Mitä teette kesällä?

Itse asiassa nykyään asun erakkona aika kaukana muista pienessä mökissä. Kesällä aion ainakin fillaroida. Ennen keravalla asuneena olen tyytyväinen, ettei aina tartte edes pihalta lähteä, tosin joskus kaipaan lyhyttä matkaa kesäterassille ja grillille..

Kirjoja varmaan tulee luettua ja saatan pari kertaa "eksyä" lähimmälle uimarannalle, jos aika ja kunto riittää.

Kaupunkilaiserakkona ollessa kesät pitkälti toisti samaa kaavaa, matka luontoa ihmettelemään oli vain paljon pidempi, monesti tuli ajettua vihdin rajoille, muutaman kerran pyörälläkin sen jälkeen kun ostin sähköavusteisen. Vanhan vihdintien varrelta löytyy muutama aivan hemmetin hieno ja rauhallinen paikka jos osaa etsiä :)

Pyöräilen uimarannalle lojumaan ja kaihoisasti katselemaan kun muilla on kavereita mukanaan. Kuljeskelen lähimetsissä ja syksymmällä sienestän ja marjastan. Juhannuksen vietän kotona sisätiloissa ja koitan unohtaa että on juhannus ja suurin osa väestä on jossain kamujen kanssa nauttimassa sosiaalisesta elämästään. Kaupunki on hiljainen, niin olen minäkin.

Onneksi asun pienessä maalaiskaupungissa. Kun joku hesalainen tulee tänne, niin hän kokeekin olevansa maalla. En kaipaa enää varsinkaan tässä iässä mökkiä. Järvi on kivenheiton päässä ja lisää järviä ja lampia löytyy fillarimatkan päässä. Lähellä on rehevää lehtomaisemaan, kangasmaita, korpea ja soita pitkospolkuineen. Joka kävelle pääsee hyvänä marjavuonna mustikkaan, löytää vadelmia ja jopa lakkoja.
Asun ihanteellisessa paikassa. Aika kyllä kuluu varsinkin kesällä liiankin nopeasti.

Minulla on landella tuttava, jonka maiden liepeille leiriydyn joka kesä muutamaan kertaan. Viime kesänä onnistuin jopa näkemään suden. Upea kokemus!

Yhtä pitkäksi aika käy kesällä niin kuin talvellakin. Jossain yritän hortoilla. Puuduttavaa. Siihen/kaikkeen väsyy ja kyllästyy.

ei täällä niin yksinäistä ole

Tuli ahdistunut olo kun ajattelen, että pitää taas yksi kesä jaksaa tätä elämää ja yksinäisyyttä. Kun ketään ei ole missään. Tunnen kuinka mielenterveyteni murenee murenemistaan. Ahdistuneisuus puristaa. Jokapäiväiset murheet musertaa. Kaikki voimat hupenevat. Ei ole ketään eikä mitään iloa tai pienintäkään toivoa. Ei ole enää edes haaveita, ei mitään. Milloin tämä helvetti loppuu.

Kaipa minä teen ensi kesänä samaa kuin aika monena muunakin menneenä kesänä; herään aikaisin ja käyn aamukävelyllä tai kuntosalilla, sitten oleilen tietokoneen ääressä. Yritän opetella ohjelmointia ja tehdä sitten jotain sovelluksia, onpahan jotain tekemistä. Saatanpa ottaa kirjan ja mennä uimarannalle vähäksi aikaa lukemaan aurinkoon. Tai puiston penkille istuskelemaan.

Mökkiä en kaipaa, kun mökkihöperöksi sitä taitaa onnistua tulemaan ihan kerrostaloyksiössäkin. Mitä enemmän olen yksin, sitä vaikeampaa tuntuu olevan pitää minkäänlaista kontaktia toiseen ihmiseen. Toisten ihmisten seura suoraan sanoen alkaa jo ahdistamaan.

