Millaisia kokemusia teillä on ollut pakko-toistojen hoitomenetelmät psykoterapeutin luona ja millaisia ongelmanratkaisu tyylejä kyseinen terapeutti on käyttänyt ?
Tässä on jotain minun kohdaltani :
Välillä kun terapiassa oikein kaivamalla kaivetaan mitä sitten entä sitten mitä sitten tapahtuu jos teet noin miltä se tuntuu-tuntemuksia.
Kysymykset on jollain tapaa yksinkertaisia, mutta niihin vastaaminen voi olla vaikeaa.
- Miksi tarkastat sen niin monta kertaa ?
- Mitä siitä voisi tapahtua jos jätät sen tarkistamatta ?
- Onko sinulla usein jäännyt ulko-ovi auki tai onko se auennut itsestään ja jos ei niin miksi sitten sinä tarkastat aina sen ?
- Voit yrittää tarkastaa yhdellä kerralla, mutta mieti miksi tarkastat sen niin monta kertaa terapeutti toteaa minulle.
Olen yrittänyt kertoa hänelle seuraavia asioita:
Mitä enemmän pyrin vastustamaan kiusausta tarkistaa jotain esinettä, kahvinkeitintä tai jotain muuta esinettä niin sitä pahemmaksi ja ahdistavammaksi tilanne käy.
Yritän miettiä laskemalla esim: viiteen jolloin tarkistaminen loppuu, mutta laskeminen alkaakin yhä uudestaan ja uudestaan. Tilanne on kuin noidankehän joka tuottaa minun ja esineen ympärille magneettikentän josta on vaikea päästä irti.
Eli mitä enemmän tarkistan sitä enemmän ahdistus ja epävarmuus nousee mielessäni ja kehossani. Keho voi alkaa hikoilee, tulee kuuma jne.
Päästessäni kiusallisesta tilanteesta hetkellisesti irti, tulen huomaamaan, että tämä sama ilmiö tulee toistumaan uudestaan ja uudestaan.
sain lääkityksen josta voi olla hetken helpotus jllekkin, mutta ( ei toimi minun kohdalla ) se ei poista silti kuitenkaan itse ongelmaa.
Välillä tuntuu siltä, että kun kerron ja toistan näitä samoja kertomuksia terapeutille niin hän toistaa usein näitä samoja kysymyksiä.
Mietin, että eikö hän muista vai onko se kenties jokin testi, että jos yhdeksännellä kerralla tarina on vielä sama, mutta kymmenellä kerralla taas eri niin silloin varmaan ihmetellään.
Jotenkin tuntuu siltä, että minun pitäisi tietää vastaukset näihin kysymyksii siitä miksi minä toimin sillä tavalla, että toistan näitä tarkistamis-pakkoja rituaaleja.
Aivankuin minun pitäisi itse ratkoa kyseinen ongelma, että miksi näin tapahtuu. Ymmärrän toki, että terapeutin tehtävä on karkottaa ja pääsemällä henkilön ajatusmaailmaan sekä elämän taustaa jos niillä on jotain vaikuttavia tekijöitä.
Esim. joku murtautunut kotiin ja jäännyt siitä joku pelkotila jolloin asunnonnossa asuva henkilö tarkistaa oven niin monta kertaa.
Jokatapauksessa tuommoisilla kysymyksillä, ei mielestäni ratkota asioita. Tuommoiset arvoituskysymykset tuntuu enemmän sana-ristikko tehtäviltä. Terapeutilla pitäisi olla mielestäni muunlaisia ongelmanratkaisukeinoja jolla voitaisiin harjoitella noidankehän irtipääsemisestä.
Jos tietäisin vastaukset omaan toimintaani niin ehkä myös ratkoisin ne itsekin enkä tarvitsisi terapeutin palveluja siinä vaiheessa.
Tässä on jotain minun kohdaltani :
Välillä kun terapiassa oikein kaivamalla kaivetaan mitä sitten entä sitten mitä sitten tapahtuu jos teet noin miltä se tuntuu-tuntemuksia.
Kysymykset on jollain tapaa yksinkertaisia, mutta niihin vastaaminen voi olla vaikeaa.
- Miksi tarkastat sen niin monta kertaa ?
- Mitä siitä voisi tapahtua jos jätät sen tarkistamatta ?
- Onko sinulla usein jäännyt ulko-ovi auki tai onko se auennut itsestään ja jos ei niin miksi sitten sinä tarkastat aina sen ?
- Voit yrittää tarkastaa yhdellä kerralla, mutta mieti miksi tarkastat sen niin monta kertaa terapeutti toteaa minulle.
