Eli siis mähän oon kärsinyt sosiaalisten tilanteiden peloista jo 12 vuotta jos oikein laskin.
Mun elämä aiemmin on ollut sellasta, että istun vaan kotona dataamassa ja viikonloput juon kotona tietenkin tietokoneen ääressä.
Mutta nyt jotenkin viimeaikoina mua ei oo kiinnostanut toi netissä kirjoittelu kavereilleni ollenkaan. Siis ne on vaan nettikavereita, ei oikeita. Mutta arvostan heitä silti. Mua vähän pelottaa, että ne kohta poistaa mut listalta kun en juuri enää ole paikalla missään somessa.
Noh, viimeaikoina myös mun ihmispelko on lisääntynyt turhan suureksi. En oikein mielelläni mene kauppaan asioimaan ja jos menenkin niin täytyy ottaa avuksi Temestaa. Sekään ei enää tunnu auttavan kunnolla.
Mutta nyt teille arvoisat ihmiset kysymys, jota itsekin mietin.
Kuvittelenko vain, että mua tuijotetaan huvittuneina tai outo ilme naamallaan? Vai onko tämä faktaa? Tätä siis kohtaan joka päivä kun käyn kaupassa, enkä osaa sanoa, että olisiko tämä faktaa vai fiktiota.
Kun kuitenkin ne katsoo OIKEASTI!
Kerron nyt vähän itsestäni.
Oon yli parikymppinen nainen ja en omasta mielestäni nätti, sillä mulla on ylipainoa. Jotkut on kuitenkin kehunut nätiksi, jopa kauniiksi! Noin muuten oon ihan mukava persoona ja tykkään kaikesta vähän underground- jutuista, mistä moni ei tiedä. :D
Mä meikkaan luonnollisesti ja silleen melko vähän.
Pukeudun suht asiallisesti, mitä nyt huomasin, että housuissa oli jokin tahra autosta kun nojasin siihen aamulla kun piti pyyhkiä lumet katolta jnp.
Mikähän musta tekee niin oudon, että ihmiset kattoo mua?
Tuijottavatko ihmiset lihavia tyyppejä noin yleisestikin?
Näkyykö mun pelko/arkuus ulospäin, kattooko ne siks?
En usko, että kukaan tuijottaisi nättiä luonnollista naista missään, koska on ylipainoa, joten se ei ole vaihtoehto.
Tuijottavatko ihmiset yleensäkin jotenkin poikkeavia?
Siis mä en kyl omasta mielestäni ole poikkeava vaan ihan samanlainen kuin muutkin siellä kaupassa. Normaalit vaatteet päällä meen hakeen ostokseni ja vien kassalle. Sit lähen. Mut ahistavinta siinä kun ne eläkeikäset miehet siinä tuijottaa kun kävelee ohi. Samoin asiakaspalvelu ei oo mitään parasta mua kohtaan.
Ja sit viel se, että jotkut naiset katsovat minua ylimielisesti kun oon ylipainonen ja mulla on lyhyt tukka, ei sellainen pitkä ja naisellinen niinkuin pitäisi olla, että pääsisin heidän kanapiireihinsä. :D Joo ei kiitos.
Mut siis joo, osaatteko sanoa onko tää nyt kokonaan vaan mun päässä tää juttu??
Ja miks tää tuli taas yhtäkkiä? Aiemmikn pärjäsin kaupoissa, en välittänyt muista niin paljoa.
Osaatteko sanoa, mistä tää vois johtua?
8
105
Vastaukset
- ilkeydenuhri
Arvaan, että joku on ollut julma, ja huomauttanut jotain ulkonäköösi tai seksuaalisuuteesi liittyvää. En ole varma mistä kohdallasi on kyse, mutta esim. oman vanhemman harjoittama ilkeys aiheuttaa syvän trauman, joka voi johtaa persoonallisuushäiriön kehittymiseen. Tarvitset mielstäni jonkinlaista keskusteluapua.
- sdgdfhfgjhnm
Hmm, no minun äitini on epävakaa persoonallisuudeltaan, samoin minä.
Eli mulla noita diagnooseja jo on jos jonkinlaista.
