Pitkästä suhteesta luopuminen tuntuu vaikealta. Enää sen ajattelu ei kurista kurkkua niin kovasti eikä aiheuta niin pahaa ahdistusta kuin aiemmin, mutta silti. Kaikilta eron läpikäyneiltä haluaisinkin asiaa tiedustella. Eniten pelkään ehkä sitä miten se muuttaa minua. Olenko enää lainkaan sama ihminen kuin aiemmin omasta mielestäni ja tietenkin osin myös muiden mielestä? Olisinko enää niin kiinnostava ja tässäkin peilaan enemmän omaa maailmankuvaani ja ajatustani asiasta? miten oma maailmankuva heilahtaisi myös?
Ja kiitos, älkää katkerot vastatko.
Ero pelottaa
pohdinmonenmoista
69
3092
Vastaukset
- happy_F
Erotessa päättyy yksi kausi elämässä, ja alkaa toinen. Olet kuitenkin aivan sama ihminen eron jälkeen kuin ennen eroa. Vaikka tottahan ihminen jatkuvasti vähän muuttuu. Sitä millaiseksi ja mihin suuntaan voi itse ohjailla aika paljonkin.
"Olisinko enää niin kiinnostava "
Siis muiden, vai omasta mielestäsi ... :)? Ehkä mietit turhan paljon mitä muut ajattelee sinusta tai erostasi. Aivan sama. Pääasia, että tulet itse juttuun itsesi ja elämäsi kanssa. Muista ihmisistä voi tarvittaessa erota, itsestä ei. - Nowyouwalkalone
Eron jälkeen ihminen voi olla kadoksissa koska ei ole toista henkilöä siinä vieressä mihin peilata omaa persoonaa. Eli se kaikki yksinäisyys ja itsenså etsiminen sinkkuudessa voi olla iso taival. Ja taasen toisille huonosta suhteesta eroaminen voi olla taasen pelkästään vapauttava kokemus ja he eivät kovin helposti etsikään uutta parisuhdetta huonojen kokemusten jälkeen.
- rohkelikkoroh
Minusta tämä nimimerkki kiteytti lyhyesti asian ytimen. Vaikka jako kahteen on karkea, niin silti usein se näyttää noin menevän. Itseltään hukassa oleminen on se suurin onnettomuuden aiheuttaja eron jälkeen, ei ero sinänsä.
- Mindy123
Minulle ero oli suuri helpotus. Olin miettinyt eroa vuosia ja täytyy sanoa että muuta en kadu kuin sitä, etten eronnut aiemmin. Ero oli vaikea kun exä laittoi kaikessa hanttiin mutta itselläni alkoi täysin uusi elämä ja voin paljon paremmin kuin koskaan. Saan paljon huomiota miehiltä, nautin vapaudesta, vaikka kestää pitkään ennenkuin toivun kokonaan vaikeasta suhteesta ja erosta.
Jos olet varma, että ero on paras ratkaisu, niin älä jää roikkumaan suhteeseen jossa ei näy valoa. Kukaan toinen ei valitettavasti voi päätöstä puolestasi tehdä. Tsemppiä ! - let_go
Ööö... Mitä pelättävää siinä on, että muuttuu ihmisenä? Meistä jokainen muutuu matkan varrella, eli sitten parisuhteessa tai ei - olisihan se omituista olla henkisesti parikymppinen viiskymppisen nahoissa. Okei, eron jälkeen et ole jonkun vaimo tai mies - mutta hyvänen aika, eihän sellainen ole mikään itseisarvo, kyllä ihminen on yksilö avioliitossa ollessaankin, eikö? Ei sinua mikään mystinen "erovoima" ihmisenä muuta, vaan sinä itse päätät, millainen olet ja millainen elämästäsi tulee eron jälkeen. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen ja kiinnostava omanlaisenasi yksilönä.
Oman eroni jälkeen minusta on tullut paljon itsevarmempi ja rennompi. Ei niin, että exäni olisi käyttäytynyt jotenkin alistavasti, vaan jotenkin vain elin hänen kanssaan vuosia "säästöliekillä". Lähestyn 50:ä ja koen nyt eläväni elämäni parhaita vuosia, olen sinut itseni kanssa enkä ajattele liikaa sitä, miten muut näkevät minut. - Syvällä
Miksi haluat nyt erota? Ainoa syy mikä viestistäsi nousee on, että olisivatko muut sinusta kiinnostuneita. Missä mielessä? Etkö saa Puolisolta kaipaamasi ihailua? Sitäkö toivot muualta? Minkälainen elämä teillä on, onko seksiä, läheisyyttä, yhteisiä juttuja? Onko liittonne huono ja umpikujassa, vai oletko vai hukassa itsesi kanssa? Joidenkin mielestä elämä eron jälkeen on parempaa, joidenkin mielestä huonompaa. Se riippuu lähtötilanteesta ja ihmisestä. Teet miten teet, ole puolisollesi reilu.
- pohdinmonenmoista
En tarvitse kumppanilta mitään erityistä ihailua. Lisäksi sanoisin, että siihen ihailun saamiseen muilta ei tarvitse erota. Harva ihminen haluaa myöskään elää ihailusta. Kovin harva vastanneista ymmärsi mitä tarkoitan, ehkä selitinkin sen huonosti kun en oikein osaakaan sitä selittää. Tuosta kiinnostavuudesta tarkoitin ja ehkä ajattelin sitä, että lyövätkö omat ajatukseni jumiin siinä, että kelpaanko kellekään enää koskaan ja oikeammin kyllähän ne ennakkoajatukset todellisuudessakin mitkä jostakin ihmisestä on niin vaikuttaa hänen mahdollisuuteensa solmia uusia suhteita, olkoonkin ne sitten eron tai muiden asioiden kautta. Eli siinä mielessä muidenkin ajatuksilla on väliä, vaikka tietysti se oma olokin on tärkeä muistaa.
Sinulla muitakin hyviä kysymyksiä, palailen tähän vielä. - tyrytr
pohdinmonenmoista kirjoitti:
En tarvitse kumppanilta mitään erityistä ihailua. Lisäksi sanoisin, että siihen ihailun saamiseen muilta ei tarvitse erota. Harva ihminen haluaa myöskään elää ihailusta. Kovin harva vastanneista ymmärsi mitä tarkoitan, ehkä selitinkin sen huonosti kun en oikein osaakaan sitä selittää. Tuosta kiinnostavuudesta tarkoitin ja ehkä ajattelin sitä, että lyövätkö omat ajatukseni jumiin siinä, että kelpaanko kellekään enää koskaan ja oikeammin kyllähän ne ennakkoajatukset todellisuudessakin mitkä jostakin ihmisestä on niin vaikuttaa hänen mahdollisuuteensa solmia uusia suhteita, olkoonkin ne sitten eron tai muiden asioiden kautta. Eli siinä mielessä muidenkin ajatuksilla on väliä, vaikka tietysti se oma olokin on tärkeä muistaa.
Sinulla muitakin hyviä kysymyksiä, palailen tähän vielä."ennakkoajatukset todellisuudessakin mitkä jostakin ihmisestä on niin vaikuttaa hänen mahdollisuuteensa solmia uusia suhteita, olkoonkin ne sitten eron tai muiden asioiden kautta."
Hä? Siis muiden ennakkoajatukset sinusta estäisivät sinua solmimasta uusia ihmissuhteita? No eipäs! Älä yhtään yritä huijata itseäsi. Vain sinun OMAT ajatukset itsestäsi voivat estää sinua solmimasta uusia ihmissuhteita. - ennakkoajatukset
tyrytr kirjoitti:
"ennakkoajatukset todellisuudessakin mitkä jostakin ihmisestä on niin vaikuttaa hänen mahdollisuuteensa solmia uusia suhteita, olkoonkin ne sitten eron tai muiden asioiden kautta."
Hä? Siis muiden ennakkoajatukset sinusta estäisivät sinua solmimasta uusia ihmissuhteita? No eipäs! Älä yhtään yritä huijata itseäsi. Vain sinun OMAT ajatukset itsestäsi voivat estää sinua solmimasta uusia ihmissuhteita.Kyllä ne muidenkin ennakkoajatukset vaikuttavat eron jälkeen parisuhteiden valinnassa estävästi. Vahingoista viisastuu.