Oleilen kotosalla ja teen mitä mieleen tulee tai olen tekemättä.
Ulkoilen myöskin, käyn uimassa ja tällaista edes jotain liikunnan tapaista, vaikka en olekaan mikään atleetti. Enemmänkin varmaan kotletti, mutta kuitenkin.
Naapuri itseasiassa lupaili myydä mulle ylimääräisen fillarinsa muutamalla kympillä, kun hän tietää, että mä tykkään pyöräilläkin kesällä. Ja tiedä, vaikka hänestä sais fillarointiseuraakin joskus, kun hän on kuitenkin eläkkeellä ja liikkuu muutenkin pyörällä niin tarpeen takia kuin huvikseenkin.
Leffojakin katselen, useimmiten kotona mutta joskus käyn teatterissakin ja autollisena tietenkin joskus käyn jonkun pitkän autolenkin, jos nyt ei oikein muutkaan keksi, eikä kotona jaksa lorvata.
Sitten mä tykkään lukea, se on ollut pikkujätkästä asti rakas harrastus. Tossa oli helvetin pitkä aika, kun ei tullut juuri muuta luettua, kuin päivän lehdet, mutta nyt joku vuosi sitten aloitin sen homman uudestaan. Toki vieläkin kulkee vähän jaksoissa tuo tapa, välillä luen koko aika ja välillä menee muutama viikko, etti tule luettua juuri mitään. Sitä kautta kirjasto on mulle yksi paikka, missä asioin aika paljonkin. Nyt varsinkin, kun taas lähikirjastoon pääsee viikonloppuisinkin ja nämä on näitä ns. omatoimikirjastoja. Niin on tosi rauhallista täällä, kun viikolla kuitenkin porukkaa ramppaa niin helvetisti täällä ja mukulat huutaa ja riehuu pitkin hyllyjen välejä edes takaisin.
Mä olen aina ollut vähän tällainen syrjäänvetäytyväkin ja aika rauhallinen luonne muutenkin. Että en todellakaan häslää ympäriinsä ja enemmänkin inhoan olla huomion ja hälinän keskipisteenä. Mutta olen mä myöskin sosiaalinen, eli kaipaisin ihmisiä mun elämään kanssa. Eli vituttaa ja ahdistaakin tämä jatkuva yksinään olo aina välillä. Nyt on sellainen jakso taas, kun ehkä kaipaisi jonkun hyvän ihmisen seuraa, mutta sitä ei nyt vain ole saatavilla:/
Mutta minkäs teet, vanhasta porukasta kuitenkin suurin osa on näitä, kenellä ei ole muuta kuin baarit ja kännääminen ylipäätään ja käytös on muutenkin aika ala-arvoista ollut varsinkin viimeisen 5-6 vuoden aikana. Ja ollaan kuitenkin tässä 35-45v ikähaarukassa kaikki. Joten välit on jäänyt ainakin aika olemattomiin, jos eivät nyt täysin katkenneet. Kun mitä sitä sitten mitään kännivittuilupaskoja niskoilleen viitsii ottaa enää niskoilleen, vielä kun ne on suurimmaksi osaksi ihan aiheetonta sekoilukäytöstä heidän puoleltaan. Enkä mä nyt muutenkaan itse tykkää olla kännissä.
Ja nekin 2 hyvää ystävää, joiden kanssa välit toimii muuten hyvin, asuvat niin kaukana, ettei heidän kanssaan juurikaan ole mahdollista olla tekemisissä muuten, kuin mitä sitten soitellaan ja mailaillaan. Sitä läheisempää mä en ole nähnyt yli vuoteen. Mutta ollaan kuitenkin soitoissa sentäs.
Mutta ei kai siinä mitään..Tässä tuli pirusti asiasta, vaikka piti vain pikaisesti kirjoitella.

Olen kaupungissa ja nautin siitä. Mitä ihmettä minä tekisin jossakin mökissä keskellä ei mitään. Jos on kaunista, istun Hakaniemen torilla kahvilla, istun puistoissa lukemassa ja syömässä jäätelöä, käyn Hietsussa tai Pikkukoskella uimassa, kiertelen kirppareita, tekemistä riittää.

Kun olen lomalla niin ensimmäiset päivät menevät siihen kun nautin että saa vain olla ja totuttelen lomalla olemiseen. Lenkkeilen paljolti koirani kanssa. Juhannuksen olen viettänyt isäni luona, pieni maiseman vaihdos tekee välillä hyvää.

Näissä pikkupitäjissä ei paljo tekemistä ja kokemista ole. Nurkat on äkkiää katseltu ja ei oo paikkoja istuskella ilman että vaikuttaa oudolta, kun kuitenkaan ei ketään odota eikä oo kipee tai kännissä.