Kiinnostaisi vaan tietää, että miks ihmeessä pitää yrittää ylimielisillä katseilla saada mut masentuneeksi, itsemurhan partaalle kun en uskalla enää kotoa ulos :(
Noh, keskusteluapua mulla jo on, tuossa juuri puhuinkin sairaanhoitajani kanssa ja järjesti meille ensi viikoksi ajan. Samalla yritetään selvittää mahdollista lääkityksen muutosta, joten varattiin lääkärillekin aika.
Tässä tuntee, että tulee hulluksi kun ei uskalla astua kotiovestaan ulos.
- seppotaalasmaa84
Asia on aika yksinkertainen, silti monimutkainen.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on sitä, että ihminen pelkää muiden tuomitsemaksi tai nolatuksi tulemista. Eli kun ihminen on muiden seurassa, suhtautuu hän muihin pelokkaan ahdistuneesti, mikä ilmenee erilaisina psyykkisinä ja fyysisinä oireina. Oireiluun kuuluu "vainoharhainen" muiden ihmisten arviointi sen suhteen, muodostavatko he em. uhkan - toisin sanoen, aikovatko muut tuomita tai nolata tämän. Tällainen virheellinen tunne- ja ajattelumalli muodostuu sosiaalisten tilanteiden pelossa krooniseksi ihmisten ja tilanteiden tulkitsemisen rakenteeksi. Muut ovat lähes poikkeuksetta tuomitsevia ja nolaavia, mutta kyseessä on pitkälti harhasta, mikä perustuu virheellisiin käsityksiin ihmisistä.
Sitten päästäänkin mielenkiintoiseen puoleen. On osittain totta, että muut aistivat pelokkuuden. Ahdistus voi näkyä ulospäin "outona" käytöksenä, mikä herättää luonnollisesti tunteita. Ahdistunut ihminen voi siis periaatteessa ulkopuolisesta vaikuttaa "oudolta" tai "huvittavalta", vaikka kyseessä ei olisi mistään intentionaalisesta tuomitsemisesta. Kyllähän on inhimillistä esimerkiksi kokea huvituksen tunteita, jos joku vaikkapa pieraisee äänekkäästi julkisesti, vaikka kyseessä olisi ihminen jolla on vakava terveysongelma, johon liittyy pidätys- yms ongelmia. Ihmisillä on ns. peilisolut, joilla ahdistus tulkitaan aika nopeasti. Tämä voi aiheuttaa vastatunteita, riippuen siitä miten ihmiset suhtautuvat omaan ahdistukseen jne. Täten osa voikin myös tahallisesti tuomita toisten näkyvän ahdistuksen.
Ihminen on todella taitava tulkitsemaan muiden ihmisten erilaisia viestejä. Ikävä kyllä tällainen tulkinta voi tapahtua myös virheellisesti. Siksi vastaantulevien hymyily, virnuilu, ja erityisesti ne ihmiset, joilla on luonnostaan tietynlainen perusilme, saavat sosiaalisesti pelokkaan ahdistuksen valtaan.
Jos mennään psykologiselle tasolle, niin voidaan ajatella, että näet muissa omaa vajaavaisuuttasi. Heijastat tavallaan oman kelpaamattomuutesi muihin, eli näet oman ajatuksesi tai tunteesi näidein ihmisten ajatuksina. Toisin sanoen oma ajatuksesi: "Olen huono ja kelpaamaton" muuttuu tämän projektion myötä vastaantulevan ajatukseksi "olet huono ja kelpaamaton". Kommunikaatiotasolla ja toisaalta ihan puhtaasti psykoanalyyttisella tasolle voidaan puhua ns. projektiivisesta identifikaatiosta. Projektiivinen identifikaatio tarkoittaa sitä, että tämä sinun projisoitu fantasiasi toteutuu kommunikatiivisesti siten, että vastapuoli introjoi sen. Toisin sanoen muut alkavat pitää sinua outona ja kelpaamattomana, koska annat olettaa niin. Tämä edelleen vahvistaa sinulle todella olevasi outo ja kelpaamaton.
Sitten päästään sinne viimeiseen ja kaikkein kipeimpään kohtaan. On mahdollista, että muut ihmiset pitävät sinua outona ja kelpaamattomana. Sehän on loppujen lopuksi se pelko, mitä sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivät ihmiset pelkäävät. Mitä jos joku ihminen oikeasti ajattelisi niin? Olisiko se maailmanloppu?- ghfgjhfgjk
Kiitos selventävästä vastauksesta.