Mietin että mikä voi saada naisen ajattelemaan ettei kelpaa enää kenellekään. On varmaan monia syitä mutta yksi on juominen. En varmaan ole ainoa, joka kattoo juomista heti alkuun että mitä se on. Juoppo nainen kyllä kaverin löytää, mutta ei sellaista, joka kattelisi juomista selvin päin. Myöskään harvat eronneet enää ryhtyvät ketään elättämään, että joku järki on tullut siihen parinvalintaan kuitenkin useimmilla. Myös lapset ennakkoajatuksissa aina mukana.
Muuten ei ole tähän sanottavaa kuin se että jos itellä asian suhkoht kunnossa niin erosta kyllä selviää ajan myötä.
- onhelppollaonnellinen
Minun vointini parani paljon eron jälkeen. Saan olla sellainen kuin haluan. En ole koskaan ajatellut, että kelpaanko jollekin toiselle eron jälkeen. Olen viihtynyt hyvin ilman suhdetta ja kavereitakaan en kaipaa. En mieti mitä muut minusta ajattelevat. Olen sellainen kuin olen. Aloitin seurustelun nuorena enkä asunut yksin nuorempana. Edelleen yksi lapsista asuu kanssani, vielä varmaan vuosia. Ehkä siksi yksin oleminen ja asuminen on minun unelmani, koska en ole vielä voinut sitä kokea. Ärsyynnyn nopeasti pelkästä ajatuksesta, että vielä joutuisin vieraan ihmisen kanssa jakamaan asioita. Siksi minkäänlainen suhde ei kiinnosta. Olen tottunut tekemään asiat omalla tavallani enkä ole valmis kenenkään takia joustamaan periaatteistani, koska silloin toimisin väärin itseäni kohtaan. Ja itseäni en halua vahingoittaa.
- pohdinmonenmoista
Mutta luepa oma kirjoituksesi onhelppoaollaonnellinen uudelleen. Sinä olet muuttunut etkä vain hyvään suuntaan itsesikään kannalta. Ymmärrätkö? Tämä oli osa siitä mitä yritin kysellä ja kertoa?
- rohkelikkoroh
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Mutta luepa oma kirjoituksesi onhelppoaollaonnellinen uudelleen. Sinä olet muuttunut etkä vain hyvään suuntaan itsesikään kannalta. Ymmärrätkö? Tämä oli osa siitä mitä yritin kysellä ja kertoa?
Miten sinä pohdinmonenmoista voit määritellä onko toinen muuttunut hyvään vai huonoon suuntaan itsensä kannalta? Pyörität ajatuksia kelpaavudesta, kiinnostavuudesta ja ennakkoajatuksista, niin ovatko nämä sitten omia ennakkoluulojasi erosta, eron kokeneista vai mitä halusit kysyä?
Ei selvinnyt minulle eikä ole tarviskaan, mutta itseäsi voisi auttaa, jos saisit muotoiltua selkeän kysymyksen siitä, mikä on huolesi.
Itse koen eron siten, että on enemmän oma itsensä ja sellainen kuin olin joskus nuorempana, rohkeampi.
En siis ole tuo onhelppoa olla onnellinen -nimimerkki, vaikka itse ajattelen samaan tapaan kuin hän. - pohdinmonenmoista
Mietin kyllä miten asian ilmaisisin, joku voisi auttaa minua pukemaan sen sanoiksi, mutta ongelma lienee myös siinä, että täällä palstalla tuskin on muita kuin ainakin hieman katkeroituneita.
Huonompaan suuntaan tarkoitan ehkä kykyä luottaa tunteisiin, kykyä sitoutua toiseen ihmiseen, heittäytymistä suhteeseen, kykyä ja luottamusta jakaa asioita toisen kanssa. Nuo heijasteet näin hänen tekstissään ja väitän, että suhteensa aikana hän oli ehkä luottavaisempi ja sitoutuneempi toiseen ihmiseen, ainakin jossakin vaiheessa suhdetta. Jos ei ollut niin ne jo heijastavat kiintymisongelmaa, joka omalta osaltaan tuhoaa suhdetta (olen itse hakenut apua asioihini siksi osasin osin huonioida tämän). - tyrytr
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Mutta luepa oma kirjoituksesi onhelppoaollaonnellinen uudelleen. Sinä olet muuttunut etkä vain hyvään suuntaan itsesikään kannalta. Ymmärrätkö? Tämä oli osa siitä mitä yritin kysellä ja kertoa?
Oikeaan tai väärään, hyvään tai huonoon, SINUN mielestäsi. Mitä ihmeen merkitystä sillä on, jos tai kun ed. kirjoittaja on tyytyväinen HÄNEN omaan elämäänsä? Ei sinun tarvitse olla tyytyväinen hänen elämäänsä, se ei ole edes mahdollista, koska et ole hän. Ajattele ainoastaan omaa elämääsi. Mieti miten voit tehdä siitä rikkaan, oman näköisesi. Älä arvostele muita. Yleensäkin kannattaa unohtaa parisuhde kokonaan ennen kuin on kypsynyt oikeaan keskusteluun, ei toisen arvosteluun.
- pohdinmonenmoista
Sinähän teet aivan samaa arvostelua tyrytr, koska et tiedä mitä tuo on helppoollaonnellinen ajattelee vaan ajattelet hänen puolestaan. Lisäksi minä puhuin vain ihmismielen tuntemisen näkökulmasta, että nuo asiat mitä tuossa edellinen keskustelija kertoi viittasivat, että ero on häntäkin jotenkin vammauttanut. En tarkoittanut etteikö hän voisi olla onnellinen, mutta moni ihminen luontaisesti kaipaa jotakuta rinnalleen. Lisäksi itse aloitin ketjun ja vastauksissani peilaan omia tunnetiloja ja ajatuksiani ja pelkojani. Itse asiassa siinä mielessä uskoisin olevani jopa parempi parisuhdekumppani kuin aiemmin, kun tunnistan tiettyjä reaktioita ja niiden syitä itsessäni.
- Syvällä
Mikä estää sinua olemaan parempi parisuhdekumppani nykyisessä liitossasi korjaamalla nyt havaitsemisia reagointitapojasi?
- pohdinmonenmoista
Minä olenkin niin tehnyt, mutta toista ei voi muuttaa! Meillä on oikeasti isoja ongelmia ja pikkuhiljaa on aika hyväksyä ettei ne korjaannu, vaikka kuinka iskisin päätä seinään. Koko elämänhalu on väliin ollut täysin kadoksissa, mutta olen jopa näiden eropelkojen takia miettinyt, että jos elämä eronneenakin olisi pelkkää kuraa niin lasten takia voisin sinnitellä tässä, saisivatpa ainakin taloudellisen turvan ym. , vaikka kumppani heitäkin huonommin kohtelisi. Mutta epäilen, että en itse jaksa hengissä siihen asti. Kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois näen, että sen jälkeen sekään pysyykö hengissä ei ole niin merkittävää.
- rohkelikkoroh
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Sinähän teet aivan samaa arvostelua tyrytr, koska et tiedä mitä tuo on helppoollaonnellinen ajattelee vaan ajattelet hänen puolestaan. Lisäksi minä puhuin vain ihmismielen tuntemisen näkökulmasta, että nuo asiat mitä tuossa edellinen keskustelija kertoi viittasivat, että ero on häntäkin jotenkin vammauttanut. En tarkoittanut etteikö hän voisi olla onnellinen, mutta moni ihminen luontaisesti kaipaa jotakuta rinnalleen. Lisäksi itse aloitin ketjun ja vastauksissani peilaan omia tunnetiloja ja ajatuksiani ja pelkojani. Itse asiassa siinä mielessä uskoisin olevani jopa parempi parisuhdekumppani kuin aiemmin, kun tunnistan tiettyjä reaktioita ja niiden syitä itsessäni.
Minusta tuo nimimerkki onhelppoaollaonnellinen ei missään kirjoittanut, että olisi vaikea luottaa toiseen ihmiseen tai muutakaan sellaista, mistä häntä arvostelet. Kuten sanoin, hänen viestinsä on lähes kuin minun kirjoittamani. Sinä arvioit häntä omien arvostuksiesi pohjalta eli sen pohjalta, että sinulle on tärkeää luottaa toiseen, heittäytyä suhteeseen tai mitä nyt kirjoititkaan. Nämä ovat sinun omia arvostuksiasi etkä voi niiden perusteella kaikkitietävästi arvostella muita. (Kun kielsit katkeria vastaamasta, niin pakko sanoa, että katkeruus on mielestäni juuri sitä, että arvostelee muita omien arvostustensa perusteella ja tuputtaa omia ajatuksiaan muille ainoina oikeina edes itse sitä huomaamatta.)
