vttu tää elämä on pskaa!

Ne kerjäläisjonotnökyy jossain muuaalla, kuin täällä.

Täälä on henkinen-nälkäkuolema

Se auttaa ymmärtämään, että itsellä asiat on sittenkin aika hyvin. Kun ihminen näkee nälkää samalla terveys on huono. Palelee ja on kylmä ilman asuntoa. Tuskin silloin voi pitää elämästä.

mitäluulisit kirjoitti:

Se auttaa ymmärtämään, että itsellä asiat on sittenkin aika hyvin. Kun ihminen näkee nälkää samalla terveys on huono. Palelee ja on kylmä ilman asuntoa. Tuskin silloin voi pitää elämästä.

EMMÄ ole mikä stna hannuristojiimiäs ! Älä vastaa tolle!

Ongelmatkin ovat suhteellisia eli suhteessa ihmisen sietokykyyn ja kapasiteettiin. Ongelmia ei voi laittaa tärkeys- tai painojärjestykseen juuri kyseisestä syystä. Jokaisen ongelma on juuri niin iso ja vakava kuin ihminen sen itse kokee ja tuntee sisimmässään. Ongelmia on toki erilaisia ja eripainoisia ja -asteisia, mutta jokaisen ongelma on juuri niin suuri ja riuhduttava, kun ihminen sen itse kokee sisimmässään itsessään. Ihmisten ongelmat toisiinsa eivät ole suoraan verrannollisia. Mutta on selvää, että jos on vaikka koditon ja on kylmä ja nälkä suhteessa toiseen ihmiseen, kenellä on vaikka 2000 euron velka ja häntä ahdistaa se velka, niin on selvää että se on juuri niin ahdistava se velka, kun ihminen sen kokee, mutta kuitenkin ko. ongelma suhteutettuna kodittoman ongelmaan on pienempi vaikka se sillä hetkellä tuntuisi suuremmalta kuin sen kodittoman ongelma. Eli koditon voi olla jo tottunut omaan tilaansa eikä enää tunne sellaista jatkuvaa ahdistusta, kun taas tämä "velkainen", joka ei ole vaikka kokenut suurempaa ongelmaa elämässään tai jotenkin tuntee juuri sillä hetkellä sen ahdistuksensa niin suuresti, mutta jos yhtäkkiä tämä "velkainen" joutuisikin kodittomaksi ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, kumman hän kokee pahempana ongelmana, se että hänellä ei ole kotia, ruokaa jne. vai sen että hänellä on velkaa 2000 euroa? Siinä vaiheessa vastaus voisi olla jo toisenlainen.
Lohdutukseksi kuitenkin sanoisin niin sille velalliselle kuin kodittomallekin, että voin kertoa "elämä ei ole koskaan helppoa kenellekään". Toisilla on helpompaa kuin toisilla, mutta ei kenellekään ole helppoa aina tai edes suhteellisen aina.

HelppoaELämääEiOle kirjoitti:

Ongelmatkin ovat suhteellisia eli suhteessa ihmisen sietokykyyn ja kapasiteettiin. Ongelmia ei voi laittaa tärkeys- tai painojärjestykseen juuri kyseisestä syystä. Jokaisen ongelma on juuri niin iso ja vakava kuin ihminen sen itse kokee ja tuntee sisimmässään. Ongelmia on toki erilaisia ja eripainoisia ja -asteisia, mutta jokaisen ongelma on juuri niin suuri ja riuhduttava, kun ihminen sen itse kokee sisimmässään itsessään. Ihmisten ongelmat toisiinsa eivät ole suoraan verrannollisia. Mutta on selvää, että jos on vaikka koditon ja on kylmä ja nälkä suhteessa toiseen ihmiseen, kenellä on vaikka 2000 euron velka ja häntä ahdistaa se velka, niin on selvää että se on juuri niin ahdistava se velka, kun ihminen sen kokee, mutta kuitenkin ko. ongelma suhteutettuna kodittoman ongelmaan on pienempi vaikka se sillä hetkellä tuntuisi suuremmalta kuin sen kodittoman ongelma. Eli koditon voi olla jo tottunut omaan tilaansa eikä enää tunne sellaista jatkuvaa ahdistusta, kun taas tämä "velkainen", joka ei ole vaikka kokenut suurempaa ongelmaa elämässään tai jotenkin tuntee juuri sillä hetkellä sen ahdistuksensa niin suuresti, mutta jos yhtäkkiä tämä "velkainen" joutuisikin kodittomaksi ja sen jälkeen häneltä kysyttäisiin, kumman hän kokee pahempana ongelmana, se että hänellä ei ole kotia, ruokaa jne. vai sen että hänellä on velkaa 2000 euroa? Siinä vaiheessa vastaus voisi olla jo toisenlainen.
Lohdutukseksi kuitenkin sanoisin niin sille velalliselle kuin kodittomallekin, että voin kertoa "elämä ei ole koskaan helppoa kenellekään". Toisilla on helpompaa kuin toisilla, mutta ei kenellekään ole helppoa aina tai edes suhteellisen aina.

Velan voi maksaa takaisin ja asunnon voi saada koditonkin. Sössityt luottotiedot saa takaisin, mutta ihmissuhteissa se on sellaista, että jos sössit ja teet jotain peruuttamatonta, niin niitä ihmissuhteita ei saa välttämättä koskaan takaisin. Sen takia pitäisi osata arvostaa, kunnioittaa ja ottaa huomioon muut ihmiset. Ihmissuhteissa toisia ihmisiä ei voi kohdella kuin paskaa ja sitten valittaa kun kukaan ei halua olla kanssasi missään tekemisissä tai pistää syitä aina muiden niskoille jos itse nimenomaan on se, joka käyttäytyy veemäisesti ja paskasti muita, viattomia ihmisiä kohtaan. Toisaalta sitä saa mitä tilaan. Jos olet vittumaisin ihminen päällä maan, niin tuskin kukaan haluaa olla kanssasi missään tekemisissä.

Samoin mielenterveysongelmat ovat sellaisia, että niitä ei paranneta välttämättä koskaan.

Aloittajalle, toki, se voi olla maailmanluokan kriisi, että sinulla kynsi lohkesi, kyllä, ongelmathan ovat suhteellisia. Korvien välissäsi voi olla todellakin vikaa ja omaat ison, väärintyneen asenneongelman, mutta toisaalta kukaan ei voi puolestasi asennetta korjata. Jos olet päättänyt, että kaikki on paskaa, niin kaikki todellakin on. Luulen, että sinulla on kuitenkin liian virikkeetön ja tylsä elämä, siksi saatat keksimällä keksiä ongelmia korvien välissäsi. Luonnollista on, että virikkeet puuttuvat jos vain makaat kotona tekemättä mitään tai istut netissä aamusta iltaan.

Jos taas olisit vaikkapa syntynyt sodan keskelle ilman ruokaa, turvaa, vanhempia, vaatteita, sähköä, rahaa, keskelle väkivaltaa, huumeita, raiskauksia, aseita jne. Jos on aina tottunut saamaan rahan puusta ja kasvatettu pienestä pitäen siihen, että aina saa haluamansa niin aivan mitätönkin vastoinkäyminen voi olla suuremman luokan kriisi, narsistille. Silloin on todellakin mielenterveys koetuksella, narsistilla nimenomaan.

En usko että kukaan aliarvio ketään. Täällä ajatellaan ääneen, puretaan juttuja ja tunteita jne. Ei täällä ole tarkoitus ketään opettaa tai opastaa, täällä keskustellaan. Eikä kukaan ole toistaan arvokkaampi oli tuloerot mitkä hyvänsä.