Olen kärsiny peliriippuvuudesta jo vuosia, olin pari vuotta lähes pelaamatta, mutta sorruin taas. Elämässä nyt ei mene niin hyvin ja huomaan Hakevani lohtua peleistä mikä on väärin. Se tunne kun laitan rahaa kasinoon on kun huumetta saisi ja sit ku kaikki menny elämä romahtaa. Jostain pitäisi taas saada voimia lopettaa tää paska, mutta loppuuko se ikinä koskaan. Tämä on niin vakava sairaus mitä ei toivo kellekkään. Liikunnasta ja ihmisistä se hyvä olo pitäisi saada ei peleistä.
Olen peliriippuvainen
Taasko123
7
2539
Vastaukset
- peliriippuvainen
Hei,
täällä myös 24-vuotias peliriippuvainen nainen. Minun pelaaminen vuosi sitten alkoi niin että laitoin 10e netticasinolle ja sieltä tuli heti 1400e voitto, siitä se alamäki pikkuhiljaa alkoi ja paheni. Laskut sain aikaisemmin maksettua, nyt on velkaa kertynyt itselleni jo lähemmäs 3000e. Itselläni peliongelma paheni entisestään joulukuussa kun sain keskenmenon, neljä vuotta lapsettomuutta ja lapsettomuushoidot siihen päälle, sitä vaan sit pakenee omia ajatuksia ja murheita peleihin mikä on täysin väärin. Olen ollut yhteydessä tilt-nimiseen paikkaan ja jos sitä ehkä rohkenisi mennä käymään kun saisi vertaistukea, yksin vaan ei ole kovin helppo lähteä ja tutun kanssa ei halua kun en pahemmin ole peliongelmistani muille puhunut kuin perheelleni ja avopuolisolleni. Masennusta tuottaa kaikki velat, riippuvuus ja lapsettomuus. Ehkä tämä tästä vielä joskus parempaan päin muuttuu, kun saisi vaan ensin raha-asiat järjestykseen jotenkin edes, kun oma perhekään ei voi minua auttaa. :/ - Cash_and_carry
Kovin tuttua tuo,että olin pelaamatta pitkän aikaa.Olen monesti koittanut lopettaa pelaamisen ja taukoja on ollut,mutta jotenkin ne menneisyyden haamut on aina vaan palanneet.Kauppojen kolikkoautomaateista pelini lähti markka-aikana ja silloin osasi vielä pelata järkevästi,100markan tappiot tuntui tosi suurilta.Reilut 10v.sitten tuli hankittua tietokone ja liityttyä paffiin ja sieltä se sitten alamäki alkoi,meni luottotiedot pikavippien takia ja ulosottoja riittää.Töihin en voi vieläkään mennä ulosottojen takia ja elämä on köyhää rahallisesti,mutta itse olen tilanteeni aiheuttanut.Peliriippuvuus on ollut kohdallani pahempi,kuin alkoholi riippuvuus,alkoholin runsaan käytön olen pystynyt lopettamaan ajat siten,samoin pitkäaikaisen aktiivisen tupakoinnin,mutta pelit on aina vieneet voiton.Onkohan peleistä tullut korvike alkoholille ja tupakalle,halvemmaksi tulisi niiden uudelleen aloittaminen.
- Pelit_vai_elämä
Nuorena kerkeäisi vielä lopettamaan,mutta kun tässä lähestyy 50-vuotta,niin pelit on vieneet lähes kaiken.Palkkatyöhön en voi koskaan mennä velkojeni takia,olen siis maksanut kovan hinnan peleistä.Tiedän oma on ollut valintani ja vain minä yksin olen aiheuttanut tilanteeni,kellään muualla ei ole ollut osuutta tilanteeseeni.Ei tätä tilannetta kellekkään toivo.Juuri sinä peliongelmainen vaikutat itse ja teet itse päätöksesi,muita ei kannata lähteä syyttelemään.
No omalla kohdallani leipäjonot ja kurjat kaupungin vuokra-asunnot ovat arkipäivää,samoin palkattomat paskatyöt,joihin työvoimatoimisto kiristää karennsin voimalla. Hei nimimerkki, taasko123
Kirjoituksestasi on kuukausi aikaa, mitähän sinulle nyt kuuluu. Toivottavasti parempaa. Varmasti on tosi raskasta lipsahtaa takaisin siihen minkä tietää niin haitalliseksi ja tuhoavaksi. Mutta, peliriippuvuudesta toipumiseen oikeastaan kuuluu nuo kurjat retkahdukset. Ikävä kyllä. Muista kuitenkin, että joka kerta kun lopetat, se on uusi alku ja tiedät kykeneväsi olemaan myös pelaamatta. Oletkohan ollut avun piirissä? Ellet, mene ihmeessä. Siitä ON hyötyä; vertaistuki on aina parasta tukea. Peluuriin voi soittaa arkisin klo 12-18 ilmaiseksi. Siellä osataan sanoa mistä voit löytää tukea. Pelasta itsesi.