Me ihmiset olemme erilaisia. Et voi arvostella toisen elämää omien arvostuksiesi pohjalta, sen pohjalta, että olet jonkinlainen "ihmismielen tuntija" omasta näkökulmastasi. Tunnut arvioivan muiden elämän valintoja parisuhteen pohjalta, se on vain sinun ideaalisi. Moni ihminen kaipaa toista rinnalleen, mutta eivät kaikki eivätkä kaikki varsinkaan halua ketään samaan asuntoon asumaan. Ehkä olet parisuhdeihminen, sinulle ovat tärkeitä mainitsemasi asiat, mutta älä oleta, että muillekin ovat tai varsinkaan, että muiden pitäisi toimia sinun ajatustesi perusteella oikein tai väärin. Tällaiset oikean elämän kriteerit muuten ovat monen eronkin taustalla.
Eron kokeneissa on varmasti paljon meitä, jotka nauttivat yksin olemisesta, kokisivat muiden läsnäolon häiritsevänä, minkä vuoksi eivät halua asua kenenkään kanssa. Se ei kerro mitään luottamuksesta muihin ihmisiin tai edes siitä, heittäytyykö suhteeseen vai ei. Se kertoo vain siitä, ettei ole enää kiinnostunut toisen kanssa asunnon jakamisesta. Vammautumisen sijasta se kertoa siitä, että saa vihdoinkin tehdä niin kuin on aina oikeasti halunnut eli asua yksin.
Toivottavasti nämä ajatukset auttoivat selkiyttämään omia arvostuksiasi. On niin monia tapoja elää ja erota. Jos pitää omia ajatuksiaan ainoina oikeina, niin kaikesta tulee vaikeampaa. Ehkä sinulla on jollain tavalla tarvetta arvottaa eroamista, kun kirjoitit kuten kirjoitit. Se heijastuu sitten omiin ajatuksiisi sillä tavalla, ettet saa niistä selvää. Ihmismielen tuntemismielessä on minusta petollista kuvitella tuntevansa muita kuin itsensä. Se on vallankäyttöä ja se koetaan arvosteluksi, vaikka ei olisi sellaiseksi tarkoitettukaan. Kirjoitin tästä niin pitkästi sen vuoksi, että tuollainen ajatus kohtaa monesti eronneita. Keittiöpsykologit kyllä tietävät, että asutaan yksin siksi, että ero on vammauttanut ja ylipäätään muut tietävät sen, miten ero on sujunut ja mitä aiheuttanut. - selityssetuokin
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Minä olenkin niin tehnyt, mutta toista ei voi muuttaa! Meillä on oikeasti isoja ongelmia ja pikkuhiljaa on aika hyväksyä ettei ne korjaannu, vaikka kuinka iskisin päätä seinään. Koko elämänhalu on väliin ollut täysin kadoksissa, mutta olen jopa näiden eropelkojen takia miettinyt, että jos elämä eronneenakin olisi pelkkää kuraa niin lasten takia voisin sinnitellä tässä, saisivatpa ainakin taloudellisen turvan ym. , vaikka kumppani heitäkin huonommin kohtelisi. Mutta epäilen, että en itse jaksa hengissä siihen asti. Kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois näen, että sen jälkeen sekään pysyykö hengissä ei ole niin merkittävää.
Odottelet että lapset muuttavat pois kotona ja sitten otat eron vaikka kumppani kohtelee heitä huonosti. Voi jestas. Eli taloudellinen hyvinvointi merkitsee sinulle enemmän kuin lasten hyvinvointi?
- rohkelikkoroh
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Minä olenkin niin tehnyt, mutta toista ei voi muuttaa! Meillä on oikeasti isoja ongelmia ja pikkuhiljaa on aika hyväksyä ettei ne korjaannu, vaikka kuinka iskisin päätä seinään. Koko elämänhalu on väliin ollut täysin kadoksissa, mutta olen jopa näiden eropelkojen takia miettinyt, että jos elämä eronneenakin olisi pelkkää kuraa niin lasten takia voisin sinnitellä tässä, saisivatpa ainakin taloudellisen turvan ym. , vaikka kumppani heitäkin huonommin kohtelisi. Mutta epäilen, että en itse jaksa hengissä siihen asti. Kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois näen, että sen jälkeen sekään pysyykö hengissä ei ole niin merkittävää.
Jos sinä selkiytät ajatuksesi eropeloista vaikka luetteloksi, asia 1,2 jne. niin sinä saat varmasti täältäkin niihin liittyviä ajatuksia itsellesi. Ainakin eroryhmässä monilla oli juuri näitä arvostuksiin liittyviä pelkoja, joista tässä olet kertonut. Eroaminen on epäonnistumista, se kertoo sitä ja tätä, mutta suurin osa näistä on ulkopuolelta asetettuja ja kertovat itsearvostuksen määrästä. Jos itse ei kovin korkealle itseään arvosta, niin muiden mielipiteistä tulee tärkeitä ja ne vaikuttavat liikaa siihen, miten itsensä näkee.
Sinä kertomastasi päätellen näet eron isona ja pelottavana ja selkiytymänä möykkynä. Jo sen suunnittelu missä asuu ja mitä tekee auttaa. Mutta se ei mielestäni auta, että miettii kelpaako vai ei tai miltä tuntuu, koska sitä ei voi etukäteen tietää. Se vain lisää ahdistusta, se on turhan murehtimista. Eron jälkeen kannattaa mennä terapiaan, käydä eroryhmässä ja hankkiutua ystävien ja harrastusten pariin. Aluksi se on rankkaa, mutta kun elämäntilanne selkiytyy niin se voi olla helpottavaakin. On ainakin se murhe poissa erotako vai ei.
En kannusta ketään eroamaan, mutta jos avioliitto on lopussa ja kyse on ihan hengissäselviämisestä, niin... Hakeudu avun piiriin, itsellesi aikaa, pohtimaan asioitasi. Lapsetkaan eivät voi hyvin on sinulla on kyse hengissä säilymisestä. Täällä pyöriessä voi olo pahentua, ammattiapu on paljon parempi. - pohdinmonenmoista
En minä arvostellut onhelppoaollaonnellinen niminerkin kirjoitusta. Kukin taaplaa tyylillään kunhan ei toiselle ilkeile eikä toisia tahallaan satuta. Minä kyseenalaistin hänen ajatusmaailmaansa aivan niinkuin teen omillekin ajatuksille. Olisi mielenkiintoista tietää suhtautuiko onhelppoaollaonnellinen suhteeseen ja sen tuomiin tunteisiin ja sitoutumiseen samalla tavalla avioliitossa ollessaan? Tämä oli se minun pointtini. Tokihan tiedän, että osa ihmisistä haluaakin elää sinkkuna ja osa sinkuista on tosin sellaisia, että he haluaisivat elää parisuhteessa, mutta elävät olosuhteiden pakosta yksinään (ts. ei ole esim. lytynyt kumppania). Mutta väittäisin, että onhelppoaollaonnellinen ei ainakaan alunperin olen halunnut olla sinkku, kun kerran on mennyt naimisiin eli hän on ainakin ollut parisuhdeihminen ja jos ei ole ollut sitoutunut ja parisuhdeihminen niin eikhän siinä ole jo yksi eron syy.
- pohdinmonenmoista
Ja vastisin siis rohkeliroh nimimerkille. Kirjoitukset ovat tosin menneet todellakin täällä ihan eri suuntaan kuin mistä halusin kirjoitella. Mutta täällähän on ihan turha pohtia mitään, sillä täällä kaikki vaan tiukasti heittää näkemyksensä ja keskustelua on turha saada aikaiseksi.
- rohkelikkoroh
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Ja vastisin siis rohkeliroh nimimerkille. Kirjoitukset ovat tosin menneet todellakin täällä ihan eri suuntaan kuin mistä halusin kirjoitella. Mutta täällähän on ihan turha pohtia mitään, sillä täällä kaikki vaan tiukasti heittää näkemyksensä ja keskustelua on turha saada aikaiseksi.
Kyllä tässä minusta on keskusteluakin syntynyt. Keskustelussa on minusta kyse siitä, että ajatusten pitääkin mennä eri suuntaan johon haluaa, koska muiden ajatuksia ei voi ohjata, muutenhan ei löytyisi mitään uutta, jos kaikki sanoisivat sen, mitä odottikin ja halusi. Keskustelussa syntyy väärintulkintoja, oikeat tulkinnat voivat olla epämukavia ja välillä tulee kuraakin niskaan, niin täällä kuin muuallakin. Sekin kertoo jotain siitä, mitä ero voi tuoda tullessaan. Itse koen ärsyttävänä sen, että eroavalle asetetaan päämääräksi uuden suhteen solmimisen ja tulkitsin viestisi sellaiseksi ajatukseksi. Ehkä väärin.
