Mies olet muuttunut

Akku tyhjä.

olen vain ihan älyttömän väsynyt, tuntuu että voisi nukahtaa jopa tähän epämukavalle tuolille. minulla on aamulla aikaisin olisi töihin lähtö, joten hyvät yöt täältä nyt kaikille palstalaisille.

En tiedä sinun miehestä, mutta "minun" mies on muuttunut ja paljon hyvään suuntaan. Aistin sen. Mutta niinhän elämässä pitääkin mennä, eteenpäin kehittyen. Jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan, mutta sitä ristiä voi pikku hiljaa purkaa pois. itseasiassa, jos vaikka hän lukisi tämän niin kerron, että minä olen lähtenyt aika nollista henkisesti, ja nyt olen tässä missä olen. Ei huono saavutus. Ja sen takia ja ehkä juuri siksi ymmärrän ihmisiä ja ihmisen tekosia aika sydänjuuriani myöden. Ihminen voi muuttua ja kehittyä, jos itsellään on haluja ja yksi tärkeä asia on, että on joku läheinen ihminen, joka tukee toisen ihmisen kehitystä, rehellisesti, mutta suotuisasti tukeaan tarjoten. Ehkä juuri tämä oli se asia, johon kiinnitin huomiota ja johon samastuin.

Monesti ihmiset puhuvat menestyksestä. "Olen selvinnyt lapsuuden/nuoruuden/elämän aiheuttamista kolhuista. Hyvä niin. Mutta olen sitä mieltä, että ei riitä, jos vaikka alkoholisti perheen tyttö tai poika on selvinnyt hengissä ja pystyy jopa käymään töissä eikä ole itse alkoholisoitunut, mutta jos hän henkisesti on edelleen katkera, pahansuopa menneisyytensä johdosta muille myös nykyhetkessä, joka näkyy monenlaisena töykeytenä, pahan puhumisena ja panetuksena jne. Silloin on tietysti hyvä, että kyseinen ihminen ei ole itse alkoholisoitunut ja pystyy käymään töissä, mutta ei hän minusta vielä ole "mihinkään selvinnyt", jos henkinen kuorma painaa niin pahoin. Tuli vain mieleen, kun olen monta kohtaloa nähnyt, ja jotkut "toitottaa", kuinka heillä on ollut vaikeaa ja ovat selvinneet ja vasemmalla kädellä puukottavat muita ihmisiä. Ei sellainen ole selviytymistä. Siis joo, ovat varmasti hengissä selvinneet, mutta ei minun mittapuun mukaan vielä kuitenkaan "täydellä teholla" selvinneet.

En tiedä, miksi kirjoitin. Ehkä kosketti itseäni, koska olen toden teolla lähtenyt nollasta niin henkisestä kuin näin konkreettisestikin. En tiedä enkä edes ymmärrä kun olen selvinnyt hengissä, mutta että myös muutoin selvinnyt "selville vesille". Ja näen tänä päivänä sen kaiken hyvänä ja kasvattavan asiana minun elämässäni. Olisin niin paljon ymmärtämättömämpi, tuomitsevaisempi, ennakkoluuloisempi, kylmempi, itsekkäämpi ja mitä kaikkea muuta. Tosin en kenellekään toivo sellaisia lähtökohtia, josta itse olen puskenut ylös, mutta kun pelikortit on jaettu, on tultava niillä korteilla vaan toimeen ja joskus voi jopa voittaa vaikka kortit ei olisikaan niin hyvät. Mutta kukaan ei koskaan selviä yksin. Matkan varrella täytyy olla niin hienoja ihmisiä, jotka ymmärtävät sinua silti ja rakastavat sinua. yksiin kukaan ei selviä mistään, se on varmaa. Ja siksi on mukavaa ymmärtää myös muita ja auttaa muita, kun itseään on ymmärretty ja autettu.