Tsemppiä,
Pirkko-pappi- ahdistuksenahdistus
Suosittelen kaikille peliriippuvaisille avautumista asioista läheisilleen. Oman äitini yhtäkkinen kuolema herätti tähän maailmaan. Perheellä ei mitään tietoa elämän jatkuneesta peliongelmasta ja sen aiheuttamista talous ongelmista ( lainat,luotot,vipit,perinnät) paljastui vasta kun yllättävän kuoleman jäljeen perhe alkoi tilejä selvittämään. Kuoleman voi jo hyväksyä, mutta lopun elämää kulkee mukana tunteet, kysymykset ja itse syytökset siitä ettei mitään tajunnut ja voinut auttaa kun ei uskaltanut todennäköisesti häpeän takia asiasta puhua. Hirveä olo itellä ja muillakin perheen jäsenillä kun luulimme kaiken olevan ihan päin vastoin ( suvussa pihejä/säästäväisiä kaikki) ja syyksi tälle kituuttamiselle paljastuikin ahdistus lainoista ym. eikä säästäväisyys. Kertokaa asioista jollekkin oikeasti. Se etten tajunnut asioita ja voinut auttaa on saanut oman elämän tuntumaan lopettamisen arvoiselta.
Hei nimimerkki, ahdistuksenahdistus
Otan osaa suruusi ja menetykseesi <3 Äidin äkillinen kuolema on aina iso juttu ja kahta raskaammaksi sen tekee, kun paljastuu tuollaisia yllätyksiä; pelaaminen aiheuttaa niin monenlaista pahaa. Sanot, että lopun elämää kulkee mukana kysymykset ja tunteet ja syytökset siitä, ettet tajunnut mistä on kyse ettekä siis voineet auttaa. Ymmärrän tuon. Silti haluan sanoa, ettei tapahtunut ollut teidän syynne!!!
Ensinnäkin suurimmalle osalle peliongelmaisten läheisiä tulee aivan samanlainen yllätys, jossain vaiheessa. Yleensä vasta sitten, kun tilanne on pelaajalla jo katastrofi. Tämä johtuu siitä, että peliongelmainen todellakin häpeää pelaamistaan. Peliongelma ei näy ulospäin, ei haise eikä sitä voi silmin havaita. siksi se on "helppo" (ei sisäisesti kylläkään, pelaaja kärsii) salata perheeltä. Peliongelmainen myös ajattelee kaiken aikaa saavansa tilanteensa hallintaan, hän aikoo voittaa ja saada raha-asiansa kuntoon, hän aikoo pelata kunnes saa menettämänsä rahat takaisin tai ainakin osan niistä eli siis sitten ei ole enää ongelmia. Ja pelit on suunniteltu siten, että pelaaja jää aina häviölle. No, aika moni pelaaja kertoo ongelmastaan (jos koskaan), vasta kun on syystä tai toisesta ihan pakko.
Uskon, että teillä on hirveä olo. Mutta peliriippuvuus on sairaus, kehityttyään pitkälle. Ette olisi voineet mitään, ellei äitinne olisi itse tahtonut lopettaa. Osa ei siihen kykene. No, ette tule koskaan tietämään kuinka olisi käynyt, jos hän olisi elänyt pitempään. Ette myöskään tiedä milloin hän olisi kertonut... Ikävää tosiaan, että näitä kysymyksiä jäi. Joskus niin käy. Olen pahoillani puolestanne.
Älä nyt ihmeessä jää tätä asiaa hautomaan. Voi olla, ettet(te) olisi kyenneet pelastamaan äitiänne, vaikka olisitte tienneet asian. Toki olisitte yrittäneet auttaa. Mutta kaikkia ei voi pelastaa. Silloin on pelastettava itsensä. Nyt äitinne on kuollut, ikävä kyllä. Mutta sille asialle ei voi mitään. Pelasta(kaa) itsenne. Menkää yhdessä koko porukka jonkun luo juttelemaan, että saatte asian mielessänne jonkunlaiseen järjestykseen. Jos asutte pääkaupunkiseudulla, Helsingissä on Tiltti-niminen paikka. Jos asutte muualla, etsikää taho, jonne voitte mennä. Käykää juttelemassa, älkää jääkö tämän asian "vangiksi".
Etsikää ja hakekaa apua. Olette joutuneet ymmärtämään karulla tavalla paljon peliongelmista. Se on suuri ongelma niin monelle ihmiselle ja perheelle. Te ette ole yksin.
Oikein sanot peliongelmaisille, että kertokaa! Niin juuri, kertokaa! Ja ihan saman sanon kaikille peliriippuvaisten läheisille, tästä asiasta kannattaa puhua vaikkei se helppoa ole.
