemisissä hänen eikä hänenlaisten rupuihmisten kanssa.
Oletko narsisti?
Meinasin vastata kertoen rehellisesti arvoistani ja elämästäni, mutta sitten ajattelin, että miksi antaa kääntelijälle revittävää.
Sen verran kerron, että en ole päihdeihmisiä.