Mitä voimme päätellä pietistien/rukoilevaisten lähetystoimesta Abraham Achreniuksen (1706-1769) kirjoittaman virren perusteella?
(nykykielellä)
Oi armo ja rakkaus suuri! Jolla Jeesus meitä johdattaa!
Hän taluttaa uskoviaan neuvollaan tässä muukalaisuuden maassa.
Hän lyö ja tukee, Hän riisuu ja pukee.
Hän lymyää ja ilmestyy taas. Hän tyhjentää tyhjäksi ja alentaa köyhäksi.
Mutta tyhjän ja köyhän hän täyttää jälleen armonsa rikkaudella.
Hetkiseksi hän kätkeytyy sumuun mutta loistaa taas kohta suloisuudessaan.
Jos hän on saanut armossaan sielumme hengessä köyhäksi
niin että kaipaamme Jeesusta ja haluamme käydä kohti armoistuinta,
maata sen juuressa jatkuvasti kerjäten, niin saamme avun.
Vaikka synnin juuret ovat syvät ja suuret, niin että ne nostavat myrskyt ja kiusaukset,
ajatustamme vastaan, niin kuitenkin kun janoamme ja anomme puhdistusta,
suo Jeesus pelastuksen.
Juuri armosta tulee se myös että sielut tiellä matkustaessaan päätyvät yhteen
ja saavat yhdessä kulkea kohti Siionia. Totinen (= tosi uskova) sitten hoitaa jos väsymys voittaa jonkun joka huutaa: Jo raukka nyt jäin!
Näin saamme elää Siionin retkillä, näillä valmistushetkillä
ja saamme ihastua muistakin jotka kulkevat samalla tiellä.
Tässä usein näkee niin harrasta hääväkeä että mieli on oikein iloinen.
Toisinaan Jeesus armossaan järjestää niin että todistajia tulee kaukaakin,
tulee siunatut kehottajat.
He puhuvat jalosti ja valaistuneesti Jeesusta kunnioittaen.
Oi suloista ylkää joka morsiantaan ei hylkää, vaikka tämä on unelias ja väsähtänyt,
vaan lähettää
käskyläisensä kehottamaan, pitämään hereillä ja halajamaan Yljän tuloa.
Autuuden kilvoituksessa on suuri kehoitus kun Siionin Kuningas
herättää muitakin täällä uudelleen.
Niin sitten mennään yhdessä sellaisen kanssa joka oli karannut helvetin tielle.
Se joka kuulee, sanokoon: Tule!
Tule Jeesus ja valmista morsiantasi, lisää uskoviasi
ja liitä heidät alati kiittämään ja ylistämään rakkauttasi!
(nykykielellä)
Oi armo ja rakkaus suuri! Jolla Jeesus meitä johdattaa!
Hän taluttaa uskoviaan neuvollaan tässä muukalaisuuden maassa.
Hän lyö ja tukee, Hän riisuu ja pukee.
Hän lymyää ja ilmestyy taas. Hän tyhjentää tyhjäksi ja alentaa köyhäksi.
Mutta tyhjän ja köyhän hän täyttää jälleen armonsa rikkaudella.
Hetkiseksi hän kätkeytyy sumuun mutta loistaa taas kohta suloisuudessaan.
Jos hän on saanut armossaan sielumme hengessä köyhäksi
niin että kaipaamme Jeesusta ja haluamme käydä kohti armoistuinta,
maata sen juuressa jatkuvasti kerjäten, niin saamme avun.
Vaikka synnin juuret ovat syvät ja suuret, niin että ne nostavat myrskyt ja kiusaukset,
ajatustamme vastaan, niin kuitenkin kun janoamme ja anomme puhdistusta,
suo Jeesus pelastuksen.
Juuri armosta tulee se myös että sielut tiellä matkustaessaan päätyvät yhteen
ja saavat yhdessä kulkea kohti Siionia. Totinen (= tosi uskova) sitten hoitaa jos väsymys voittaa jonkun joka huutaa: Jo raukka nyt jäin!
Näin saamme elää Siionin retkillä, näillä valmistushetkillä
ja saamme ihastua muistakin jotka kulkevat samalla tiellä.
Tässä usein näkee niin harrasta hääväkeä että mieli on oikein iloinen.
Toisinaan Jeesus armossaan järjestää niin että todistajia tulee kaukaakin,
tulee siunatut kehottajat.
He puhuvat jalosti ja valaistuneesti Jeesusta kunnioittaen.
Oi suloista ylkää joka morsiantaan ei hylkää, vaikka tämä on unelias ja väsähtänyt,
vaan lähettää
käskyläisensä kehottamaan, pitämään hereillä ja halajamaan Yljän tuloa.
Autuuden kilvoituksessa on suuri kehoitus kun Siionin Kuningas
herättää muitakin täällä uudelleen.
Niin sitten mennään yhdessä sellaisen kanssa joka oli karannut helvetin tielle.
Se joka kuulee, sanokoon: Tule!
Tule Jeesus ja valmista morsiantasi, lisää uskoviasi
ja liitä heidät alati kiittämään ja ylistämään rakkauttasi!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei mitään, lestadiuksien ajatus ei yllä oman karsinan ulkopuolelle.
se on sam amitä siellä se on väärää, se on heidän ajatuksensa sukupolvesta toiseen.