Kiitos paljon fiksuista vastauksista. Olen itse haaveillut autosta kesäksi, mutta sitten murehdin että jos lähden pitkälle reissulle ja kaara kosahtaa jonnekin, niin siellä sitä sitten ollaan, yksin. Enkä todellakaan rahassa kieri: hinaus, korjaus... Pyöräily ja lukeminen, mukavia asioita. Ranta on pelottava ja ahdistava, sinne en mene. Inhoan kuumuutta ja hiekkaa. Ja rantakropan omaavia. Koira olisi unelma, olisi suurenmoista kun olisi aina innokas lennkikaveri. Mutta käyn töissä ja asun yksin pienessä kämpässä. Koira vaatii tilaa ja paljon seuraa tietenkin. Ja jännä miten sitä ajattelee kaiholla vehreää maaseutua ja onhan siellä kaunista, mutta itikkahelvetti. Joten on kaupungissa puolensa...

Jos keli on hyvä pakkaan evästä mukaan, hyppään pyörän päälle ja poljen jonnekin, mielialasta riippuen teen 10 - 50 kilsan retkiä kaupungin ympäristöön, uimarannoilla en viihdy, mutta jos matkan varrella on järvi, saatan istua rannassa pitkäänkin. Joka päivä en käy pyöräilemässä, vaan teen myös kävelylenkkejä lähiympäristöön ja n. kilometrin päässä metsässä on pururataakin eri pituisina, eikä ole pitkä matka maakuntaurallekaan.

Hyvä kyllä kysyä tässä vaiheessa.

Parina viime vuotena olen alkanut pohtia asiaa vasta loppukesästä.

Mihinkään mökille tai maalle en kaipaa.

Joskus asuin maalla, pienessä pitäjässä, ja kun lopulta sinne joutui jäämään kaverien muutettua pois, tuli kyllä sellaiset traumat yksinäisyyden ja maaseudun yhdistämisestä, että ei enää kiitos.

Kaupungissa on hyvä olla, vaikka täälläkin tulee yksin oltua.

Kesällä olen käynyt automatkoilla, usein niin että olen yhdistänyt ne festarointiiin.

Siinä tulee käytyä mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta pitää sanoa, että se on nin pieni osa kesää, ettei sitä voi kyllä laskea sellaiseksi koko kesän toiminnaksi.

Mahdollisimman paljon olen ulkona ollut se on sinällään hyvä jo.

Mutta kyllä se ihmisseura vaan puuttuu, joten tätä erokoitumista vastaan pitäisi yrittää taistella siten.

Ihan hyvin sanottu ylempänä, että ne sosiaaliset taidot alkavat ruostua jos niitä ei käytä.

Ei siinä muuten mitään, mutta sitten kun niitä kaipaisi, ei niitä ole.

SIksi olen pyrkinyt pitämään turhanpäiväistä small talkia aina tilaisuuden tullen.

Tämän kesän yhtenä haasteena voisi olla tuo sosialisointi ihmisten kanssa.

Muuten sitten vaan pitää itsensä kiireisenä ja nauttia tästä lyhyestä kesästä.

Ideoita totta kai otetaan vastaan.

Minusta tälläiset ketjut ovat hyviä, että me yksinäiset voimme pohtia mitä tehdä toisi ja itseämme auttaaksemme.

Semmoiseksi kirosanaksi kun yksinään tehdyt kävelylenkit ovatkin mielessäni ja kait monen muunkin mielessä muotoutuneet, hoksasin tänään, että se sama ketutus on jotenkin vaan helpompi kestää tai sitten samanlainen kun menee ulos. Miksi siis en menisi tuskani kanssa ulos. Saahan siinä ainakin liikuntaa, happea ja sitä niin arvokasta päivänvaloa. Onhan se sentään ihan toista kun istua sisällä nuhjaantumassa. Lähtemisen vaiva on se suurin vaiva. Mitä siitä, kalossit jalkaan ja lippis päähän, takki niskaan ja menoks. Kesällä pääsee vieläkin vähemmillä varustautumisilla. Siinä mun sotasuunnitelmani kesää odotellessa.

Tämä kaupunkilaiserakko aikoo ainakin viettää kesäpäivänsä ulkoillen tai nauttien kesätuulista ovet ja ikkunat levällään. Luen hyviä kirjoja, teen töitä ja tarkkailen ikkunasta muiden ihmisten elämää.