- rohkelikkoroh
rohkelikkoroh kirjoitti:
Kyllä tässä minusta on keskusteluakin syntynyt. Keskustelussa on minusta kyse siitä, että ajatusten pitääkin mennä eri suuntaan johon haluaa, koska muiden ajatuksia ei voi ohjata, muutenhan ei löytyisi mitään uutta, jos kaikki sanoisivat sen, mitä odottikin ja halusi. Keskustelussa syntyy väärintulkintoja, oikeat tulkinnat voivat olla epämukavia ja välillä tulee kuraakin niskaan, niin täällä kuin muuallakin. Sekin kertoo jotain siitä, mitä ero voi tuoda tullessaan. Itse koen ärsyttävänä sen, että eroavalle asetetaan päämääräksi uuden suhteen solmimisen ja tulkitsin viestisi sellaiseksi ajatukseksi. Ehkä väärin.
"Huonompaan suuntaan tarkoitan ehkä kykyä luottaa tunteisiin, kykyä sitoutua toiseen ihmiseen, heittäytymistä suhteeseen, kykyä ja luottamusta jakaa asioita toisen kanssa. Nuo heijasteet näin hänen tekstissään ja väitän, että suhteensa aikana hän oli ehkä luottavaisempi ja sitoutuneempi toiseen ihmiseen, ainakin jossakin vaiheessa suhdetta. "
Suosittelen sinulle Marianne Stolbowin kirjaa Erosta eheäksi. Siinä oli jotakuinkin sellainen ajatus, että syy jonka takia on menty naimisiin tämän henkilön kanssa on sama syy, josta erotaan. Näin sen ajatuksen ainakin muistan, tosin on melkein 10v kun olen kirjan lukenut, mutta siellä ja terapiassa pohdin noita kiintymyssuhdejuttuja, joita tässä kai pohdit. Se henkilö, jonka kanssa on menty naimisiin heijastaa sitä vaihetta, jossa silloin on ollut, mutta ihmisethän muuttuvat koko ajan. Näin se sama syy jonka vuoksi mentiin naimisiin, voi muuttua eron syyksi. Vaikkapa nuoruusiässä on tärkeä turvallinen puoliso, mutta kun sitä turvaa ei enää tarvitse, sen on löytänyt itsestään, niin puolison turvallisuudenkaipuu ja turvallinen elämä muuttuukin ahdistavaksi vankilaksi, jossa kaikki tapahtuu aina samalla tavalla. Tuo oli vain esimerkki, mutta ymmärrät ehkä mitä tarkoitan? Kiintymyssuhde ei säily koko elämän samanlaisena kenelläkään. Ehkä moni avioliiton karikko syntyykin siitä. Jos näistä ei pystytä keskustelemaan, niin siitä tulee helposti ero.
Se ei kuitenkaan hävitä kykyä luottaa muihin ihmisiin, suhteen tulevaisuuteen tai kykyä jakaa asioita muiden kanssa, jos ero tulee eli luottamus ja halu jakaa on loppunut tuon yhden kanssa. Totta kai kantaa mukanaan kaikkea kokemaansa, mutta loppujen lopuksi on kyse omasta itsestä. Sitä paitsi eihän kaikkiin voikaan luottaa eikä kaikenlaisiin suhteisiin kannatakaan heittäytyä. Sana heittäytyminen on minusta vähän sellainen vastenmielinen, koska siitä tulee vaikutelma, että heittäydytään johonkin jokeen kuin muuta elämää ei olisikaan.
Minusta hyvä suhde kehittyy vähitellen, tunnustellen, luottamusta rakentaen ja luottamusta ei kannatakaan kokea minään joko-tai asiana. Olennaisinta on luottaa itseensä ja omaan pärjäämisensä. Silloin pärjää ja sopivassa määrin luottaa muihinkin. Ei sokeasti. Luottamuksen käsitekin on sellainen, jota mukavasti joutuu arvioimaan erotessa. Ex-puolison epäluotettavuus ei tee muista ihmisistä mitään sen kummempaa kuin he ovat, ainoa muuttuja ovat omat ajatukset ja tunteet. Jokainen ihmissuhde testataan kuitenkin käytännössä voiko siihen luottaa vai ei. Sitoutumisen kanssa aivan sama juttu. - xyzWoman
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Sinähän teet aivan samaa arvostelua tyrytr, koska et tiedä mitä tuo on helppoollaonnellinen ajattelee vaan ajattelet hänen puolestaan. Lisäksi minä puhuin vain ihmismielen tuntemisen näkökulmasta, että nuo asiat mitä tuossa edellinen keskustelija kertoi viittasivat, että ero on häntäkin jotenkin vammauttanut. En tarkoittanut etteikö hän voisi olla onnellinen, mutta moni ihminen luontaisesti kaipaa jotakuta rinnalleen. Lisäksi itse aloitin ketjun ja vastauksissani peilaan omia tunnetiloja ja ajatuksiani ja pelkojani. Itse asiassa siinä mielessä uskoisin olevani jopa parempi parisuhdekumppani kuin aiemmin, kun tunnistan tiettyjä reaktioita ja niiden syitä itsessäni.
Kannattaako ajatella sitä miten ero on vammauttanut jotain toista? Miksei voi ajatella miten ero on pelastanut jonkun? Kuten esimerkiksi minut.
- nimimerkki_kommentoi
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Sinähän teet aivan samaa arvostelua tyrytr, koska et tiedä mitä tuo on helppoollaonnellinen ajattelee vaan ajattelet hänen puolestaan. Lisäksi minä puhuin vain ihmismielen tuntemisen näkökulmasta, että nuo asiat mitä tuossa edellinen keskustelija kertoi viittasivat, että ero on häntäkin jotenkin vammauttanut. En tarkoittanut etteikö hän voisi olla onnellinen, mutta moni ihminen luontaisesti kaipaa jotakuta rinnalleen. Lisäksi itse aloitin ketjun ja vastauksissani peilaan omia tunnetiloja ja ajatuksiani ja pelkojani. Itse asiassa siinä mielessä uskoisin olevani jopa parempi parisuhdekumppani kuin aiemmin, kun tunnistan tiettyjä reaktioita ja niiden syitä itsessäni.
Siis mitä ihmeen arvostelua tyrytr oikein tuossa esitti? Hän sanoi sinulle "Ei sinun tarvitse olla tyytyväinen hänen elämäänsä, se ei ole edes mahdollista, koska et ole hän."
vastatessasi kirjoitukseen, jossa onhelppollaonnellinen sanoi mm.
"Minun vointini parani paljon eron jälkeen. Saan olla sellainen kuin haluan. En ole koskaan ajatellut, että kelpaanko jollekin toiselle eron jälkeen."
Ja johon vastasit vielä:
"Mutta luepa oma kirjoituksesi onhelppoaollaonnellinen uudelleen. Sinä olet muuttunut etkä vain hyvään suuntaan itsesikään kannalta. Ymmärrätkö? Tämä oli osa siitä mitä yritin kysellä ja kertoa?"
Eli miksi et usko mitä onhelppoaollaonnellinen sanoo kirjoituksissaan? Yrität inttää, että hän muuttunut huonoon suuntaan hänen itsensä kannalta. Onko kommunikaatiosi useinkin tällaista toisten ihmisten kanssa?
Rautalangasta väännetty esimerkki: Joku sanoo sinulle "olen sininen, näin on hyvä" johon sinä vastaan, tuntematta koko tyyppiä edes, "eikun minä ajattelen sinut tummanpunaiseksi, sellainen olet, eikä se ole kovin hyvä".
- Syvällä
Vaikka minulle ero on ollut erittäin tuskaisa, niin silti kysyisin, miten niin se olisi elämä olisi eron jälkeen kuraa?
