en osaa muuta sanoa

Tämä sopii kyllä tänne ihan jokaiselle, minun mielestäni.

hyväneuvominusta kirjoitti:

Tämä sopii kyllä tänne ihan jokaiselle, minun mielestäni.

Itsestäänselvyys sopii tietenkin, mutta aloittajan tarkoitusperä kiinnostaa.

Ihmiset kyselee täällä neuvoja toisiltaan, suurimmalla osalla ei ole käsitystä siitä kuka kysyy ja kuka vastaa ja mihin tilanteeseen. Ei kai sitä muuta voi silloin neuvoksi antaa.

Ei jaksa leikkiä kun tuota ikääkin on jo kertynyt.

kukaan ei voi tehdä niin. kun yhdelle kumarret niin toiselle pyllistät.
sinäkin.

luottamus on aika kaukana anonyymeistä viesteistä, miten se vieras aloittaja luottaisi vieraaseen vastaajaan.

voi.ihmiset kirjoitti:

luottamus on aika kaukana anonyymeistä viesteistä, miten se vieras aloittaja luottaisi vieraaseen vastaajaan.

Moni täällä bastaa ikäänkuin hänelle? Aloituskin oli todennäköisesti ikäänkuin hänelle. Voidaan siis aivan sama kysymys tehdä aloittajalle. Miksi kyselet palstalla tunyemattomilta. Eikös tämän pitänyt olla leikkiä hei?

Eipä siinä ollut pahaa aikomusta takana, täällä ihmiset kärsii särkyneestä sydämestä ja ikävästä, aika karkeeta leikkiä.

MetsäVastaa kirjoitti:

Moni täällä bastaa ikäänkuin hänelle? Aloituskin oli todennäköisesti ikäänkuin hänelle. Voidaan siis aivan sama kysymys tehdä aloittajalle. Miksi kyselet palstalla tunyemattomilta. Eikös tämän pitänyt olla leikkiä hei?

Voihan nämä olla sinulle leikkiä ihmisillä mutta kaikille ei suinkaan ole samoin.

Luulen, aika moni tekee toisinpäin ja kuvittelee tekevänsä sen mikä on oikein.

tuleevaikkatänne kirjoitti:

Luulen, aika moni tekee toisinpäin ja kuvittelee tekevänsä sen mikä on oikein.

Sen mikä oikein on, draamallisemmin ilmaistuna. Olet oikeassa, täällä on monia oikeuden puolesta taistelemassa :)

Sitäkin kestää aikansa, mutta tiedätkö että kaikki päättyy aina siihen samaan umpikujaan. taistelu on hävitty jo ennen kuin se on aloitettu.

Ihmisellä on kuulema matelian aivot pohjimmaisen ja siellä jossain syvällä päätetään se keneen rakastutaan ja keneen ei, eikä niihin syvyyksiin taida päästä käsiksi kotikonstein.

Siinä sitä voi sitten tehdä mitä hyvänsä tai olla tekemättä, . Case closed.

Omankädenoikeus kirjoitti:

Sen mikä oikein on, draamallisemmin ilmaistuna. Olet oikeassa, täällä on monia oikeuden puolesta taistelemassa :)

http://www.structogram.fi/tieteellinen-tausta/

tässäpä juttu

aikaselkeäminusta kirjoitti:

http://www.structogram.fi/tieteellinen-tausta/

tässäpä juttu

Ihan selkeä joo.

Sinua ei ole opetettu miellyttämään pienenä.

Osa on persoonan ja kasvatuksen tulosta ja osa elämänvarrella koetuksi tulleiden asioiden seurausta. Rikoin itseäni, kun elin toisin kuin olisin halunnut.

Minut rikottiin jo nuorena, olen sen jälkeen parsinut ne palat kokoon jotka löysin.

Elin ensimmäiset 19v helvetissä, pelkäsin joka ikinen päivä.

Lueppas toi teksti.

http://juhakemppinen.fi/index.php?id=etukdezbcyu6kw

ja kerro mitä mieltä siitä olet

Korjaava tunnekokemus

Aivoilla on taipumus suosia varhaislapsuudessa kirjattuja viestejä enemmän kuin myöhemmin tulleita. Varsinkin kun on paineita, ihminen todennäköisesti palaa vanhoihin malleihin. Mutta voi säilyttää kaikki tunteensa ja silti säilyä hengissä.

Me kaikki kätkemme voimakkaita tunteita. Jotkut meistä salaavat surullisuutensa. Jotkut meistä salaavat pelkonsa. Jotkut meistä salaavat vihansa. Me kätkemme kaikki, kuka enemmän kuka vähemmän, todellisia tunteita itseltämme ja ympäristöltämme.

