Ylenkatsot mua. Et näe mun kannalta asioita lainkaan. Minä rakastuin sydänjuuriani myöten, se on mun syntini. Kohtelit kaltoin, vaikka aluksi sanoit haluavasi pitää huolta. Kumpikohan mun sekoamisessa enemmän menetti? Nyt kaikki on ohi ja yritän saattaa asiat kuntoon. (Mikä ei ole aivan helppoa)
Ikävästi päättyi...
Älätuomitse
22204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kaikki meni yhtäkkiä kaaokseen, tuttu tunne. Nyt on vaikeaa. Luottamuspula joka suuntaan. Raunioille pitäisi rakentaa, mutta en jaksa enää. On pidettävä huoli itsestä, että voi huolehtia toisesta.
Samat sanat sanoisin naiselle takasin.
viestejä täällä minulle. Toivoisin, että saisin siitä vinkkiä myös irl. Palstallahan ei saa selkeyttä mihinkään ja toisaalta irl voi sanoa asioita kääntäen ne päälaelleen, vaikkei ehkä niin tarkoittaisi. Ymmärrän kyllä, että kynnys voi olla ja varmasti onkin korkea sinullekin asioiden vimiseksi eteenpäin irl. En tiedä yhtään, haluatko jotain irl vai et? Joten ymmärtänet kynnyksen olevan korkea myös minulle. Toivottavasti näkisimme.
Korjaappa pakkoajatukseni pois jos olet syyllinen.
Joudunko elämään niiden kanssa loppuelämän? Tietäisitpä TUSKAN mikä siitä tulee. "Et ole syyllinen mihinkään ja silti olet syyllinen asioihin mitä et ole IKINÄ EDES AJATELLUT!"
Ei mitään toivoa elää jos tätä olisi loppuelämä.
En tuomitse.
Mun on pakko sanoa tähän, että tunsin suunnatonta katkeruutta ja vihaa välillä. Tunteet ovat aina aitoja ja oikeita, vääriä tunteita ei ole. En olis kuitenkaan saanut toimia, niin kuin toimin. Ja kyllä varmasti syytin sua! En syytä enää. Nyt taas itken, vaikken haluais enää yhtään itkeä. Pettymys oli tosi kova, mutta nyt suuntaan katseen eteenpäin. Pystytkö ymmärtämään?
Ja se mitä rakastin (tai rakastan)sussa on kaikki se hyvä, mitä sussa kuitenkin näen.
En täysin parempien taustatietojen puuttuessa. Voin silti kuunnella.
Ja se kaikki purkautui rajulla tavalla, koska en ole missään oikein pystynyt käsittelemään tätä koko juttua. Ainoa on kun kirjoitan ja yritin sun kans puhua. Mutta kohteen kanssa ei kuuluis sitä käsitellä, vaan aivan jossain muualla. No enpä ole jaksanut rasittaa kovi paljon ketään. Varmuudella yksi ihminen tietää mitä tunnen, meidän lisäksi.
Vastaan niinkun tää olis mulle...
En tuomitse. Tiedän ja näen sen kaiken kauniin mitä sussa kuitenkin on. Tunnen myös rakkautta edelleen.
Etkä sinä minun kannalta. Olet varattu ja kuitenkin lirkuttelet.. enkä edes tiedä mitä haluat minusta, sanoisit sen nyt ensin selkeesti
hän, haluaisin elää kanssasi tätä elämää
Luin aloituksen uudelleen enkä kyllä löytänyt viitettäkään varattuna olosta, mistä sinä löysit sellaisen tiedon ja vielä syytät lirkuttelusta !
Pidän aika kummana tätä että oman kuvittelun pohjalta aletaan syyllistämään ketään.
Antaisit meille vielä mahdollisuuden, sillä jotain tässä on... Korvattaisiin toisillemme tekemät virheet ja rakastettaisiin...
Sulla meni alun tunteet ohi, mutta sun olis pitäny kertoa mulle. Kauheata, kun ei saanut mihinkään mitään vastausta, vaikka olin avoin sulle. Mitään en saanut sun tunteista/ajatusmaailmasta selville. Kaikki piti päätellä "kantapään" kautta.
Oliko tänne? Lisää ohitse koska talvisin pään ongelmiin apua.
Sanakirja argh. Oispa ohitse koska tarvisin pään ongelmiin apua:)
On vähän hankala elää kun elämä täyttä helvettiä pakko ajatuksien kanssa. Menneet on menneitä kunhan sais pään kuntoon ja ei tarvisi KÄRSIÄ enään!
pakota ne pakkoajatukset pois, potkaise pellolle
Wyjac
Ei yhdisty omaan tapaukseeni, tuo aloitus. Mistä ei saa tuomita? Ja kukanut on edes Ap:ta tuomitsemassa?
Tioätkö että 99,99% prosenttia kirjoituksista ei yhdisty sinuun. Ainoastaa omasi. Muutkin ihmiset elävät, näkevät ja kokevat. Ja suuressa määrin ihmiset kokevat samantyyppisiä asioita.
Miten te jaksatte vastata edes tuolle trollille?