Hei,
Minulla on kaveri, jonka käytös on outoa. Hän on koko ajan tekemässä töitä, ja omien sanojensa mukaan aamusta iltaan ja saattaa mennä viikonlopuksi eri kaupunkiin tekee muuta työtä. Ihmettelen, eikö joku työnantaja puutu siihen, jos joku tekee 12h töitä joka päivä? Hän itse sanoo nauttivansa työnteosta ja haluaa tehdö mahdollisimman monenlaisia töitä.
Toiseksi vaikuttaisi olevan pakkomielteinen seurustelukumppaninhaku. Kaikki tarinat ovat nissä samoja. Kumppani on yli 20v vanhempi, ylimielinen, kohtelee huonosti, johtajan tai muun hyvätuloisen/korkeassa asemassa olevan tasoinen. Sekään ei hidasta tahtia tavata muita, vaikka on tullut pahoinpidellyksi ja käynyt käräjillä asti asiaan liittyen - heti kun oli muuttanut pois ko henkilön luota, kertoi jo jonkun varatun valmentajan ottaneen yhteyttä häneen tai oli joku lääkärikin kiinnostunut hänestä...
En jaksa enää edes kysellä henkilöistä, joita hän tapaa, koska ne ovat aina yli 40v, johtajia, sikamaisia, alistavia jne ihmistyypiltään. Siis aina samanlaisia persoonia. Hän itse puhuu niistä aina negatiiviseen sävyyn, mm se toinen ei kiittänyt vaikka siivosin asunnon, ja muutin sen ja sen luokse asumaan vaikka tuntuu, ettei ole mitään yhteistä tai en ole varma. Yleensä jutut kestävät alle kuukauden, pisin ollut 1v ja silloinkin hän oli suuremman osan ajasta toisessa kaupungissa töissä. Yksikään suhde ei vaikuta olleen onnellinen, vaan aina hän on epävarma toisesta.
Persoonaltaan hän on ns kiltti, ei juo, ja on sosiaalinen tietyllä tapaa: vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole kavereita juuri (tai aikaa sellaiseen, esim ite en ollu nähny häntä 2v - silloin tällöin puhelimella sain kiinni, kun oli tauko töistä) ja on vaivaantuneen oloinen kun on esim minun järjestämissä illanistujaisissa. Ei oikein osaa olla muiden kaa, tai ei kerro itsestään juuri. Puhelias ja iloinen on kyllä, kun tapaa vieraita miehiä tai on asiakastyössä.
Minun on kyllä vaikea uskoa joitakin asioita hänestä, esim nämä seurustelusuhteet, että kaikki olisivat ylimielisiä tms. Ja ei vaikuta loogiselta, että heti tapaa uusia, kun on kahdesti omien sanojensa mukaan tullut pahoinpidellyksi tai hyväksikäytetyksi.. eikö nuo asiat taustalla vaikuta siihen, ettei haluais tavata vähään aikaan muita. Tai missä vaiheessa hän edes tapaa ketään, jos on töissä koko ajan?
En ole keksinyt, mikä diagnoosi tällaisessa on? En tunne häntä hyvin ja tapaan harvoin, mutta lapsuus ollu vissiin rikkonainen, johon kuulunut myös kaltoinkohtelua. Hän ei edes itse kerro kaikkea, vaan antaa ympäripyöreitä vastauksia.
Minulla on kaveri, jonka käytös on outoa. Hän on koko ajan tekemässä töitä, ja omien sanojensa mukaan aamusta iltaan ja saattaa mennä viikonlopuksi eri kaupunkiin tekee muuta työtä. Ihmettelen, eikö joku työnantaja puutu siihen, jos joku tekee 12h töitä joka päivä? Hän itse sanoo nauttivansa työnteosta ja haluaa tehdö mahdollisimman monenlaisia töitä.
Toiseksi vaikuttaisi olevan pakkomielteinen seurustelukumppaninhaku. Kaikki tarinat ovat nissä samoja. Kumppani on yli 20v vanhempi, ylimielinen, kohtelee huonosti, johtajan tai muun hyvätuloisen/korkeassa asemassa olevan tasoinen. Sekään ei hidasta tahtia tavata muita, vaikka on tullut pahoinpidellyksi ja käynyt käräjillä asti asiaan liittyen - heti kun oli muuttanut pois ko henkilön luota, kertoi jo jonkun varatun valmentajan ottaneen yhteyttä häneen tai oli joku lääkärikin kiinnostunut hänestä...
En jaksa enää edes kysellä henkilöistä, joita hän tapaa, koska ne ovat aina yli 40v, johtajia, sikamaisia, alistavia jne ihmistyypiltään. Siis aina samanlaisia persoonia. Hän itse puhuu niistä aina negatiiviseen sävyyn, mm se toinen ei kiittänyt vaikka siivosin asunnon, ja muutin sen ja sen luokse asumaan vaikka tuntuu, ettei ole mitään yhteistä tai en ole varma. Yleensä jutut kestävät alle kuukauden, pisin ollut 1v ja silloinkin hän oli suuremman osan ajasta toisessa kaupungissa töissä. Yksikään suhde ei vaikuta olleen onnellinen, vaan aina hän on epävarma toisesta.
Persoonaltaan hän on ns kiltti, ei juo, ja on sosiaalinen tietyllä tapaa: vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole kavereita juuri (tai aikaa sellaiseen, esim ite en ollu nähny häntä 2v - silloin tällöin puhelimella sain kiinni, kun oli tauko töistä) ja on vaivaantuneen oloinen kun on esim minun järjestämissä illanistujaisissa. Ei oikein osaa olla muiden kaa, tai ei kerro itsestään juuri. Puhelias ja iloinen on kyllä, kun tapaa vieraita miehiä tai on asiakastyössä.
Minun on kyllä vaikea uskoa joitakin asioita hänestä, esim nämä seurustelusuhteet, että kaikki olisivat ylimielisiä tms. Ja ei vaikuta loogiselta, että heti tapaa uusia, kun on kahdesti omien sanojensa mukaan tullut pahoinpidellyksi tai hyväksikäytetyksi.. eikö nuo asiat taustalla vaikuta siihen, ettei haluais tavata vähään aikaan muita. Tai missä vaiheessa hän edes tapaa ketään, jos on töissä koko ajan?
En ole keksinyt, mikä diagnoosi tällaisessa on? En tunne häntä hyvin ja tapaan harvoin, mutta lapsuus ollu vissiin rikkonainen, johon kuulunut myös kaltoinkohtelua. Hän ei edes itse kerro kaikkea, vaan antaa ympäripyöreitä vastauksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.