Minusta erossa pitää kuitenkin lähteä siitä, että lähtee elämään itsenäisesti (vaikka sinulla ehkä lapset mukana). Vastaan voi tulla sopiva uusi kumppani tai sitten ei. Ei niitä kaupan hyllyltä löydy. Onko nykyinen kumppanisi lasten biologinen isä? Miten hän kohtelee huonosti? Hän voi haluta erossa yhteishuoltajuuden, ja jatkaa huonoa kohtelua, jos se ei ole räikeää. Elatusmaksut nyt takaavat, että jonkinlaisen taloudellisen turvan saavat jatkossakin. Minusta kuulostaa, että olet jo eropäätöksen tehnyt. Eikä hengissäpysymisesikään ole yhdentekevää. Lapsille tulet olemaan merkittävä ihminen elämäsi loppuun asti, ei vain siihen, että muuttavat kotoa. Vaikka he ehkä nyt erkaantuvat aikuistuttuaan, yleensä perheenperustamisvaiheessa he taas lähentyvät, ainakin jos syntyy lapsia. Voi olla, että olet niitä, jotka löytävät elämänilonsa uudelleen eron jälkeen. - Syvällä
Tuohon väittämään että me ihmiset olemme erilaisia suhteutettuna oli todella mielenkiintoista lukea Fisherin erokirjasta esim. avoimesti kapinallisen (tai mikä tarkka termi nyt olikaan) sanaili - oli aivan miltei sanasta sanaan exäni käyttämien perustelujen kanssa. Samoin jätetyn kieli on kansainvälisestikin hyvin samanlaista. Emme me niin erilaisia olla.
- rohkelikkoroh
Muistan myös saman havainnon tuosta Fisherin kirjasta. On ihmisissä paljon samaakin, varsinkin kriisin hetkellä samantyyppisiä reaktioita, mutta persoonallisuuserot ovat myös todellisia. Kasvamme eri kasvuympäristöissä ja meillä on omat kokemukisemme, traumamme, arvomme, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen. Esimerkiksi valehteleminen on väärin, mutta toisen osapuolen mielestä se ei ole niin paha asia tietyissä, joten hän ei suhtaudu pettämiseen samalla tavalla kuin minä. Yhtä lailla voi olla kyse vaikkapa sosiaalisuudesta. Kun toinen arvostaa vilkasta seuraelämää ja toinen viihtyy kotona. Ne ovat ihan todellisia eroavaisuuksia. Arvomaailmaltaan samanlaisten kanssa viihtyy parhaiten pysyvässä parisuhteessakin, mielestäni.
- nimimerkki_kommentoi
Tuokin on valintakysymys: haluaako korostaa ihmisten erilaisuutta vai samankaltaisuuksia.
- pohdinmonenmoista
Olen lukenut sekät tuon Fisherin kirjan että Stolbown kirjan ja olen hakenut asiantuntija-apua jo aiemmin. Suosittelisin teille muille myös psykologi Ilona Rauhalan erokirjaa. Kyllä keskusteluissa tottakai voi olla eri mieltä, mutta myös se miten asiansa esittää (ja kuinka mahdollisesti trollaa) vaikuttaa asiaan.
Olen myös eri mieltä siitä, että luonteeltaan täysin samankaltaisten kannattaisi vain olla yhdessä. Kyllä hiljaisempi ja vetäytyvämpi sopii ihan yhtä hyvin puheliaan puolisoksi kuin puheliaskin. Itsekin tiedän monia tällaisia pareja, joissa ihmiset esim. sosiaalisuudeltaan ovat erilaisia. Mutta ehkä tuollainen moraali ym. käsitykset pitäisi olla samankaltaiset, jotta suhde toimisi. Avoimuus erilaisuudelle ja kompromissien teko ovat myös mielestäni toimivan suhteen salaisuudet samoin kuin riittävä huumori.- xyzWoman
"luonteeltaan täysin samankaltaisten kannattaisi vain olla yhdessä. "
Minun mielestä taas mitään parisuhdetta ei jatkaa ilman molempien tahtoa, vaikka toisen erohalut johtuisivat mistä tahansa. Lisäksi kukaan ei ole luonteeltaan täysin samankaltainen.
- pohdinmonenmoista
Olen vastsuksistanne saanut hieman osviittaa, mutta tarkennusta ajatuksiini voisin yrittää täällä vielä. Syvällä nimimerkin kirjoitukset olivat hyviä ja itseasiassa luin hänen muitakin kirjoituksia. Hän on itseasiassa vahvistanut näkemystä, että erota kannattaa nyt, vaikka lapset vielä kotona, sillä kirjoituksesi vahvistavat entisestään käsitystä, että vanhemmiten eroaminen naiselle on todella katkeraa myrkkyä ja oikeammin elämä tällöin on ohi.
- nimimerkki_kommentoi
Millaista ikäsyrjintää. Olen itse eronnut keski-ikäisenä, ja onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan. Katkeruus ei liity ihmisen ikään, vaan muihin ominaisuuksiin.
- elämä.edessäpäin
Mitä??? Itse erosin kaksi vuotta sitten kun täytin 50 eli keksi-ikäisenä. Olen onnellinen vihdoinkin. Koskaan en ole ollut näin tyytyväinen itseeni ja elämääni.
Miksi elämäni olisi nyt ohi?? Sehän on nyt nimenomaan alkanut, lapset isoja, ketään ei tarvi passata, aikaa itselle ja muille yllinkyllin. Koskaan en ole esim. harrastanut näin paljon kuin nyt ja on aikaa jopa vain olla ja nauttia.
- Kerron.vaan
Miksi vanhemman naisen elämä olisi myrkkyä jos hän eroaa. En näe asiaa sillä tavalla vaikka joku nainen voi niin ajatella. Nainenkin voi elää vapaammin erottuaan ja olla helpottunut jos aviosuhde on ollut hankala tai vaikea, eikä ole rakkautta ja kunnioitusta toisiaan kohtaan. Kukapa ei haluaisi seesteistä elämää vanhempana ja fiksua kumppania joka ottaa toisenkin huomioon ja arvostaa hänen mielipiteitään. Kaikissa on vikoja ja jokainen tekee virheitä. Ylitsepääsemättömiä asioita ei ole jos molemmat tahtoo yhdessä mennä vaikeidenkin asioiden läpi ja selvittää asiansa. Se ei onnistu toisen vähättelevän ja toista painavan asenteen takia. Aina jokaisen on ajateltava itseäänkin jaksaakseen. Vaikutat pohtivalta fiksulta kaverilta ja pärjäät varmasti elämässä yksinkin. Jonkun aikaa pitäisikin elää yksin ennen kuin hyppää uuteen suhteeseen. Se kasvattaa ihmistä henkisesti, vaikka voi ollakin vaikeaa alkuun. On sanottu että ensimmäinen vuosi on vaikein puolison kuoltua tai erottua. Johtuu siitä että monet hetket muistuu mieleen miten asiat tehtiin puolison kanssa edellisenä vuonna. Ihminen kasvaa vanhempanakin ja tapojaan voi muuttaa toisenlaisella toimimisella. Monet ei haluakaan enää uutta kumppania kun oppivat elämään yksin. Vapaus kiehtoo enemmän ja helpompi elämä siinä suhteessa, että toista ihmistä ei ole määräämässä tekojasi ja ottamassa kiinni sanoistasi. Olen kuullut monen eronneen naisen sanovan että he ei haluakaan enää ketään rinnalleen, vaikka yksinäisyys on ikävää. He ovat oppineet elämään itsenäisesti ja pääsevät helpommalla, omien sanojensa mukaan.
- pohdinmonenmoista
Vastauksessasi on paljon asiaa, kiitos. Ja itseasiassa enemmän vastauksesi voisi tukea myös syvällä nimimerkki, ehkä hänkin poimii siitä jotain, sillä toivoisin hänellekin parempia aikoja. Muiden asioitahan sitä monesti osaa hoitaa, mutta omat asiat on vaikeampia.
Itseasiassa sinun vastauksesi toi esiin myös noita pelkoihini liittyviä asioita siis sitä, että eron myötä muuttuisi vähitellen niin paljon omasta vapaudestaan, mukavuudenhalustaan, yksinolostaan kiinni ettei enää osaisi eikä haluaisikaan muuta, ei niin sanotusti osaisi tehdä mitään kompromisseja toisen kanssa (joita terapiassakin on paljon harjoitellut), pitäisi mielummin siitä sitten opitusta yksinolosta kiinni, koska se voisi olla helpompaa, ettei tarvitsisi esimerkiksi ottaa mitään riskejä uuteen suhteeseen liittyen ym. Ymmärrän, että eroa täytyy käsitellä ja hyvä ei ihan heti ole hypätä syvälle uuteen suhteeseen, mutta toisaalta eron yhteydessä uskon siihen mitä tyttömyydenkin tapauksessa eli mitä nopeammin uuden työn työttömäksi jäätyään löytää niin sitä paremmat mahdollisuudet on työllistyä vähän sama eronkin tapauksessa, pitkään erottuaan olleena sitä voi kangistua kaavoihinsa.