Olen yrittänyt kertoa hänelle seuraavia asioita:
Mitä enemmän pyrin vastustamaan kiusausta tarkistaa jotain esinettä, kahvinkeitintä tai jotain muuta esinettä niin sitä pahemmaksi ja ahdistavammaksi tilanne käy.
Yritän miettiä laskemalla esim: viiteen jolloin tarkistaminen loppuu, mutta laskeminen alkaakin yhä uudestaan ja uudestaan. Tilanne on kuin noidankehän joka tuottaa minun ja esineen ympärille magneettikentän josta on vaikea päästä irti.
Eli mitä enemmän tarkistan sitä enemmän ahdistus ja epävarmuus nousee mielessäni ja kehossani. Keho voi alkaa hikoilee, tulee kuuma jne.
Päästessäni kiusallisesta tilanteesta hetkellisesti irti, tulen huomaamaan, että tämä sama ilmiö tulee toistumaan uudestaan ja uudestaan.
sain lääkityksen josta voi olla hetken helpotus jllekkin, mutta ( ei toimi minun kohdalla ) se ei poista silti kuitenkaan itse ongelmaa.
Välillä tuntuu siltä, että kun kerron ja toistan näitä samoja kertomuksia terapeutille niin hän toistaa usein näitä samoja kysymyksiä.
Mietin, että eikö hän muista vai onko se kenties jokin testi, että jos yhdeksännellä kerralla tarina on vielä sama, mutta kymmenellä kerralla taas eri niin silloin varmaan ihmetellään.
Jotenkin tuntuu siltä, että minun pitäisi tietää vastaukset näihin kysymyksii siitä miksi minä toimin sillä tavalla, että toistan näitä tarkistamis-pakkoja rituaaleja.
Aivankuin minun pitäisi itse ratkoa kyseinen ongelma, että miksi näin tapahtuu. Ymmärrän toki, että terapeutin tehtävä on karkottaa ja pääsemällä henkilön ajatusmaailmaan sekä elämän taustaa jos niillä on jotain vaikuttavia tekijöitä.
Esim. joku murtautunut kotiin ja jäännyt siitä joku pelkotila jolloin asunnonnossa asuva henkilö tarkistaa oven niin monta kertaa.
Jokatapauksessa tuommoisilla kysymyksillä, ei mielestäni ratkota asioita. Tuommoiset arvoituskysymykset tuntuu enemmän sana-ristikko tehtäviltä. Terapeutilla pitäisi olla mielestäni muunlaisia ongelmanratkaisukeinoja jolla voitaisiin harjoitella noidankehän irtipääsemisestä.
Jos tietäisin vastaukset omaan toimintaani niin ehkä myös ratkoisin ne itsekin enkä tarvitsisi terapeutin palveluja siinä vaiheessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajattelepa ammattilaisen kantilta: Jos ei aina kysyisi samoja kysymyksiä, niin eihän sitä pian olisi mitään kysyttävää.
"Ajattelepa ammattilaisen kantilta: Jos ei aina kysyisi samoja kysymyksiä, niin eihän sitä pian olisi mitään kysyttävää".
Niin ammattihan siinä äkkiä menisi ja fyrkaa ei tulisi...
on ammatteja, joissa lasketaan ja tarkistetaan jatkuvasti ja sitä sanotaan siellä kontrolloimiseksi. esimerkkiammatteja on kaupoissa, pankeissa, sairaaloissa, kaikessa siellä, missä tarvitaan ehdotonta tarkkuutta, siisteyttä, puhtautta jne ominaisuuksia, jotka varmistavat elämän ja toiminnan. eikai tuo nyt niin huono piirre ole? jospa ammatinvalinnanpsykologi ymmärtäisi paremmin ja auttaisi sinut ammattiin jossa tarkistusneuroosisi olisi ok
Muistan, kun eräs tuttu sanoi jotain tämän tapaista psykiatreista:
" Ei ne koskaan auta, ne vain kyselee ".
Terapeutteja on joka lähtöön joten tässä alla on kolme vinkkiä ennen terapiahoidon aloittamista ja itse käyntien aikana:
Vinkki 1: Ota selvää terapeutista joka sinua voisi kiinnostaa. Katso mainitaanko hänestä mitään erikois-vahvuuksia jos hän on esimerkisi johonkin tiettyyn aihe-alueeseen perehtynyt ja tässä kohtaa se on pakko-toiminnot. On paljon terapeutteja jotka osaa yleisesti auttaa jonkun stressin tai masennuksen kanssa ja se yleisin on mielestäni kognitiivinen menetelmä.
Vinkki 2: Tee muistiinpanoja eri asioista, kun aloittaa käynnit terapeutin kanssa.
