Olen kirjoittanut äärioikeistolaisten, kansallissosialistien – siis natsien – ja heihin kytkeytyvien toimijoiden edesottamuksista. Olen arvostellut MV-lehteä, Rajat kiinni -kansanliikettä ja Vladimir Putinin Venäjää. Olen sanonut suorat sanat Suomen Sisusta ja perussuomalaisista. Olen puhunut tässä blogissa, sosiaalisessa mediassa ja livenä.
Ja niin kuuluu voida tehdä. Jokaisen. Pelkäämättä.
Mutta asia ei ole näin. Siltä osin sananvapaus on Suomessa olennaisesti heikentynyt.
Minuunkin on kohdistettu painostusta. On lähetetty sisällöltään enemmän tai vähemmän monitulkintaisia viestejä niin nimellä kuin nimettömänäkin, on viritelty mustamaalauskampanjoita ja levitelty perättömiä juoruja.
Tämä on se toimintamalli, jolla sananvapautta rikotaan. Tämä on se menetelmä, jolla monet on hiljennetty. Julkisen nolaamisen ja retostelun pelossa monet eivät enää puhu, vaikka heillä olisi asiaa. Uhkaukset ovat vaientaneet järjen ääniä, ja niitä ei toden totta ole tänä päivänä liikaa.
Näin hiljennetään tutkijoita, kansalaisjärjestöaktiiveja, poliitikkoja, toimittajia, bloggaajia ja ihan vain tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole millään tavalla julkisuuden henkilöitä. Pelkästään se riittää, että uskaltaa kertoa mielipiteensä.
Jos se mielipide on väärä.
Väärä mielipide on sellainen, joka puolustaa ihmisoikeuksia tai katsoo, että rikoksiin ei ole sopivaa vastata uusilla rikoksilla. Väärä mielipide on sellainen, joka tuomitsee rasismin, väkivallan ja vihan lietsonnan. Ja väärä mielipide on sellainen, joka uskaltaa kritisoida Vladimir Putinin Venäjää.
Mikä hyvänsä näistä voi laukaista törkykampanjan ja uhkailun ketä hyvänsä kohtaan. Nuo kaikki yksin ja yhdessä ovat pyhiä ja pyhään sotaan oikeuttavia asioita niille yksille ja samoille toimijoille, jotka törkykampanjoita ja uhkailuja masinoivat.
Törkykampanjan kohdetta ei varmastikaan juuri lohduta, mutta hänen olisi hyvä tietää, että loanheitto ei ole henkilökohtaista. Se on propagandan onnistumisen edellytys. Yksi tärkeimmistä propagandan keinoista on esiintyä enemmistön äänenä. Jotta tämä onnistuisi, on oikea enemmistö hiljennettävä.
Tämän vuoksi painostus on kohdistettava järjestelmällisesti vähintäänkin kaikkiin vähänkään näkyvämpiin hahmoihin, jotka uskaltavat esittää propagandan sanomasta poikkeavia näkemyksiä. Tämän vuoksi kampanjoinnin kohteeksi valitaan myös jatkuvasti satunnaisia ihmisiä, jotta syntyisi kuva, että kukaan ei ole turvassa – jotta kukaan ei uskaltaisi alunperinkään avata suutaan.
Kyllä, tämä on sotaa. Sota vain on nyt erilaista. On hybridisotaa. On informaatiosotaa. Roolit ovat kuitenkin pitkälti samat kuin viimeksikin.
Nytkin selustassamme huseeraa sabotaaseja värkkääviä desantteja. Tällä kertaa he eivät ole pukeutuneet sotilaiksi tai työmiehiksi, vaan esittävät isänmaallista koristamalla itsensä leijonakoruilla ja ajelemalla päänsä kaljuiksi. Moskovan Tiltu huutaa niin kuin ennenkin ja saattaa jopa uskoa hänelle syötettyihin tarinoihin, mutta tällä kertaa hän operoi Barcelonasta.
Tässä sodassa raavaat miehet hyökkäävät nimimerkkien takaa netissä, ja etulinjassa taistelevat nuoret naiset, kuten Ylen toimittaja Jessikka Aro ja Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden puheenjohtaja Hanna Huumonen.
Heitä ja monia heidän kaltaisiaan vastaan hyökätään raukkamaisesti. Meidän muiden on tuettava heitä, kun heitä yritetään horjuttaa. Heitä haavoitetaan, mutta meidän muiden tehtävä on pitää huoli, että he eivät kaadu. He ovat sankareita.
http://seura.fi/isanpikajuna/2016/02/24/moskovan-tiltu-huutaa-barcelonasta/?shared=5936-75fd51d8-999
Ja niin kuuluu voida tehdä. Jokaisen. Pelkäämättä.