Tutkimusten mukaan sinkut eivät kyllä ole niin onnellisia kuin hyvässä parisuhteessa elävät, mutta eronneiden ei niin helppo ole löytää enää niitä hyviä parisuhteita. Olet oikeassa Kerron.vaan, että monet eronneista jäävät sinkuiksi ja osa jää sitten sellaisiksi baareissa vapaa viikonloppuisin tilapäisseuraa hakeviksi ihmisiksi. Eli, jos totta puhutaan niin ei se elämä vaan aina ole oikeudenmukaista. Itsestäni ainakin tuntuu, että valittavana on kaksi huonoa vaihtoehtoa: jatkaa huonoa suhdetta tai päätyä yksinäisyyteen. Ja muuten katsokaapa täälläkin palstoilla niin kyllä parisuhdepalstoilla on aika paljon järkevämmät jutut jos vertaa tuonne onnellisten sinkkupalstoille. - iouotyutg
Kaikki eivät tahdo parisuhdetta. Monet haluavat olla sinkkuja, ja ovat olleet sitä ilman ainuttakaan parisuhdetta. Jotkut valitsevat sinkkuuden eron jälkeen.
Paljon on myös niitä, jotka ovat parisuhteessa, naimisissakin, mutta eivät asu yhdessä. Kuka mistäkin syystä. Itselleni näin keski-ikäisenä, pitkästä avioliitosta erottuani sopii vallan mainiosti parisuhde, jossa ei asuta yhdessä. Elämästä nauttimiseen jää enemmän aikaa, kun ei tarvitse selitellä menemisiä ja tulemisia, miettiä kompromisseja ja saa nukuttuakin paremmin. Ja mitä tuohon yksinäisyyteen tulee; olin liitossani yksinäinen. Nyt yksin asuessani en. - häntietääparemmin
iouotyutg kirjoitti:
Kaikki eivät tahdo parisuhdetta. Monet haluavat olla sinkkuja, ja ovat olleet sitä ilman ainuttakaan parisuhdetta. Jotkut valitsevat sinkkuuden eron jälkeen.
Paljon on myös niitä, jotka ovat parisuhteessa, naimisissakin, mutta eivät asu yhdessä. Kuka mistäkin syystä. Itselleni näin keski-ikäisenä, pitkästä avioliitosta erottuani sopii vallan mainiosti parisuhde, jossa ei asuta yhdessä. Elämästä nauttimiseen jää enemmän aikaa, kun ei tarvitse selitellä menemisiä ja tulemisia, miettiä kompromisseja ja saa nukuttuakin paremmin. Ja mitä tuohon yksinäisyyteen tulee; olin liitossani yksinäinen. Nyt yksin asuessani en.Tuo on jo selitettu useaan kertaan, mutta ei mene ap:lle jakeluun. Naisen arvo riippuu miehestä ja parisuhteesta joten ilman niitä elämä on onnetonta ja yksinäistä.
- ehkäapaavistaamitenkäy
häntietääparemmin kirjoitti:
Tuo on jo selitettu useaan kertaan, mutta ei mene ap:lle jakeluun. Naisen arvo riippuu miehestä ja parisuhteesta joten ilman niitä elämä on onnetonta ja yksinäistä.
AP:n kertoma tutkimustulos oli harhaanjohtavasti kerrottu. Hyvässä parisuhteessa elävät ovat onnellisimpia, mutta onnettomimpia ovat huonossa parisuhteessa elävät eivätkä sinkut. Huono parisuhde vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen.
Mutta jos kauhukuva on sinkkuuteen päätyminen niin silloin ero voi johtaa seuraavassa huonossa suhteessa roikkumiseen, joten ei tässä voi kenellekään happy endiä luvata. - tytti_T
ehkäapaavistaamitenkäy kirjoitti:
AP:n kertoma tutkimustulos oli harhaanjohtavasti kerrottu. Hyvässä parisuhteessa elävät ovat onnellisimpia, mutta onnettomimpia ovat huonossa parisuhteessa elävät eivätkä sinkut. Huono parisuhde vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen.
Mutta jos kauhukuva on sinkkuuteen päätyminen niin silloin ero voi johtaa seuraavassa huonossa suhteessa roikkumiseen, joten ei tässä voi kenellekään happy endiä luvata.En kamalasti panisi painoa onnellisuustutkimustuloksille. Jokaisen onnellisuus kun on hyvin subjektiivinen kokemus. Onnellisuuteen vaikuttaa kaikki, ei todellakaan pelkästään se onko sinkku vai parisuhteessa. Tärkeintä olisi ymmärtää tuon subjektiivisuuden merkitys. Se, että ihminen on onnellisimmillaan ja tyytyväisimmillään silloin, kun kokee elämänsä mielekkääksi, sellaiseksi mikä juuri hänestä tuntuu hyvältä - riippumatta siitä onko parisuhteessa tai ei.
Esimerkki: olen elänyt nuorempana sinkkuna, lyhemmässä parisuhteessa, sitten parisuhteessa reilut 20v, jonka jälkeen taas vuoden sinkkuna. Nyt olen parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä. Olen koko elämäni tuntenut itseni onnelliseksi, lukuun ottamatta avioliittoni viimeisiä vuosia, silloin vähän tökki. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan, kiitollinen kaikesta minkä elämä on antanut. Ihanat vanhemmat ja lapset, läheisiä ystäviä, hyviä miehiä ;). Mitään muuta en ole halunnutkaan.
- pohdinmonenmoista
En ole koskaan roikkunut liittoni aikana enkä varmasti roikkuisi uudessakaan suhteessa. Itse asiassa olen ollut hyvinkin yksinäinen suhteeni aikana, jopa liiankin kuten joku tuossa aiemmin totesi ja onnetonkin. Mutta tosiasia nykypäivänä on myös se, että monet haluaisivat parisuhteen, mutta samalla säilyttää täysin itsenäisyytensä ja tämä on mahdottomuus, kysykää vaikka psykologeilta.
Tulevaisuudessa näin vain sen realismin, että jäisi sinkuksi. Sillä se, että tapaisit juuri sen sinulle sopivan aikataulullisesti oikealla hetkellä (siis kummallekin osapuolelle), sen että kumpikin haluaisi samaa suhteelta ym. on aika epätodennäköistä. Lisäksi suurin osa on jo varattuja ja varattuihin en koskisi. Tietysti pitäisi muuttaa ajattelua niin, että on niitä jonkinverta sopivia, joiden kanssa elämä on leppoisaa ja jotka suhteelta haluaa samaa ja itseasiassa näinhän monet valintansa tekeekin, mikä on ihan fiksua.
Itse en ole asiasta jankannut vaan viimevastauksenkin jälkeen mietin, että annan asian olla. En myöskään todennut, että nämä asiat ja pelot pystyisivät estämään sen että eroan, mutta halusin olla realistinen.- pohdinmonenmoista
Itseasiassa en minä ehkä niitä varattuja täysin sulkisi pois sitten kuvioista, sillä voihan nekin olla huonossa suhteessa ja jos itse ovat halukkaita tilaisuuteen tarttumaan.
Lisäksi tarkoitukseni ei ollut puhua pelkästään parisuhteesta vaan myös muistakin elämänmuutoksista ja suhteista muihin ihmisiin ja niihin pelkoihin, mutta asia täällä kääntyi näin. - elä
pohdinmonenmoista kirjoitti:
Itseasiassa en minä ehkä niitä varattuja täysin sulkisi pois sitten kuvioista, sillä voihan nekin olla huonossa suhteessa ja jos itse ovat halukkaita tilaisuuteen tarttumaan.
Lisäksi tarkoitukseni ei ollut puhua pelkästään parisuhteesta vaan myös muistakin elämänmuutoksista ja suhteista muihin ihmisiin ja niihin pelkoihin, mutta asia täällä kääntyi näin.Heh, jotenkin vaikuttaa siltä, ettet oikein tiedä itsekään mitä haluat. Et halua varattuja, mutta puolen tunnin päästä haluatkin :). Sen vaan sanon, että varatun kanssa ei onnistu parisuhde. Sivusuhde on sivusuhde, vaikka mitä muuta haluaisi uskotella itselleen. Siinä mennään varatun ehdoilla.
