No niin, perjantaina tuli sitten haettua kärry kotiin. Heti alkuun pitemmän reissun aikana ensimmäinen yllätys oli kulutus. Tuhrukelissä ajettu 90-100 km/h matkavauhti söi 7.8 litraa, mutta alta 300 km mittaväli on tietenkin pienenlainen kokonaiskuvan saamiseksi. Yllätykseksi kantakortti oli edelleen tallessa, mistähän nuo numerolitaniat saisi selkokielelle? Nimittäin autosta löytyi yllättäen myös ASD, josta ei ollut mainittu sitten missään. Saattaisi ilmaantua joitain muitakin "löytöjä", jos tietäisi mitä hakisi.
Sisusta on sekin nyt oikein huolella tarkasteltuna virheetön, käytön jäljet näkyvät oikeastaan vain poljinkumeissa, vaihdenupissa ja ratissa. Takakontti on neitseellinen, kaikki hebeelit alkuperäisillä paikoillaan, taitavat olla kiinni vielä tehtaan jäljiltä. Pikku säästö tuli siitäkin, että tuorein ruostesuojaus on tehty viime marraskuussa. Toisaalta repsikanpuoleisen takaikkunan sähköhissi on mykkä, ei herää keskikonsolin eikä oven kytkimestä; taitaa tietää oviverhoilun irrotusta??
Paikkamaalipensseliä korille ei tarvitse näyttää. Tosin repsikanpuolen etulokarin muovihelmasta on pari klipsiä poikki (rst-suojaajan hama) ja lista hieman haukottelee yläreunastaan, täytyneekö hankkia koko listanpätkä? Sanoivat toisaalta, että liimallakin näitä on uusiokiinnitetty.
Istuinten jousitus on uudenveroinen, lukuunottamatta kuskin penkkiä, jota ehkä täytyy ryhdistää - aiempi omistaja ei ollut mikään kelkannaru tai auramerkki.
Koneen käynti on lähinnä tasaista suhinaa, ja pitää ollakin, sillä nokka sekä kaikki jakopään releet on vaihdettu 50 tkm sitten. Kylmän koneen tyhjäkäyntipaineet Mobilin ykkösellä tapissa eli 3, kuumalla koneella 2,5 - ovatko liiankin korkeat?
Aikanaan epäilin, että kuutoset olisivat jotenkin aneemisia S-koppaan. Pyörrän käsitykset, kulku on tasaista, voimaa riittää - yli 2500 rpm ei ole normaaliajossa edes tarpeen käyttää. Muutenkin meno on kuin sukkasillaan, vakaata ja äänetöntä.
Hallintalaitteet ja nipstaakelit edustavat perigermaanista ajattelua, pitkähköjä liikeratoja ja hieman "otettakin" vaativia. Mutta eivätpähän jää käsiin tai muuta säätöjä aivan puhaltamalla.
Jos em. ominaisuudet nyt sitten edustavat tuota joskus kritisoitua vanhanaikaisuutta, niin kaikin mokomin.
Vara-avaimet saa vain Veholta henkkareita ja rekisteriotetta vastaan, niitä ei siis joka pikasuutari odottaessa sorvaa.
Soitin on Becker Europa. Tiedättekö, kuuluuko tässä versiossa olla myös takakajarien syöttö. Ainakaan niistä ei mitään kuulu, eikä itse koneessakaan näyttäisi olevan mitään fader- tai balanssisäätimiä. Sinänsä kattava ohjekirja on soitinasiasta täysin vaitonainen.
Tässä nyt tuli juttua yli äyräiden, täytyy jättää vähän seuraavallekin kertaa. Mutta lyhyesti: upea auto, vaikka rutkasti tuoreempiinkin verrattuna.
Sisusta on sekin nyt oikein huolella tarkasteltuna virheetön, käytön jäljet näkyvät oikeastaan vain poljinkumeissa, vaihdenupissa ja ratissa. Takakontti on neitseellinen, kaikki hebeelit alkuperäisillä paikoillaan, taitavat olla kiinni vielä tehtaan jäljiltä. Pikku säästö tuli siitäkin, että tuorein ruostesuojaus on tehty viime marraskuussa. Toisaalta repsikanpuoleisen takaikkunan sähköhissi on mykkä, ei herää keskikonsolin eikä oven kytkimestä; taitaa tietää oviverhoilun irrotusta??
Paikkamaalipensseliä korille ei tarvitse näyttää. Tosin repsikanpuolen etulokarin muovihelmasta on pari klipsiä poikki (rst-suojaajan hama) ja lista hieman haukottelee yläreunastaan, täytyneekö hankkia koko listanpätkä? Sanoivat toisaalta, että liimallakin näitä on uusiokiinnitetty.
Istuinten jousitus on uudenveroinen, lukuunottamatta kuskin penkkiä, jota ehkä täytyy ryhdistää - aiempi omistaja ei ollut mikään kelkannaru tai auramerkki.
Koneen käynti on lähinnä tasaista suhinaa, ja pitää ollakin, sillä nokka sekä kaikki jakopään releet on vaihdettu 50 tkm sitten. Kylmän koneen tyhjäkäyntipaineet Mobilin ykkösellä tapissa eli 3, kuumalla koneella 2,5 - ovatko liiankin korkeat?
