Kotihoidossa on yksipuoliset pelisäännöt

Niin se vain menee!

Uhkailua suorastaan, sairasta vanhusta kohtaan.

Hyvin on onnistuttu vanhusten alistaminen. Että oikein allekirjoituksiin sitoutuen jos vanhus ei pysty hoitajiaan kohti käyttäytymään sääntöjen mukaan niin, näillä on lupa jättää hoitamatta, Missä kohtaa näissä Helsingin kaupungin sitoutumisissa tulee toteutetuksi ihmisoikeudelliset ja perustuslailliset oikeudet hyvään hoitoon ja hoivaan?
Kuinkahan monen Suomalaisen vanhuksen on vielä kuoltava kidutushoidoissa, ennen kun joku päättäjä huomaa, että omienkansalaisten ihmistenhoito on inhimillistettävä voimassaolevien lakiemme mukaiseksi?

Näin on. Täysin yksipuoliset säännöt. Hoitajilta ei ilmeisesti vaadita mitään. Ei edes käytöstapoja. Näin kävi äitini hoidon kohdalla. Täysin asiatonta käytöstä. Josta annoin palautetta. Ja kas, annettiin paperi allekirjoitettavaksi. No en allekirjoittanut. Seuraavaksi veljeäni vietiin kuin pässiä narussa ja jujutettiin luovuttamaan äitini "kriisihoitoon" Kustaankartanoon jonka jälkeen Koskelaan. Ei mistään muusta kuin valtapelistä eli röyhkeästä yksipuolisesta vallankäytöstä. Siis kaikki sai alkunsa useamman hoitaja huonosta käyttäytymisestä. Ei kunnioitusta kodin asukkaita kohtaan, josta kerroin ääntä korottaen. Todella härskiä käytöstä tässä tapauksessa Vallilan kotihoidon taholta. Lopuksi varoitan niitä omaisia kenen vanhemmat ovat Helsingin kotihoidon käsissä.

Tampereella meno on ehkä hitusen inhimillisempää. Täällä harmit tulee siitä kun vanhusten lääkityksessä tekevät virheitä ja joiltain hoitajilta näkyy puuttuvan käytännön järki kokonaan. Mitään virheitä ei myönnetä, eikä edes pahoitella. Eihän toimintaa voi kehittää eikä parantaa, jos virheitä ei edes myönnetä. Vanhus pääsee suihkuun pesulle vain kerran viikossa, ja jos ei jaksa eli kieltäytyy menemästä, hoitajat kertovat, että eivät "saa vanhusta suostuteltua" pesulle. Tuloksena on hieltä haiseva vanhus. Eikö tämmöinen ole selvää ammattitaidottomuutta. Hoitajat ovat kuitenkin lähihoitajan koulutuksen saaneita, kyllä heillä pitäisi olla konstit miten vanhuksia pitää käsitellä.

Kysymys asian vierestä?
Vieläkö kotihoitoon koulutetaan "hoitajia vaiko vain lääkejakajia
ja omatoimisuuspatistajia?