Kannattaa laittaa muistiin seuraavia asioita:
- Millaisia kysymyksiä terapeutti esittää sinulle.
- teettekö mitään harjoituksia yhdessä ja jos teette niin mitä sekä millaisia tuntemuksia ne ovat saaneet aikaa sekä onko niistä ollut mitään hyötyä
- Millainen terapeutin olemus on ja kuinka vuorovaikutukset toimii esim: Kyseleekö hän vain sinulta kysymyksiä ja sinä vain vastaat niihin vai kertooko hän asioita jotka voisi helpoittaa oloasi.
- Antaako hän mitään kotitehtäviä tai materiaalia mitä voisit käydä niin itseksesi kotona läpi ja käyntien aikana taas vähän kertailla niiden omia tuntemuksia
Vinkki 3: Mieti erilaisia kysymyksiä kotona valmiiksi jotka voi esittää sitten käynnin aikana esim: Onko sinulla mitään harjoituksia joita voitaisiin käydä yhdessä läpi sekä myös itsekseni kotona ?
Tässä kohtaa moni asiakas voi mennä terapeutin seuraavaan kysymykseen halpaan, kun hän esittää kysymyksen " millaisia harjoituksia sinä olit ajatellut ?" tai
"oliko sinulla jotain erityistä mielessä esim toiveita tai jotain ?".
Tässä kohtaa kannattaa aina vastaa takaisin " sellaisia harjoituksia mitä SINÄ voisit suositella minulle". Älä anna mennä tilanteen siihen, että vain sinä keksit itse ratkaisut ja terapeutti esittää kysymyksiä ja kuuntelee, tämä on sitä kognitiivista menetelmää joka ei mielestäni ole aina paras mahdollinen menetelmä. Vaikka moni onkin kehunut ja siitä on kirjoittanut paljon. Kun aloitat terapiakäynnin jonkun luona seuraa tilannetta 3-6 kuukautta ja jos et koe häntä hyödylliseksi, vaihda terapeuttia.
Riippuu varmaan suuntauksestakin. Itsellä psykodynaaminen terapia ollut vuosia pakko- ajatuksiin, ahdistukseen, paniikkiin, sos fobiaan ja masennukseen. Terapeutti lopulta saanut minusta ulos sen miltä minusta tuntuu...vaikka se aiheuttaakin helkkarinmoiset oireet. Lääkkeet lähinnä ovat tueksi että on sen verran siedettävä olo et arkipäivästä selviää. Jos mun terppa löpisee jotain mistä en jaksa puhua tms niin sanon sen. Olen siitä aika onnellinen.
Olen tullut siihen tulokseen, että näiden vuosien saatossa, kun olen käynyt terapiassa pakko-oireiden vuoksi niin siihen liittyvät kirjallisuus teokset ovat osoittautuneet paremmaksi voimavaraksi. Suosittelen käymään erilaisia itsetuntemuksen ja kehittämisen oppaita jotka käsittelee mm: pakko-oireita ja muita mahdollisia oman ajatuksen kehittäminen, kuten tietoinen läsnäolo, nlp, psyykkisen mielikuva valmennuksen teoksia jne. Näitä oman mielen ja tuntemuksien kehittämisen teoksia riittää pilvin pimein.
Se mitä terapia on minulle tarjonnut on ollut enimmäkseen kehässä kiertämissä erilaisten kysymysten minun toimintojen kohdalla, mutta mihinkään varsinaisiin ratkaisuihin ei koskaan olla päästy. Tämä on siis jo minun toinen terapeutti. Saatamme keskustella jostain ongelman aiheesta joista pystyy repimään lukuisia vertauskuvia ongelman yhdistämisen johon toiseen asiaan. Keskustelut on yleensä siinä samalla jäänny semmoiselle turhalle paskanjauhamisen tasolle. Tämän vuoksi mietin usein etukäteen aiheet ja kysymykset jotta keskustelu ei menisi turhaksi jauhamiseksi.
Olen miettinyt terapian lopettamista, koska olen mielestäni saannut kaiken irti jo siitä mitä olemme käsitelleet. Helpompaa on jatkossa keskittyä näihin itsensäkehittämismateriaaleihin. En toki sano sitä, että jokaisen ihmisen pitäisi lopettaa terapia, koska jokaisella on erilaiset taustat ja elämäntilanteet. Nämä on mielestäni ollut suurimmaksi osaksi sellaisia keskusteluja joita voi käydä ihan hyvin jonkun kaverin kanssa jos häneltä vähänkään löytyy syvällisiä keskustelutaidon piirteitä.
T: tämän langan postauksen aloittaja "seesam-aukene".