Mutta oli suhde sitten millainen tahansa, pääasia on, että viihtyy siinä, arvostaa sitä. Itse en voisi arvostaa suhdetta, jossa toinen on varattu. Suhteessa pitää joka tapauksessa olla sekä itsenäisyyttä kuin myös yhteisiä asioita. Kuinka paljon itsenäisyyttä ja yhteistä, se on jokaisen parin keskinäinen asia. Itse olen pitkäaikaisessa parisuhteessa, asumme erikseen. Tämä sopii meidän elämäntilanteessa loistavasti molemmille. - pohdinmonenmoista
Heh heh. En minä nyt kunnon parisuhteeseen haluaisi varattua, mutta jos vaikkapa baarissa olisin ja siellä tulisi joku ihastuttava mies, josta saisi hieman hyvää läheisyyttä ja seuraa, sellaista kutkutusta niin en minä nyt rupeaisi kyselemään, että oletkos varattu. Kyllä varatulla itsellään pitää sen verran olla moraalia ettei kenen tahansa sänkyyn pompi. Tähän sopisi teille loppulauantai-illan piristykseksi letkeää, vanhempaa musaa, linkki tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=ddzCPmG9JYc
- KerranEronnut
Minä löysin eron jälkeen taas oman itseni. Samassa rysäyksessä kun tutustuin itseeni uudelleen, välillä itsekin ihmettelin minkälainen ihminen minusta on tullut:' kappas vaan, minähän pidän kuorolaulusta' :)
Eron jälkeen minusta tuli myös avarakatseisempi, kärsivällisempi ja armollisempi.
Ero on myös mahdollisuus.- pohdinmonenmoista
Kiitos tästä.
- itsellinen
Minä erosin viisi vuotta sitten yli 20v:n liitosta. Kehittelin heti suhteen ihanaan mieheen. Vuosia kului suhteessa, odottaen että lapset muuttaisivat omilleen ja eläisimme yhdessä. Nyt se aika olisi. Mies on yhtä ihana kuin ennenkin, yhteenmuuttoa en vain halua. Olenkin ajatellut hankkia pienemmän asunnon vain minulle. Kaipaan yksin elämistä, toki niin toivoisin,että mies pysyisi elämä§ääni.
- montatapausta
Milloinkaan en ole ollut niin yksin kuin parisuhteessa ollessani, kun lapset lähti maailmalle.
Mies eli kuin eli kuin poikamies ja toinen nainen kuviossa, miksi minun pitäisi olla parisuhteessa hänen kanssa.
Yksinäisyydentunteita on kaikilla välillä oli sitten parisuhteessa tai ei. Minä en ainakaan halunnut viettää epärehellisessä parisuhteessa.
Turha voivotella sinkkua, sillä valinta on ihan oma useimmiten. Katkera olisin jos joutuisin huolehtimaan miestä, joka ei antanut mitään arvoa. - pohdinmonenmoista
Kiitos teille vastauksista. Kaipa tässä on monia asioita mitkä pelottaa ja harmittaa. Harmittavaa se varmasti on perheyksikön hajoaminen. Kai sitä on viimeiseen asti yrittänyt tahkoa päätään seinään lasten vuoksi. Sitä on miettinyt, että teenkö hallaa lapsille tässä erossa ym. Toisaalta tiedän että jos toinen ei lasten kanssakaan toimeen kunnolla tule. En minä itseäni tässä liitossa ja suhteessa ole pitkään aikaan ajatellut. Toinen väittää välittävänsä ja rakastavansa, mutta silti toimii väärin, en voi ymmärtää sitä ja olen kyllä kertonut mitä toiminnallaan minulle aiheuttaa minkä pahan olon ja ahdistuksen. En tunne samoin, en ole tuntenut pitkään aikaan. Lasten lomaa en nyt vie ja pilaa, mutta en vaan voi jäädä sillä muuten itse kuihtuisin pois.
- rakkausonvainsana
"Toinen väittää välittävänsä ja rakastavansa, mutta silti toimii väärin, en voi ymmärtää sitä."
En voi tietää sinun tilanteestasi, mutta omalla kohdalla tuon asian ymmärsin ihan juuriaan myöten. Teot ratkaisevat, eivät kauniit sanat. Rakkauspuheilla ei minuun ole enää mitään vaikutusta, jos teot eivät puhu samaan suuntaan. Rakastan sinua on niin hirveän helppo sanoa ja niin sanotaankin, kun on kerran nähty, että se tehoaa ja ikävät asiat pyyhkiytyvät pois. Mies voi myös ajatella niin kuin itsekin ajattelet lapsia ja omaisuuden jakamista, jota ei halua. Jos voi saada ne jakamatta ja silti jatkaa itseä miellyttävällä tavalla elämistä puolisoa huomioimatta niin sen vaivan hän on valmis näkemään, että sanoo rakastavansa. Toisen pään sisään ei voi nähdä, että rakastaako todellisuudessa vai valehteleeko, mutta nykyisin ei tulisi mieleenkään hyväksyä rakkaudentunnustuksia, joissa voi olla hyötynäkökohtia takana, jos teot ovat jotain muuta. Loppujen lopuksi rakkaus on vain sana.
- ilonaX
Elämä tuppaa olemaan sellaista joksi sen itse tekee. Asenne ja omat ajatukset ovat tässä pääroolissa. Jos ajattelet, ettet ole kiinnostava, et olekaan. Ellet arvosta itseäsi, ei kukaan muukaan arvosta. Jos ajattelet maailmankuvasi heilahtavan surkeampaan suuntaa eron myötä, niin se tekee. Jne. Huomaatko, että voit itse vaikuttaa omiin asioihisi?
"vanhemmiten eroaminen naiselle on todella katkeraa myrkkyä ja oikeammin elämä tällöin on ohi."
Höpsistä. Itse erosin keski-iän kynnyksellä ja sen jälkeen olen vain nauttinut elämästä ja ilosta. Aivan fantastista.- pohdinmonenmoista
En minä tässä eroasiassa nyt sitä mieti olenko kiinnostava vai ei, kiitos silti vastauksestasi. Eikä kyse ole siitäkään etten itseäni arvostaisi, Tottakai voin itse vaikuttaa asioihin, mutta jollakin tavalla pyrin ajattelemaan myös muita, ehkä liikaakin, kyllä myönnän sen.
Itse asiassa tuota kommenttia vanhemmiten eroaminen on katkeraa myrkkyä naiselle... en puhunut omasta mielipiteestäni vaan se juontui tuolta syvältä-nimimerkin kirjoituksista (enkä koe edes olevani niin vanha).
Mutta tietty myös muut ihmissuhteet mietittyvät. Miten ystävien kanssa, kuinka heidän aikansa, suhtautumisensa. Vanhat ystäväpiirit tms. - tarpeeksimietittyä
pohdinmonenmoista kirjoitti:
En minä tässä eroasiassa nyt sitä mieti olenko kiinnostava vai ei, kiitos silti vastauksestasi. Eikä kyse ole siitäkään etten itseäni arvostaisi, Tottakai voin itse vaikuttaa asioihin, mutta jollakin tavalla pyrin ajattelemaan myös muita, ehkä liikaakin, kyllä myönnän sen.
Itse asiassa tuota kommenttia vanhemmiten eroaminen on katkeraa myrkkyä naiselle... en puhunut omasta mielipiteestäni vaan se juontui tuolta syvältä-nimimerkin kirjoituksista (enkä koe edes olevani niin vanha).
Mutta tietty myös muut ihmissuhteet mietittyvät. Miten ystävien kanssa, kuinka heidän aikansa, suhtautumisensa. Vanhat ystäväpiirit tms.En ole ikinä kuullut kenenkään harmittelevan, että erosi liian aikaisin, mutta monenkin olen kuullut harmittelevan, että mietti eroa liian kauan ja hukkasi vuosia. Nimenomaan näissä pitkissä liitoissa eroa harkitaan kauan.
Jos kerran terapiakaan ei ole tuonut helpotusta, niin ajattelen että nimenomaan lasten takia ero kannattaa. Huono ilmapiiri kotona ei ole hyväksi heillekään. Eron myötä asiat selkiytyvät, kun ero on harkittu asia ja toinenkin osapuoli tietää että ero on tulossa. Voihan olla että hänkin omalta osaltaan jo harkitsee lähtemistä tai etsii uutta kumppania. Miehet usein lähtevät sitten kun uusi on katsottuna. Se vaihtoehto on varmasti ikävämpi kuin lähtö molempien yksin uuteen suuntaan. - ilonaX
pohdinmonenmoista kirjoitti:
En minä tässä eroasiassa nyt sitä mieti olenko kiinnostava vai ei, kiitos silti vastauksestasi. Eikä kyse ole siitäkään etten itseäni arvostaisi, Tottakai voin itse vaikuttaa asioihin, mutta jollakin tavalla pyrin ajattelemaan myös muita, ehkä liikaakin, kyllä myönnän sen.