Muistan kun aikanaan oma isoäitini tarvitsi kotihoidon apua selvitäkseen kotona, kävi hänen luonaan kodinhoitaja kotiavustaja perushoitaja ja sairaanhoitaja. Jokainen teki oman alansa hommat ja jos mummoltani piti ottaa verinäytteitä, tuli sairaanhoitaja ja otti ne kotona ja samalla keitti mummolle aamukahvit ja teki voileivät. Nyt olen jo itse vanha, mutta oma äitini elää vielä kotonaan, mutta kohta yhdeksänkymppisenä tarvitsee jo apuja. Itse en tahdo enää jaksaa hoitaa äitiäni yksin, vaan tarvitsisin apua, varsinkin hänen suihkuihinsa ja ruuan kotiin kantamisessa. Eikö enää ole kotiavustajia, jotka kävisivät kaupassa yhdessä äitini kanssa, hän kun jaksaa kävellä, mutta ei jaksa enää kantaa ruokiaan kotiin saakka. Hänen päänsä on terävä, mutta kroppa alkaa pettämään. Itselläni on myös jo jalkavaivaa ja olenkin käynyt äidilleni kaupassa, mutta en enää uskalla häntä lähteä ulkoiluttamaan, vaikka ulkoilu tulisi hoidettua kaupareissua tehdessä oikein hyvin. Aikaisemmin teimme kauppareissut yhdessä. Kauppapalvelusta olen kuullut vain huonoa, mutta onko se aivan totuudenmukaista, sitä en osaa varmuudella sanoa. Aikaisemmin kotiavustajat siivosivat ja tekivät ruokaakin, mutta nyt ilmeisesti ei apua ainakaan kunnalta näihin tarpeisiin saa. Olenkin joutunut palkkaamaan siivoojan tekemään suuremman siivouksen kerran kuussa, itse teen äidilleni pienempiä siivouksia kun vielä jaksan. Oma eläkkeeni ei ole kovinkaan suuri, mutta maksan siivouksen itse, että äitini saa elää puhtaassa ja siistissä kodissa. Tilojen puolesta äitini pystyy kotona asumaan ja rollokin mahtuu asuntoon ja kylyhuone on tilava. Välillä äitini murehtiikin sitä, että kroppa rapistuu ja haluaisi itse tehdä, mutta kun ei enää jaksa. Ei haluaisi olla yhteiskunnalle taakaksi. Ei myöskään huoli kunnalta kotiapua, kun sattui olemaan ystävänsä luona kahvilla kun häntä oltiin tultu kotihoidosta hoitamaan. Tämän pikaisen käynnin jälkeen äitini oli kysynyt, että mitä se hoitaja nyt sitten teki. Hänen ystävänsä oli vastannut, että ei mitään, kävi vain katsomassa, että olenko vielä hengissä ja antoi se hänen lääkkeensä, jotta voi tulla taas huomenna katsomaan olenko jo kuollut. En ilmeisesti tiedä enää mitään kotihoidosta, kun en ole heidän palvelujaan tarvinnut ja toivottavasti en tarvitsekkaan.

Omakohtaisia kokemuksia pääkaupunkiseudulla kotihoidosta. Ei pakotettu suihkuun, mutta piti tarjota joku muu päivä jolloin voisi olla parempi hetki peseytymiseen. Aikaa/hoidettava oli tosi vähän ja kiire ikuinen. Hyvä jos välttämättömimmät (wc-apu, lääkkeet, jotain ruokaa lämmittää yms) ehti hoitaa. Viikonloput oli vielä kiireisempiä. Sijaisia pyöri kovasti ja aina piti oman työn ohessa heitä puhelimitse opastaa milloin missäkin asiassa. Työilmapiiri oli todella kireä ja huono, mikä heijastuu kaikkeen muuhunkin.
Asiakkaissa oli myös päihdeongelmaisia ja mielenterveysongelmaisia, sanallista uhkailua oli usein, myös joitain hoidosta kieltäytymisiä. Työkaveriin oli käyty myös kiinni ja toista lyöty. Siivous, pyykkihuolto, kauppajutut ym on ulkoistettu kauan sitten eli niihin ei edes puututtu (ainoastaan välttämätön siivous esim oksennus, virtsa tai uloste lattialla/sängyssä) siivottiin pikaisesti. Vuoteensa kasteleville vanhuksille laitettiin petauspatjan alle jätesäkistä muovisuoja joka säästi isoa patjaa. Petauspatjan sai pestä joka aamu kun oli litimärkä tai ulosteella tuhrittu. Annosjakelu helpotti lääkehuoltoa, nauhasta vain repäistiin kellonajan mukaan oikea "tasku". Toki litkut, kuurikuonteiset ja tarvittaessa annettavat lääkkeet piti erikseen antaa. Jos oli vatsantoimituspäivä, silloin samalla oli myös yleensä kylvetyskin.
Hankalia viikkoja olivat juhlapyhien alla olevat päivät kun lyhyessä ajassa oli paljon kylvetettäviä (pahimmillaan voi olla 6 kylvetystä ja siihen haavanhoidot päälle), aikaa meni koska haavanhoitoa ei voi tehdä kiireessä.
Olen tehnyt myös pelkästään yöhoitoa, siinäkin asiakasmäärä vaihteli melkoisesti. Mutta yöllä tehtiin pelkästään välttämättömin apu, ei muuta.
Jos systeemi ei yhtään ole siitä muuttunut, en yhtään ihmettele ettei kotihoitoon saada riittävästi työntekijöitä. Yksin siirrät/nostelet raskaista asiakkaita, työtä tehdään "tukka putkella", kunnollista ruokataukoa ei ole tai ei ehdi edes pitämään, työkaverit vaihtuu koko ajan. Kuka oikeasti jaksaa sellaista vuodesta toiseen? Tiedän, että työtä pyritään nykyisin helpottamaan teknisin välinein, toisaalta hyvä, mutta toisaalta ei. Jos edes laitteet toimisivat kunnolla. Tekniset apulaitteet eivät koskaan korvaa hoitajan työtä ja läsnäoloa. Lisäksi jos oman auton käytöstä saisi todellisen kulukorvauksen, mutta verottajan hyväksymä summa on ihan naurettava.