Pinnalta nähtynä teemme sen pelosta, että meille nauretaan tai meitä moititaan tai rangaistaan. Syvemmällä tasolla pelkäämme kuolevamme. Uskomme, että meidän on säilyäksemme hengissä oltava ”osittain oma itse ja osittain ei oma itse”. Niin kätkeydymme naamion taakse, jonka toivomme suojaavan ja turvaavan meidät paremmin.

Hendrix kertoo, että monet vaikuttavat harjoitusten alussa pinnallisilta, särmikkäiltä, itsekkäiltä, heikoilta tai elottomilta, mitkä ominaisuudet ovat todellisuudessa lapsuudenaikaista sopeutumista tuskaan. Vaistoamme intuitiivisesti heidän elämänvoiman puutteensa ja toivomme hartaasti sen palautumista.
Kun on kysymys omista torjutuista tunteistamme, me käperrymme kokoon pelosta. Pelkäämme, että se mitä sisällämme on, on pimeää, rumaa ja musertavaa.

Kun saamme rohkeutta kamppailla tätä pelkoa vastaan, opimme hämmästyttävän tosiasian. Se mitä sisäämme on kätketty, on omaa elämänvoimaamme. Se on rakkautta, se on valoa, se on Jumalan olemusta.

Heidän onnistuessaan murtautumaan omaksutun persoonallisuutensa kuoren läpi ja pääsemään yhteyteen oman tuskansa ja vihansa kanssa, heistä tulee äärettömän aitoja ja rakastavia. Keinotekoisuus on poissa, ja poikkeuksetta heidän aviopuolisonsa tuntevat suurta rakkautta heitä kohtaan.

Tämän elämänvoiman vapauttaminen on rakkaussuhteiden perimmäinen tarkoitus.

niinettätällainen kirjoitti:

Korjaava tunnekokemus

Aivoilla on taipumus suosia varhaislapsuudessa kirjattuja viestejä enemmän kuin myöhemmin tulleita. Varsinkin kun on paineita, ihminen todennäköisesti palaa vanhoihin malleihin. Mutta voi säilyttää kaikki tunteensa ja silti säilyä hengissä.

Me kaikki kätkemme voimakkaita tunteita. Jotkut meistä salaavat surullisuutensa. Jotkut meistä salaavat pelkonsa. Jotkut meistä salaavat vihansa. Me kätkemme kaikki, kuka enemmän kuka vähemmän, todellisia tunteita itseltämme ja ympäristöltämme.

Pinnalta nähtynä teemme sen pelosta, että meille nauretaan tai meitä moititaan tai rangaistaan. Syvemmällä tasolla pelkäämme kuolevamme. Uskomme, että meidän on säilyäksemme hengissä oltava ”osittain oma itse ja osittain ei oma itse”. Niin kätkeydymme naamion taakse, jonka toivomme suojaavan ja turvaavan meidät paremmin.

Hendrix kertoo, että monet vaikuttavat harjoitusten alussa pinnallisilta, särmikkäiltä, itsekkäiltä, heikoilta tai elottomilta, mitkä ominaisuudet ovat todellisuudessa lapsuudenaikaista sopeutumista tuskaan. Vaistoamme intuitiivisesti heidän elämänvoiman puutteensa ja toivomme hartaasti sen palautumista.
Kun on kysymys omista torjutuista tunteistamme, me käperrymme kokoon pelosta. Pelkäämme, että se mitä sisällämme on, on pimeää, rumaa ja musertavaa.

Kun saamme rohkeutta kamppailla tätä pelkoa vastaan, opimme hämmästyttävän tosiasian. Se mitä sisäämme on kätketty, on omaa elämänvoimaamme. Se on rakkautta, se on valoa, se on Jumalan olemusta.

Heidän onnistuessaan murtautumaan omaksutun persoonallisuutensa kuoren läpi ja pääsemään yhteyteen oman tuskansa ja vihansa kanssa, heistä tulee äärettömän aitoja ja rakastavia. Keinotekoisuus on poissa, ja poikkeuksetta heidän aviopuolisonsa tuntevat suurta rakkautta heitä kohtaan.

Tämän elämänvoiman vapauttaminen on rakkaussuhteiden perimmäinen tarkoitus.

Mitä sinä kätket, mielestäsi? Jos saa kysyä ja halaut vastata.

huonokätkemään kirjoitti:

Mitä sinä kätket, mielestäsi? Jos saa kysyä ja halaut vastata.

Hyvä kysymys, paikka ei ole varmaan oikea vastata siihen.

Onneksi se ei ainakaan ole enää vihaa.

Muuaalla tehdään omaksi ja muiden parhaaksi, täällä tehdään omaksi parhaaksi, et ehkä ymmärtänyt neuvoa, se kohdistui vain ja ainoastaan näihin palstakirjoituksiin.

Surunvalittelut rakkaasi kuoleman johdosta.

Minä nyt kuitenkin elän vielä :)