Hei mahdolliset kohtalotoverit,
Olisko kokemuksia sydänläppäleikkauksesta sekä siitä toipumisesta? Entä leikkauksen jälkeisestä Marevan lääkityksestä ja miten sen kanssa tulee toimeen? Entä kipuileeko leikkausarpi pitkään
ja voiko kesälläkään enää sen takia käyttää avonaista vaatetusta?
Leikkauspäivä lähenee ja jännitys/pelko on käymässä sietämättömäksi. Muiden kohtalotoverien kokemukset olisivat suureksi avuksi.
Olisko kokemuksia sydänläppäleikkauksesta sekä siitä toipumisesta? Entä leikkauksen jälkeisestä Marevan lääkityksestä ja miten sen kanssa tulee toimeen? Entä kipuileeko leikkausarpi pitkään
ja voiko kesälläkään enää sen takia käyttää avonaista vaatetusta?
Leikkauspäivä lähenee ja jännitys/pelko on käymässä sietämättömäksi. Muiden kohtalotoverien kokemukset olisivat suureksi avuksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eli siis itse olin läppäleikkauksessa lokakuussa ja nyt olen palaamassa takaisin "normaalielämään" eli noin 3kk kestää toipuminen. (toipumisaika tietysti on aina potilaskohtainen)
itse olen siinä onnellisessa asemassa, että pääsen marevanista eroon lähitulevaisuudessa. Mutta ainakin itse olen ihan hyvin sen kanssa pärjännyt, vaikka verikokeet välillä ahdistavatkin.
Minulla oli ainakin aluksi leikkausarpi melko kipeä, miltei kosketusarka. Mutta aika nopeasti näin jälkeenpäin ajateltuna sekin parani. Ja saathan varmasti kuitenkin hyvät kipulääkkeet, joten siitä ei kannata huolehtia. Toki voit käyttää ihan sellaisia vaatteita kuin itse haluat. Itsekkin arastelin aluksi arpeani, mutta nyt siihen on jo tottunut. Lisäksi se oli paljon siistimpi kuin alunperin pelkäsin. Sitäpaitsi arvethan lisäävät katu-uskottavuutta...
Toivottavasti sinun leikkauksesi menee hyvin ja toivut nopeasti... tsemmppia matkaan!
Olisitko ystävällinen ja kertoisit hieman lisää läppäleikkauksesta ? Minkälainen se oli kokemuksena ? Kuinka pitkään olit sairaalassa ? Saitko tarpeeksi tietoa etukäteen ? Tiedätkö onko asiasta suomenkielistä kirjallisuutta ?
Sairaalassa olin leikkauksen jälkeen viikon, mikä kului todella nopsasti. Ennen leikkauksta kävin juttelemassa sydänhoitjan kanssa leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Koin tuon keskustelun todella helpottavana, sillä sain paljon tietoa leikkauksesta. Lisäksi hoitaja antoi puhelinnumeronsa, että sain soittaa aina kun tuli kysyttävää leikkauksesta. Sain myös sydänhoitajalta pari vihkosta, jossa oli tietoa sydänleikkauksista, eli sinunkin kannattaa pyytää omasta sairaalastasi vastaavia. Leikkausta edeltävänä päivänä kävivät leikkaava- ja nukuttava lääkäri kumpikin juttelemassa kanssani seuraavasta päivästä. Illalla pääsin vielä tutustumaan teho-osastoon, jonne minut vietiin leikkauksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan olin hyvällä ja luottavaisella mielellä odotellessani leikkausta. Itse en ole niinkään jännittäjä tyyppiä, joten leikkaukseni hermostutti enemmän perhettäni ja sukulaisiani kuin minua itseäni. Leikkauksen jälkeen oli välillä tunne ettei tästä selviä millään, mutta päivä kerrallaan kunto koheni ja mieliala parani. Välillä oli turhauttvaa kun ei jaksanut tehdä asioita, vaikka kuinka olisi halunnut tai kun oli päiviä, jolloin joka paikkaa särki ja kolotti. Nyt leikkaus tuntuu kaukaiselta asialta menneisyydestä, vaikka siitä on vain puoli vuotta. Kuitenkin sillä on vieläkin suuri vaikutus jokapäiväiseen elämääni ja ei kulu päivääkään etten muistaisi olevani sydänpotilas. Ja onhan siitä muistutuksena suuri arpi rinnassani.
Minullakin läppäleikkaus tulossa.
Päivää aprikoidaan nyt monen vuoden odotuksen jälkeen.
Onko kohtalotovereita?
Huomenna karrille aika, jossa madonlukuja taas luetaan.
Vastatkaa, kiltit, leikkaamattomat tai jo leikatut!!!
Mikä on tilanteesi nyt huhtikuussa ? Olen myös menossa leikkaukseen ja kaikki on ihan alkuvaiheessa ja jo nyt pelottaa niin valtavasti ?