Aloittajan viesti oi vähän outo, mutta ilmeisesti nykyisin vaaditaan joku lomake allekirjoitettavaksi. Tasapuolisuuden vuoksi olisi hyvä olla myös vastaava lomake kodihoidon allekirjoitettavaksi jossa sitoutuvat noudattamaan kunnioittavaa käytöstä, ihmisläheistä työotetta, sovituista käynneistä kiinni pitämistä jne. Mutta sitä ei todellakaan koskaan tule kun kotihoito esimiehineen tietää etteivät koskaan siihen pysty sitoutumaan. Joku kertoi, että äiti oli siirretty kustaankartanoon /koskelaan, mutta siihen täytyy olla syy. Luultavasti hoidettava on toistuvasti kieltäytynyt jostain sovituista hoitotoimista, jolloin kotihoito ei pysty toteuttamaan sovittuja asioita asiakkaan kotona. Hoidon turvaamiseksi on päädytty laitokseen sijoittamisesta. Herää kysymys miten omainen on reahoinut siihen jos äiti on itse kieltäytynyt hoidosta? Se ei selviä tuosta kirjoituksesta. Oliko ainoa keino huutaa naama punaisena? Se ei ainakaan auta, saa vain hankalan asiakkaan/omaisen leiman.

Myös minä olen, kotihoidonpalveluja saadakseni joutunut allekirjoittamaan tuon, "pelkääjän" kertoman pelisäännöt lomakkeen. Olen suuresti ihmetellyt onko tuo lomake maamme lakien mukaan hyväksytty? Kun eikös perusturvalain perusteella, jokaiselle Suomenkansalaiselle ole oikeus saada "ehdoitta" hyvä hoito ja hoiva?
Mielestäni tämä laillinen, jokaisen kansalaisen perusoikeus oikeus hoitoon, unohdettiin myös silloin, kun erillislakia maamme iäkkäiden kansalaisten hoitoa varten, "vanhustenhoitolakia" laadittiin. Tuolla, iäkkäitä kansalaisia varten laaditulla, muun ikäisistä kansalaisista poikkeavalla erillishoitolailla, lainlaatineet /hyväksyneet päättäjämme ulkoistivat maamme iäkkäät kansalaiset, kansalaisten perusoikeuksista eli, laillistivat iäkkäiden kansalaisten eriarvoisuuden. Että ei mikään ihme, kun vanhustenhoidossa saa vapaasti toimia epämääräisillä pelisääntöohjeilla.
Olen suuresti ihmetellyt, miksi yksikään toimittaja ei ole kerännyt esim. yksityisissä palvelutaloissa asuvilta, useilta saman alueen kotihoidonpalveluja käyttävien vanhusten mielipiteitä siitä todellisuudesta, millaista vanhusten kotihoitopalvelut todellisuudessa on? Kokemasta kotihoidonpalveluista tiedän, kotihoidon palvelut kun eivät todellakaan ole niin laadukasta, kun mitä Helsingin sosiaali- ja terveysviraston osastopäälikkö, Arja Peiponen kirjoitti 11.2.2017 Helsingin Sanomien yleisöltä osastossa.

Kotihoidon "pelisääntöihin" tuntuu kuuluvan se, että MINÄ lakkaa olemasta. olet vain kohde, jolle ylhäältä tulevien ohjeiden mukaan tehdään erlaisia hoitosuunitelmia, joita sitten seurataan. Jos taas myös lääkehuolto
on siirtynyt, sinulle ei edes kerrota lääkkeiden lisäämisistä tai vähenemisistä, vaikket olisi muistisairaskaan. Kaikki konkreettinen apu ulkoistetaan eri tahoille ja täysin vieraita ihmisiä käy kotonasi ja useita.
edes nimeltä on mahdotonta kaikkia muistaa. Myös koko sanalla hoito tuntuu kotihoidossa olevan aivan eri merkitys miksi tavallinen ihminen sen käsitää.