Aikanaan epäilin, että kuutoset olisivat jotenkin aneemisia S-koppaan. Pyörrän käsitykset, kulku on tasaista, voimaa riittää - yli 2500 rpm ei ole normaaliajossa edes tarpeen käyttää. Muutenkin meno on kuin sukkasillaan, vakaata ja äänetöntä.
Hallintalaitteet ja nipstaakelit edustavat perigermaanista ajattelua, pitkähköjä liikeratoja ja hieman "otettakin" vaativia. Mutta eivätpähän jää käsiin tai muuta säätöjä aivan puhaltamalla.
Jos em. ominaisuudet nyt sitten edustavat tuota joskus kritisoitua vanhanaikaisuutta, niin kaikin mokomin.
Vara-avaimet saa vain Veholta henkkareita ja rekisteriotetta vastaan, niitä ei siis joka pikasuutari odottaessa sorvaa.
Soitin on Becker Europa. Tiedättekö, kuuluuko tässä versiossa olla myös takakajarien syöttö. Ainakaan niistä ei mitään kuulu, eikä itse koneessakaan näyttäisi olevan mitään fader- tai balanssisäätimiä. Sinänsä kattava ohjekirja on soitinasiasta täysin vaitonainen.
Tässä nyt tuli juttua yli äyräiden, täytyy jättää vähän seuraavallekin kertaa. Mutta lyhyesti: upea auto, vaikka rutkasti tuoreempiinkin verrattuna.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Siihen saa uusia klemmareita. Jos irroitat, niin
yläreunassa oleva teräslista on "irrallinen", ja
sen pää muodostaa yhden klemmarikoukun.
...mukavia kilometrejä :)
Juu, klemamareita saa ostettua irtotavarana.
Siitä ikkunan sähköhissistä en kantaisi huolta, voi olla että vika korjautuu kun kelit kuivuvat.
Öljynpaine kuulostaa normaalilta, samalla tavalla se käyttäytyy w201:n neloskoneessakin. Ajamassani 300TE:ssä oli painetta tyhjäkäynnillä tasan 2, tosin on ajettu yli 400 tkm ja automaatilla joten kierrosnopeus on alle "normaalin tyhjäkäynnin".
Mutta muuten kuulostaa siltä, että olet tehnyt kohtalaisen hienon löydön. Mukavia matkoja sitten vain!
Huomenna keksintö menee vielä huoltoon tänne kotikonnuille. Sellaista oiretta nimittäin oli autoa hakiessa, että käyntiä ei tahtonut löytyä millään. Kun sitten sahaamisen jälkeen lähti, niin tyhjäkäynti souti jonkin verran ja vedätyksessä kone nyki. Tosin auto oli seisonut katokseksessa liki 2 kk, ehkä kondenssivettä lähes tyhjässä tankissa? Noin 20 km ajon jälkeen käynti tasaantui ja nykiminen loppui, mutta kun myyjä antoi luvan tsekkauttaa virranjakajan ym. sähköpuolen ja myös sen takaikkunan hissin omaan lukuunsa, niin mikäs siinä. Toisaalta usein tulee vastaan väite, että Mersun kone olisi tavallista arempi kosteudelle juuri virranjakajan osalta. 230E ei kylläkään niskoitellut vesikeleillä lainkaan, ei myöskään pystis 250. Mitenkäs teitin muiden myllyjen laita on?
Ainahan näissä jotain pientä pusaamista on, lähinnä omien mieltymysten mukaan, mutta pääasia on ettei koppaan ja perustekniikkaan tarvitse koskea ilmeisesti vielä piiiitkiiin aikoihin.
Nåjaa, ehkä W201:ssa on pientä kosteudenarkuutta. Jos keli lauhtuu esim. päivän aikana miinukselta plussalle (sumuinen keli) voi häikkää olla. Pahimmillaan puolilämmin kone on sammunut tyhjäkäynnillä, kun piti vasemmalle kääntyessä odottaa vastaantulijoiden menoa. Vaati melko pitkän sahauksen käynnistyäkseen. Tätä on esiintynyt menneiden yhteisten 55 tkm aikana kerran. Eli ei suurempia ongelmia.
W123:ssa onkin uusi jakaja ja pyörijä (ajettu alle 1000 km) eikä ongelmia ole tuntunut olevan.
se taitaa vaan olla. Viime elokuussa hankkimani -87 BMW 320i (anteeks nyt kun mennään naapurin pöytään)on eiliseen aamuun saakka käynnistynyt kuin palmun alta.
Vaimo oli lähdössä jumppaan ja palattuaan kertoi saaneensa auton käymään vasta viidennellä yrityksellä. Sittenkin auto kävi tukkoisesti eikä oikein tahtonut vetää, ennen kuin n. 2 km ajon jälkeen palautui normaaliksi. Iltasella kun itse läksin matkaan, ei mitään ongelmia.
