Pakko-oireinen häiriö ja autoilu?

Hei, Ongelmasi kuulostaa hyvin tutulta. Ajan autoa lähes päivittäin jo työnikin vuoksi. Välillä automatkat pitkittyvät tunnillakin kun pitää tarkistella, etten ole aiheuttanut kenellekään mitään liikenteessä. Kolahtelut, ym. voivat aiheuttaa tunteen, että pitää käydä tarkistamassa, onko kaikki kulkemallani reitillä ok. Joskus autoilu menee paremmin, välillä huonommin. Se on aika kuluttavaa henkisesti, mutta en haluaisi eikä ole oikein mahdollistakaan alkaa välttämään autolla ajamista. Itse olen kokenut, että lääkitys auttaa, mutta ei poista oireita. Riittävä lepo on myös tärkeää, että jaksaa keskittyä pakko-oireiden vastustamiseen.

Pitäisi varmaan luottaa primäärivaaran havainnoimiseen (aistein havaittu vaara) ja jättää sekundaarivaaran (loogisesti päätelty vaara) mahdollisuus huomiotta. Pitäisi myös luottaa siihen että primäärihavainto on todempi kuin sekundaarivaara.

Toisin sanoen, pitäisi luottaa reaaliaikaisiin aisteihinsa ja siihen että ne ovat toimineet aiemmin.

Asialla voi olla myös jotain tekemistä aistihavaintojen ja lyhytaikaisen muistin suhteessa. Mutta jos lyhytaikaisessa muistissa on ongelmia, pitää luottaa siihen että primäärivaara tunnistetaan kuitenkin välittömästi aisteilla, ja tähän reagoidaan, eli lyhytaikainen muistamattomuudella ei ole merkitystä primäärivaaran tunnistamisessa. Tosin lyhytaikaisen muistin ongelmat voivat aiheuttaa tunteen sekundaarivaarasta, mutta silloinkin pitää luottaa aiempaan aistiensa toimintaan.

asiasanat: primäärivaara, aistit, lyhytaikainen muisti, sekundaarivaara, luottamus

Hei, oon 22 vuotias mies ja mulla myös pakko-oireinen häiriö. Itse en oo kohta vuoteen autolla ajanut, kärsin tic oireista eli pakkoliikkeistä ja ovat yleensä sen verran voimakkaita ettei ajamisesta vaan tule yhtään mitään. Myös löytyy näitä pakkomielteitä esim risteyksessä pysähdyksissä neljä kertaa käsijarrun nykimistä päälle ja pois, taustapeilin suoristelua ja paljon muuta. Sain tarpeeksi noin vuosi sitten kun lähdin ajamaan oulusta haaparantaan ja ticsit stressin takia olivat vahvempia, sen jälkeen olen vaa istunut vänkärin paikalla. Onko aloittajalla ticsejä, ja jos on nii miten on vaikuttanut sulla autoiluun?

Pidä rauhassa taukoa ja rupee ajamaan vasta sitten kun tuntuu siltä

Ei se maailmaa kaada ja ei tartte ajatella mitä muut ajattelee.

Niin moni ihminen ei aja autoa ja hyvin selviää.
Sinulla on syysi siihen ja olet tehnyt viisaan päätöksen.
Anna ajan kulua, kyllä se sitten kun olet valmis!

Eräällä tietämälläni OCD-ihmisellä on ollut ongelmia liikenteessä. Hän varsinkin aiemmin ajoi selvästi hitaammin kuin muu liikenne, koska oli hankalaa havaita tarpeeksi hyvin muuten. Lisäksi pelko muiden kuskien aggressioista (tööttäilyä hidastellessa) johti hänet myös tekemän "uhkarohkeita" ja huonoja "siirtoja" liikenteessä, kuten menemään risteykseen liian nopeasti "sisään" tultaessa kolmion takaa ja huonoihin väleihin, koska arviointi oli hankalaa. Hänellä oli myös suuria ongelmia vaihtaa kaistoja luontevasti, jos omalla kaistalla oli este. Ajamisessa oli ehkä myös tasalaatuisuusongelmia, eli matkan alussa kaikki melko ok, mutta lopussa ei pysty perfektionismin takia enää ylläpitämään samaa tasoa ja taso laskee, koska mieli väsyy.

Itse sain apua autoiluun autokamerasta. Niitä saa, aika pieniäkin, ostettua kohtuulliseen hintaan. Jos jokin asia jää ajomatkalta vaivaamaan, voi tarkistaa asian videolta. Videoiden katsomisesta ei kannata kehitellä itselleen uutta pakko-oiretta. Itseäni on auttanut paljon jo tietoisuus siitä, että videoita on siirrettynä tietokoneelle. Sieltä voi pidemmänkin ajan kuluttua tarkistaa jonkun asian jos siltä tuntuu. Mutta kun aikaa kuluu, myös tarve tarkistaa monesti vähenee.