Itse asiassa tuota kommenttia vanhemmiten eroaminen on katkeraa myrkkyä naiselle... en puhunut omasta mielipiteestäni vaan se juontui tuolta syvältä-nimimerkin kirjoituksista (enkä koe edes olevani niin vanha).
Mutta tietty myös muut ihmissuhteet mietittyvät. Miten ystävien kanssa, kuinka heidän aikansa, suhtautumisensa. Vanhat ystäväpiirit tms."tietty myös muut ihmissuhteet mietittyvät. Miten ystävien kanssa, kuinka heidän aikansa, suhtautumisensa. Vanhat ystäväpiirit tms."
Nuo menevät omalla painollaan, sitten kun asia on ajankohtainen. Tietysti itse voi laittaa niihin painoa mukaan, paljonkin, sellaiseen suuntaan kuin toivoo. Ainahan ei välttämättä mene niin kuin haluaisi, koska kaikki eivät osaa suhtautua. Ja jos joku ei osaa suhtautua, välit viilenee, niin onko sillä väliä? Erossa ystävät punnitaan, niin sanotusti.
Itselläni meni kaikki juuri niin hyvin kuin toivoin, tai ehkä paremminkin. Kaikki ystävyyssuhteeni pysyivät entisellään. Harvoihin perhetuttaviinkin ollaan oltu yhteyksissä ihan normaalisti. Ex-miehen sukuun välit ovat parantuneet entisestään eron jälkeen. Ihan mukava yllätys. - Syvällä
Kesk-iän kynnyksellä on hieman eri asia kuin eläkeiän kynnyksellä. Keski-iän kynnyksellä mahdollisuuksia on vielä runsaasti. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä huonommaksi tilanne muuttuu.
- fgdx
Syvällä kirjoitti:
Kesk-iän kynnyksellä on hieman eri asia kuin eläkeiän kynnyksellä. Keski-iän kynnyksellä mahdollisuuksia on vielä runsaasti. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä huonommaksi tilanne muuttuu.
Tämä on sinun näkemyksesi, älä yleistä.
- ytytryr
Syvällä kirjoitti:
Kesk-iän kynnyksellä on hieman eri asia kuin eläkeiän kynnyksellä. Keski-iän kynnyksellä mahdollisuuksia on vielä runsaasti. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä huonommaksi tilanne muuttuu.
Pöh. Tilanne paranee mitä vanhemmaksi tulee.
Hei. Jos sinä haluat tuntea minut paremmin, niin ole yhteydessä tätä kautta verkko "http://seksitreffeille.com" Minulla on puhelinnumero siellä . :) Sinun Cessi :)
- hvkbjkknmlll
"Katkerot älköön vaivaantuko" ja sitten vuodatat miten Syvällä kirjoittaja on katkera. Sinusta ei saa ollenkaan reilua, eikä rehellistä kuvaa. Pelkäät omaa katkeruuttasi, mutta eniten katkeraksi erossa tekee käytännössä petos ja pettäminen. Joopajoo..hohhoijaa.
- pohdinmonenmoista
Olen pahoillani, mutta tämä ei ollut tarkoitukseni ja uskon, että syvällä ymmärsi pointtini.
- ytytryr
Kaikki riippuu omasta asenteesta.
- kliseekilisee
Ilman rahaa, terveyttä (nuoruutta) kotia ja läheisiä (puolisoa, lapsia ja sukua) asenne ratkaisee kliseen verran.
- eurot
kliseekilisee kirjoitti:
Ilman rahaa, terveyttä (nuoruutta) kotia ja läheisiä (puolisoa, lapsia ja sukua) asenne ratkaisee kliseen verran.
Mikäs asenne tuo on?
Juuri omasta asenteesta riippuu miten saa asiat järjestettyä itselleen mahdollisimman hyvin. Jos puoliso antaa hatkat, niin mitä häntä kaipaamaan? Jos taas itse haluaa erota, niin aivan fantastista, kun ei tarvitse sietää puolisoa. Kaikilla on rahaa ja vähintään ne läheiset, jotka haluavat olla yhteyksissä ja joihin itse haluaa pitää yhteyttä. Terveyttä voi vaalia. Sitäkin mikä siitä on jäljellä. Kyllä se kuule näin menee. - japiste
Kaikilla ei ole.
- Päättänyt
Minäkin olen vuosikausia miettinyt eroamista ja jopa sanonut sen miehellenikin. Tyhmää tai ei, mutta jotenkin sitä toivoo, että elämä muuttuisi paremmaksi. Ehkä se on sitä pelkoa tulevasta. Minäkin olen päättänyt lähteä, vuosien jahkaliun jälkeen. OLen jo 65 -vuotias, siis vanha nainen. Olen kuitenkin varma siitä, että eron jälkeen saan elää kuten itse haluan, minua ei vahdita eikä kotitalouden hoitoani arvotellaa joka käänteessä. OLen varma siitä, että olen onnellisempi. Anna palaa !
- jkuio
Ero vie voimia ja saa ajatuksia päähän, hiljalleen alkaa aurinkokin nousta ja joskus jo naurahdus eli eron kautta myös tulee hyviä asioita. Toki on paljon minkä vuoksi joutuu ponnistelemaan.
Paljon kasvamista ja asioiden ymmärtämistä tulee lisää, tunnet osaavasi paljon enemmän, vaikka se on täyttynyt kantapään kautta ehkä opetella.
Muista hymy ja kiinnostus kaikkeen olet entistä ehompi ihminen. - pohdinmonenmoista
Kiitos kaikille, jotka ovat tsempannet. Täällä on ihanan positiivisia kirjoituksiakin joukossa ja niinhän se varmaan onkin, että osalla asiat sujuu jouhevammin.
Tuosta ystävyys asiasta vielä sen verran, että tosiasiahan on, että nuoruusiän jälkeen on oikeasti hankalampaa solmia kunnon ystävyyssuhteita, näin ainakin naisilla. Lisäksi tuo sukulaisuusasiahan riippuu aina myös niistä sukulaisista ja heidän ajattelunsa joustavuudesta ja asioiden pitkänäköisyydesta.
Minusta tärkeää on hoitaa myös entisen puolison kanssa asiat mahdollisimman hyvin, kun yhteisiä lapsia on. Sitä väistämättä kuitenkin on tekemisissä toisen kanssa vielä eronkin jälkeen. Itse sanoisin, että jos suhteessa nopeasti luovuttaa niin varmaan siinä vaiheessa voi päästä helpommalla tai voi tuntua siltä, mutta kyllä ne asiat kuitenkin joutuu myöhemmin ja yleensä melko piankin käsittelemään. Sen sijaan yrittämisen kautta, homma on tavallaan niinkuin selvitetty, kärsinyt on saanut aivan helvetisti, mutta toisaalta tietää, että kaikkensa on yrittänyt. Mutta asiaa on silloin käsitellyt. Mutta kyllä se ahdistus ja paha olo varmaan kertoo sen, että kaikki on tehty. Itselle ero oli hyvä juttu. Oon saanu miettiä asioita ja löytänyt uusia juttuja itsestäni. Itsetunto on noussut. Olen miettinyt myös niitä juttuja, kelpaanko enää muille, miten nyt pärjään... Mut olen päässyt jo yli noista eikä seurustelu ja jonkun kanssa oleminen tunnu enää päämäärältä. Jos siihen tulee mahdollisuus niin katsotaan se kortti, mutta hyvin voin olla vaikka loppuelämän yksin.
Kysyit oletko sama ihminen enää. Omasta puolesta voin sanoa, että tietyiltä osin en ole. Näkisin kuitenkin et muutos tapahtunut omalla kohdalla parempaan suuntaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k273633- 412469
Otavassa tapahtuu!
Rakennuspalo, yläkerta tulessa. Henkirikosta epäillään. Tiettyä henkilöautoa etsitään, minkä mahdollinen epäilty ottanut362314Tulemmeko hyvin
Toimeen ja juttuun keskenämme? Luulen, että sopisit hyvin siihen ☀️ympäristöön, paljon kaikkea erilaista.♥️mietin tätä s72067Tiedän kuka sinä noista olet
Lucky for you, olen rakastunut sinuun joten en reagoi negatiivisesti. Voit kertoa kavereillesi että kyl vaan, rakkautta431572- 381559
- 141372
- 1281310
Pitkäaikaiset työttömät työllisyystöillä takaisin yhteiskuntaan
Vaikka se vähän maksaakin, niin parempi on valtion teettää hanttihommia, jottei yksilöistä tule yhteiskuntakelvottomia.2681293Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t451275