Veteraanikansanedustaja Toimi Kankaanniemi (ps.) muistuttaa kolumnissaan, että Suomi lähentyi Natoa aikana, jolloin maan ulkopolitiikan hoitaminen oli SDP:n käsissä.
Suomi teki sotilasliitto Naton kanssa ns. rauhankumppanuussopimuksen lokakuussa 1996. Se astui voimaan seuraavan vuoden alussa.
Naton kumppanuus solmittiin silloisen tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren, pääministeri Paavo Lipposen ja ulkoministeri Tarja Halosen johdolla. Kaikilla heillä on vahva sosialidemokraattinen tausta. Suomen ulkopolitiikassa oli siis silloin ”punainen värisuora”, joka oli kallellaan Naton ja USA:n suuntaan.
Alusta alkaen Suomi on kehittänyt puolustustaan Nato-yhteensopivaksi. Yhteisiä harjoituksia on pidetty joka vuosi. Suomella on Naton päämajassa yhteyshenkilö. Tietojen vaihto on aktiivista.
Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa viime vaalikaudella Suomen lähentyminen Natoon tiivistyi. Edellinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp.), hoiti osaltaan Nato-yhteyksiä hallituksen linjauksen mukaisesti.
Nykyisin Suomi osallistuu vuosittain noin 80 harjoitukseen Naton, USA:n ja muiden jäsenmaiden kanssa. Näihin sitouduttiin jo Lipposen johdolla. Tämän kevään harjoitukset kuuluvat tähän sarjaan.
Tosiasiassa Suomi on edellisten hallitusten toimesta asemoitu Natoon vain sillä poikkeuksella, että sotilasliiton peruskirjan 5. artikla ei ole meillä käytössä. Meillä ei siten ole turvatakuita.
Tällä vaalikaudella Suomi ei hallitusohjelman mukaan hae Naton jäsenyyttä. Seuraavasta kaudesta emme vielä tiedä. Osa puolueista on liittymisen kannalla, pääosa vastaan. Mielenkiintoisinta on historiankin valossa seurata, miten SDP:n Nato-kanta kehittyy. Perussuomalaisten puoluepäätös on jäsenyyttä vastaan.
Nato edellyttää jäseneksi pyrkivältä maalta kansalaisten enemmistön tukea liittymiselle. Sitä Suomessa ei mielipidetutkimusten mukaan ole.
Nykyinen hallitus laatii selvityksen Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista. Selvitystä on syytä odottaa maltillisesti. Se saadaan kuluvan kevään aikana. Sen jälkeen on keskustelun ja linjausten aika.
Suomi teki sotilasliitto Naton kanssa ns. rauhankumppanuussopimuksen lokakuussa 1996. Se astui voimaan seuraavan vuoden alussa.
Naton kumppanuus solmittiin silloisen tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren, pääministeri Paavo Lipposen ja ulkoministeri Tarja Halosen johdolla. Kaikilla heillä on vahva sosialidemokraattinen tausta. Suomen ulkopolitiikassa oli siis silloin ”punainen värisuora”, joka oli kallellaan Naton ja USA:n suuntaan.
Alusta alkaen Suomi on kehittänyt puolustustaan Nato-yhteensopivaksi. Yhteisiä harjoituksia on pidetty joka vuosi. Suomella on Naton päämajassa yhteyshenkilö. Tietojen vaihto on aktiivista.
Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuessa viime vaalikaudella Suomen lähentyminen Natoon tiivistyi. Edellinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp.), hoiti osaltaan Nato-yhteyksiä hallituksen linjauksen mukaisesti.
Nykyisin Suomi osallistuu vuosittain noin 80 harjoitukseen Naton, USA:n ja muiden jäsenmaiden kanssa. Näihin sitouduttiin jo Lipposen johdolla. Tämän kevään harjoitukset kuuluvat tähän sarjaan.
Tosiasiassa Suomi on edellisten hallitusten toimesta asemoitu Natoon vain sillä poikkeuksella, että sotilasliiton peruskirjan 5. artikla ei ole meillä käytössä. Meillä ei siten ole turvatakuita.
Tällä vaalikaudella Suomi ei hallitusohjelman mukaan hae Naton jäsenyyttä. Seuraavasta kaudesta emme vielä tiedä. Osa puolueista on liittymisen kannalla, pääosa vastaan. Mielenkiintoisinta on historiankin valossa seurata, miten SDP:n Nato-kanta kehittyy. Perussuomalaisten puoluepäätös on jäsenyyttä vastaan.
Nato edellyttää jäseneksi pyrkivältä maalta kansalaisten enemmistön tukea liittymiselle. Sitä Suomessa ei mielipidetutkimusten mukaan ole.
Nykyinen hallitus laatii selvityksen Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista. Selvitystä on syytä odottaa maltillisesti. Se saadaan kuluvan kevään aikana. Sen jälkeen on keskustelun ja linjausten aika.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Natoselvitystä tulee odottaa pelolla.
Tekijäthän ovat tämän nykyklikin valitsemia.
Isäntämaasopimus allekirjoitettiin viimevuona. Natoselvitystä pusaa natokiimajoukko!
Perussuomalaisten puheenjohtaja Soini ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Terho ovat vaalien jälkeen avoimesti puolustaneet NATO-jäsenyyttä. Puolueen äänestäjäkunnalle tämä on vielä yksi pettymys monien muiden joukossa.