Jos on rahaa asua Helsingissä, niin siellä on aina toimintaa, olipa kesä tai talvi. On lottovoitto voida asua Helsingissä!

Eköhän kesällä tule tehtyä sitä kun muinakin kesinä. Pidettyä loma töistä neljä tai viisi viikkoa, matkustettua ehkä viikoksi ulkomaille. Aina saisi olla kesä, vaikka huonokin ilma vaikka tietysti mieluiten vähintään 25 astetta. Talven voisi poistaa kalenterista.

Voi, kunpa pääsis jonnekin erämaahan järvenrantaan teltaan asustamaan edes hetkeksi. Millä konstilla köyhä mihinkään taipaleitten taakse matkustaa ja siks toisekseen aika orpoa olisi ihan yksin akkapahan metsässä kyhjöttää.
Haaveilla sopii mut realismia pukkaa peliin. Kesä menee pikkukaupungin nuhjuisuudessa.

Jos et ehdi tai pääse lomalle, tässä muutama vinkki miten loman voi simuloida kotioloissa.

Ulkomaille lähdet lentokonesimulaattorissa:
Istu lastentuoliin, sido kätesi kyynärpäistä käsinojiin ja yritä syödä veitsellä ja haarukalla pienestä laatikosta. Kaada lasi viiniä vieressä istuvan toverisi syliin.

Olisiko onnesi lomailla ja tehdä laaja ostoskierros maailman metropoleissa?
Ryntää kotipaikkasi halpahalliin, osta alennuskoreista heikkolaatuisia ja tarpeettomia tavaroita (made in Taiwan), joita et lomakauden ulkopuolella vilkaisisikaan.

Tai viihtyisitkö paremmin etelänlomalla?
Osta kymmenen kerran lippu solariumiin ja käytä kaikki heti ensimmäisenä lomapäivänä. Astu paljain jaloin lasinpalaan ja istu loppuviikko varjossa jalka suorana.

Aloittelijan golfloma on helppo simuloida:
Työnnä aamusta iltaan kottikärryllistä sateenvarjoja paikallisilla viheralueilla pöheikkojä penkoen ja ankarasti sadatellen. Mene jälkeenpäin kulmakapakkaan valehtelemaan.

Mökkiloma:
Jää kotiin, sulje sähköt ja lämmin vesi. Syö joka päivä sikanautaa suoraan purkista sekä raakaa makkaraa. Osta pilailuvälinekaupasta kutinapulveria ja raavi raajasi verille. Lue uudelleen ja uudelleen sama vuoden-71 Kodin kuvalehti.

Saunailta:
Saunailta syntyy kokoamalla pönäkkä miesporukka ahtaaseen huoneeseen. Kukin vuorollaan menee nurkkaa sihahtelemaan, muut juovat pullonsuusta Koskenkorvaa. Loppuillasta joku hyppää pää edellä kivirappusiin.

Kalastusreissu:
Korvaa kalastusreissu liukastelemalla aamuyöllä lähimmässä kivikossa. Pistele sormiisi pieniä haavoja. Palaa kotiin tyhjin käsin turhautuneena, väsyneenä ja nälissäsi. Kiroilu ja valehtelu kuten golfissa.

Purjehdusloma purjehdussimulaattorissa:
Pue sadevaatteet päälle, mene seisomaan/istumaan (veneestä riippuen) kylpyammeeseen, joka on puolillaan kylmää vettä ja pistä suihku kylmälle. Laita valot pois ja tee suihkun alla erilaisia voimisteluliikkeitä niin että vesi taatusti pääsee läpi sadevaatteistasi ja kolhit kaikki jäsenesi mustelmille. Jatka tätä joitain tunteja sekä revi 50-500 euron seteleitä (veneen koosta riippuen). Jos yöpurjehdus kyllästyttää voit siirtyä aamuun ja laittaa käsisolariumin täysille naamasi eteen ja yrittää pitää silmiäsi auki.

Simuloidun loman lopputulos on aivan samanlainen kuin ennen vanhaan hyvinä aikoina: Olet onnellinen päästessäsi taas töihin.

Tuolta löytyi:
http://www.netikka.net/knuutti/Hupijutut/kotiloma.htm