Tuo voi tosiaankin olla niin kuin selitit, että heijastan "vääriä" ajatuksiani vastaantulijoihin.
Tää on kuitenkin ollut mulle niin rankkaa elää tämän jatkuvan varpailla olemisen takia ja muutenkin, että olen päättänyt luovuttaa.
Mulla on ihana perhe ja oon heihin päivittäin yhteyksissä, mulla on rakastava poikakaveri, mulla on hoitosuhde ja asunto ja saan levätä, sillä olen määräaikaisesti työkyvytön.
Päätin kuitenkin, että haluaisin ulos tietoisuudesta ja poistua rajan taa.
Se ei satuta läheisiäni kuin hetken, jos sitäkään. Mielestäni he ehkä odottavatkin sitä.
En usko, että se olisi itsekästä.
Mulla on kova halu päästä ikuiseen lepoon.
En jaksa enää kuntoutua ja tulkita ihmisten ilmeitä oikein/väärin. Turhauttaa.
- yksin-kotona-ei-hyvä
Ajatuksesi pyörivät vain sinussa itsessäsi, oletko siis kaiket päivät vain yksin kotona tekemättä mitään sen järkevämpää juuri nyt?
Jos olet työtön eikä elämässäsi ole minkäänlaista rytmiä, saavat kaikenlaiset kuvitelmat totta kai aivan liian suuren osan ajatuksistasi. Ja ellei ihmisiä kohtaa käytännön arjessa ja pääse keskustelemaan heidän kanssaan, syntyy pelkkiä kuvitelmia ja ennakkoluuloja myös sen suhteen, mitä he kenties ajattelevat.
Epävarmalla ja eristäytyneellä ihmisellä on oikein erityinen taipumus kuvitella muiden ihmisten ajatukset pelkän kehonkielen tai katseen perusteella. Pelokkaalla ihmisellä on myös taipumus kuvitella, että kaikki vastaantulijat tuijottavat nimenomaan häntä, eli uhkaavat, vaikka todellisuudessa kaikki vain vilkaisevat vastaantulijoita, eikä aina sitäkään. Ja jos ihmiset eivät koskaan katsoisi sinua, sinä ihmettelisit pian sitäkin: mikä musson vikana ku kukaan ei näe mua!
Peloista pääsee sillä, että aktivoituu.
Jos koet olevasi eristynyt muusta maailmasta, kannattaisi jo katkaista sellainen kehityskulku ja pyrkiä eroon erakoitumisesta. Opiskelu ja työ muuttavat maailmankuvaa heti aktiivisempaan suuntaan ja tekevät arjesta mielekkään.- fgdfgfdhj
En halua töihin tällä hetkellä kun tää ihmispelko on tuntunut kasvavan melko suureksi mustaksi möhkäleeksi päässä.
Oon kärsinyt tästä niin kauan, että miltei voisi kutsua tätä jo luonteenpiirteeksi, että nautin olla yksikseni ilman ihmisten hälinää. Saa tehdä juuri niitä asioita mitä haluaa ja ei tarvii ottaa muita huomioon. Oon tosi avuton sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Olen miettinyt tänään tässä näin, että tekisin itsemurhan, kun en jaksa enää näitä pohdintoja ja sairaanhoitajakin jauhaa aina niitä samoja asioita, jotka ovat paremmin sanottuja kuin tehtyjä.
Siis en haluais luovuttaa toki, mutta teen tän ihan jotenkin tosi rauhallisesti, ehkä otan rauhoittavia, unilääkkeitä ja ketiapiinia että pääsen uneen. Sitten sinnittelen hetken,. etten nukahtaisi. Siinä vaiheessa laitan pussin päähäni tiukalle ja yritän vain nukahtaa. Kuolen hiljaa ja kivuttomasti pois.
Sitä ennen toki kirjoitan kaikille tärkeimmille ihmisille, että miksi tein sen. - vccvcv
Ei tuo koktaili vie henkee.
- fdhgdfhfdjh
vccvcv kirjoitti:
Ei tuo koktaili vie henkee.
Ei ehkä tuo lääkeyhdistelmä vie, mutta tukehtuminen vie.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 813504
Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä
Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html2002012Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!
Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2261968Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."
Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp271588Ootko muuten vieläkään hiffannut
Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek1661425Miten nyt sanoisin
tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei881415- 521119
- 991075
- 55864
- 59850