Selitys(tai ainakin arvaus!): Kärry oli seissyt pesun jälkeen tallissa viikon käyttämättömänä ja tankissa on vain n. neljännes bensaa. Keli on ollut kostean nihkeä, ja tallissani ei valitettavasti ole lämmitystä.
En syyttäisi Mersuasi, varsinkin jos se on kaksi kuukautta maannut ulkosalla, vaikka katoksessa!
Edelleen "lojuu" se yksi kasikoneinen vm80-85 W126 Vantaalaisessa linttaliiterissä. On ollut kesästä saakka. Hinta oli viimeksi 39 000 mk, päälle on siisti, vaikken valkoista parhaana värinä pidäkään.. ei, kyllä pitää mennä koeajolle!
käy syyttäminen. Se, että mersu ylipäätään 1/6 vuotta seisottuaan lähtee liikkeelle on jo aika hyvin. Isoisäpuoleni entinen auto, Toyota Camry (taas vieraassa pöydässä...) oli liikkeellä päivittäin ja tankkikin taisi olla aina puolta täydempi. Mutta niin vaan nyki aina kosteilla keleillä ensi kilometrit ilkeästi.
Täytyy kyllä nostaa muuten ko. Camrylle hattua: vuosimallin -88 autolla oli ajettu 360 tkm kun se hukattiin, eikä vehkeessä koko aikana ollut juuri mitään vikaa. Pakoputki taidettiin vaihtaa kerran ja jarrupalat kahdesti, mutta ei tietääkseni muuta.
Not bad at all? Vaikka eihän se mikään mersu ollut noin kyytiläisenkään kannalta...
Laitteesta on useampiakin malliversioita,
nimitttäin Becker on käyttänyt samoja nimiä eri mallisarjoissa.
Mutta minulla on samainen laite vm. '84.
Tuohon aikaan käytettiin erillistä takakajarien
säätörullaa, jolle on paikka vaihdekepin juuressa.
Tässä yksilössä on tehopääte, ja tähän liittyen
koneen pelleissä on saksankielinen asennusohje,
joka koskee ko. säätörullaa. Mainitaan, että
ei saa käyttää säätörullaa, jossa miinukset on
kytketty yhteen ( muuten pääteaste kärähtää).
Tätä mallia olevaa ( =boosteri käyttö) säätöä
en ole löytänyt rulla-mallisena. Löytyi vain
potikka-mallia, eli piti asentaa piiloon.
Tämän version hallintalaitteet ovat aika ovelat.
Äänenväri toimii kumisella vaakatasossa liikkuvalla "telaketjulla", samoin asemien hienoviritys. Volumepotikka on vaakatasossa oleva liuska, jota painamalla ja nostamalla voimakkuudet säätyvät. Asemien automaattiviritys toimii samanlaisella vipstaakilla. Radiosta löytyvät kaikki aaltoalueet painonapeilla. Esivalintapaikkoja asemille on vain kolme. Etulevyn oikeassa alareunassa on nappi (merkintänä kolmio tuplasulkeitten sisällä), jonka toiminto on vielä täysi mysteeri. Olisiko jonkinlainen "kertoja", joka antaa lisää muistipaikkoja, faderin, bass/treblen tms. lisätoimintoja niille harvoille muille namiskoille? Kokeilu tuotti vain sen tuloksen, että nappi alas painettuna automaattiviritys kelasi asemia niitä paikalleen lukitsematta. Onkohan tässä pelissä jokin erityinen salaisuus?
Taidan tietää, millaista konetta tarkoitat. Kyseinen radio "koeajettiin" Tekniikan maailmassa muistaakseni 1986 ja silloin otsikkona oli jotain tyyliin "Herrojen herkku". Pitivät radiota herkkänä ja kasetin nauhankulkua vakaana mutta toisaalta hintakin oli suolaisehko. Voin pengoskella kotona, josko kyseistä lehteä löytyisi.
Alkaa olla yhden ajan keräilykappale tuollainen Beckerkin, eli jos vaikka ostat uuden tilalle, älä hukkaa mankkaa. Nousee arvoonsa viimeistään, kun joku 15 vuoden päästä entisöi alkuperäiseen asuunsa W126:tta...
Eikö ole muuten toisaalta rentouttavaa käyttää radiota missä on vain muutama nappi, kun 128 nappulaa halvemmassakin mankassa alkaa olla enempi sääntö kuin poikkeus. Prkl.
Jos kyseinen aviisi löytyi ilman ylenmääräistä kaapistojen purkuja, niin toki info on tervetullutta. Härvelin sielunelämästä voisi selvitä jotain olennaista. Muuten radio ja nauhuri tuntuvat pelaavan mainiosti. Muuten siitä herkkyydestä - jos asemalla on pienikin lähetyshäiriö, kuten näillä paikallisilla usein, radio tipauttaa toisen kanavan pois ja "monottaa" lähetyksen häiriöttömäksi. Ominaisuushan on ikivanha, mutta silti aikaisemmat soittimet tyytyivät rätisemään lähetysviban ajan. Nappuiloiden vähäisyyden osalta olen tasan samaa mieltä.
nappi voisi olla saksassa käytössä oleva
liikenneradio.
Nii minkäslainen se sun Daami on?