Voimia,
Pirkko-pappi- Ahdistuksenahdistus
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei nimimerkki, ahdistuksenahdistus
Otan osaa suruusi ja menetykseesi <3 Äidin äkillinen kuolema on aina iso juttu ja kahta raskaammaksi sen tekee, kun paljastuu tuollaisia yllätyksiä; pelaaminen aiheuttaa niin monenlaista pahaa. Sanot, että lopun elämää kulkee mukana kysymykset ja tunteet ja syytökset siitä, ettet tajunnut mistä on kyse ettekä siis voineet auttaa. Ymmärrän tuon. Silti haluan sanoa, ettei tapahtunut ollut teidän syynne!!!
Ensinnäkin suurimmalle osalle peliongelmaisten läheisiä tulee aivan samanlainen yllätys, jossain vaiheessa. Yleensä vasta sitten, kun tilanne on pelaajalla jo katastrofi. Tämä johtuu siitä, että peliongelmainen todellakin häpeää pelaamistaan. Peliongelma ei näy ulospäin, ei haise eikä sitä voi silmin havaita. siksi se on "helppo" (ei sisäisesti kylläkään, pelaaja kärsii) salata perheeltä. Peliongelmainen myös ajattelee kaiken aikaa saavansa tilanteensa hallintaan, hän aikoo voittaa ja saada raha-asiansa kuntoon, hän aikoo pelata kunnes saa menettämänsä rahat takaisin tai ainakin osan niistä eli siis sitten ei ole enää ongelmia. Ja pelit on suunniteltu siten, että pelaaja jää aina häviölle. No, aika moni pelaaja kertoo ongelmastaan (jos koskaan), vasta kun on syystä tai toisesta ihan pakko.
Uskon, että teillä on hirveä olo. Mutta peliriippuvuus on sairaus, kehityttyään pitkälle. Ette olisi voineet mitään, ellei äitinne olisi itse tahtonut lopettaa. Osa ei siihen kykene. No, ette tule koskaan tietämään kuinka olisi käynyt, jos hän olisi elänyt pitempään. Ette myöskään tiedä milloin hän olisi kertonut... Ikävää tosiaan, että näitä kysymyksiä jäi. Joskus niin käy. Olen pahoillani puolestanne.
Älä nyt ihmeessä jää tätä asiaa hautomaan. Voi olla, ettet(te) olisi kyenneet pelastamaan äitiänne, vaikka olisitte tienneet asian. Toki olisitte yrittäneet auttaa. Mutta kaikkia ei voi pelastaa. Silloin on pelastettava itsensä. Nyt äitinne on kuollut, ikävä kyllä. Mutta sille asialle ei voi mitään. Pelasta(kaa) itsenne. Menkää yhdessä koko porukka jonkun luo juttelemaan, että saatte asian mielessänne jonkunlaiseen järjestykseen. Jos asutte pääkaupunkiseudulla, Helsingissä on Tiltti-niminen paikka. Jos asutte muualla, etsikää taho, jonne voitte mennä. Käykää juttelemassa, älkää jääkö tämän asian "vangiksi".
Etsikää ja hakekaa apua. Olette joutuneet ymmärtämään karulla tavalla paljon peliongelmista. Se on suuri ongelma niin monelle ihmiselle ja perheelle. Te ette ole yksin.
Oikein sanot peliongelmaisille, että kertokaa! Niin juuri, kertokaa! Ja ihan saman sanon kaikille peliriippuvaisten läheisille, tästä asiasta kannattaa puhua vaikkei se helppoa ole.
Voimia,
Pirkko-pappiNiin, itse olen myös lapsesta ollut peliriippuvainen ja siksi asiat sattuu vielä enemmän kun TIETÄÄ JA TUNTEE sen, että äiti joutunut kestämään niitä tunteita ja erilaisia pelkoja, ja päiviä mitä itsellä, (eli kun googlettaa "kivuttomin tapa kuolla" tai niitä kun repisi oman pään irti kehosta jos vain pystyisi )häviämisen takia. Itselläni oli asiat erittäin hyvin hallussa ja isot säästöt äidin kuoleman lähellä, joilla olisin halunnut auttaa..Meidän ikäluokka on enemminkin netti pelaajia, ja pelaamisen voi rajoittaa laittamalla estot sivustoilla ( itselläni kaikkiin, paf, comeon, unibet, betsafe, veikkaus ym..) jos taas riippuvuus on kolikkopeleihin, mitä kusipäät sijoitellu vähävaraisten kidutukseksi pitkin kauppoja niin on tilanne eri. Äitiä en ai koskaan mistään syylistää, mutta koska pelaajistakin suurin osa on hyvätahtoisia ( oma mieleni huijaa pelaamaan lauseella, jossa on yleensä tahtona voittaa jotta saa jollekkin läheiselle ostettua jtn. kivaa tms) niin ajatelkaa niitä läheisiä jos se oma henki ei minkään arvoinen tunnu olevan. Itse olen salannut kaikki riippuvuudet (pelit, alkoholi, kannabis, seksi, lääkkeet) aina, mutta aion muuttaa asiat, koska en halua että lapseni tai vaimoni joutuvat elämään tälläisen asian kanssa mikä meille jäi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513467- 1562099
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2041791Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1351699- 801165
- 2341104
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä2731045- 130999
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52929- 72895