Mutta asia ei ole näin. Siltä osin sananvapaus on Suomessa olennaisesti heikentynyt.
Minuunkin on kohdistettu painostusta. On lähetetty sisällöltään enemmän tai vähemmän monitulkintaisia viestejä niin nimellä kuin nimettömänäkin, on viritelty mustamaalauskampanjoita ja levitelty perättömiä juoruja.
Tämä on se toimintamalli, jolla sananvapautta rikotaan. Tämä on se menetelmä, jolla monet on hiljennetty. Julkisen nolaamisen ja retostelun pelossa monet eivät enää puhu, vaikka heillä olisi asiaa. Uhkaukset ovat vaientaneet järjen ääniä, ja niitä ei toden totta ole tänä päivänä liikaa.
Näin hiljennetään tutkijoita, kansalaisjärjestöaktiiveja, poliitikkoja, toimittajia, bloggaajia ja ihan vain tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole millään tavalla julkisuuden henkilöitä. Pelkästään se riittää, että uskaltaa kertoa mielipiteensä.
Jos se mielipide on väärä.
Väärä mielipide on sellainen, joka puolustaa ihmisoikeuksia tai katsoo, että rikoksiin ei ole sopivaa vastata uusilla rikoksilla. Väärä mielipide on sellainen, joka tuomitsee rasismin, väkivallan ja vihan lietsonnan. Ja väärä mielipide on sellainen, joka uskaltaa kritisoida Vladimir Putinin Venäjää.
Mikä hyvänsä näistä voi laukaista törkykampanjan ja uhkailun ketä hyvänsä kohtaan. Nuo kaikki yksin ja yhdessä ovat pyhiä ja pyhään sotaan oikeuttavia asioita niille yksille ja samoille toimijoille, jotka törkykampanjoita ja uhkailuja masinoivat.
Törkykampanjan kohdetta ei varmastikaan juuri lohduta, mutta hänen olisi hyvä tietää, että loanheitto ei ole henkilökohtaista. Se on propagandan onnistumisen edellytys. Yksi tärkeimmistä propagandan keinoista on esiintyä enemmistön äänenä. Jotta tämä onnistuisi, on oikea enemmistö hiljennettävä.
Tämän vuoksi painostus on kohdistettava järjestelmällisesti vähintäänkin kaikkiin vähänkään näkyvämpiin hahmoihin, jotka uskaltavat esittää propagandan sanomasta poikkeavia näkemyksiä. Tämän vuoksi kampanjoinnin kohteeksi valitaan myös jatkuvasti satunnaisia ihmisiä, jotta syntyisi kuva, että kukaan ei ole turvassa – jotta kukaan ei uskaltaisi alunperinkään avata suutaan.
Kyllä, tämä on sotaa. Sota vain on nyt erilaista. On hybridisotaa. On informaatiosotaa. Roolit ovat kuitenkin pitkälti samat kuin viimeksikin.
Nytkin selustassamme huseeraa sabotaaseja värkkääviä desantteja. Tällä kertaa he eivät ole pukeutuneet sotilaiksi tai työmiehiksi, vaan esittävät isänmaallista koristamalla itsensä leijonakoruilla ja ajelemalla päänsä kaljuiksi. Moskovan Tiltu huutaa niin kuin ennenkin ja saattaa jopa uskoa hänelle syötettyihin tarinoihin, mutta tällä kertaa hän operoi Barcelonasta.
Tässä sodassa raavaat miehet hyökkäävät nimimerkkien takaa netissä, ja etulinjassa taistelevat nuoret naiset, kuten Ylen toimittaja Jessikka Aro ja Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden puheenjohtaja Hanna Huumonen.
Heitä ja monia heidän kaltaisiaan vastaan hyökätään raukkamaisesti. Meidän muiden on tuettava heitä, kun heitä yritetään horjuttaa. Heitä haavoitetaan, mutta meidän muiden tehtävä on pitää huoli, että he eivät kaadu. He ovat sankareita.
http://seura.fi/isanpikajuna/2016/02/24/moskovan-tiltu-huutaa-barcelonasta/?shared=5936-75fd51d8-999
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anna Kontula sallisi insestin .
Jaaha. Entä onko sinulla jotain kommenttia ketjun aiheeseen?
Eikö se ole siinä typerään kommettiin vastaus .
Aloitus on täyttä asiaa.
Suomessakin on niitä jotka juoksevat Venäjän asialla. Tietäen tai tyhmyyttään. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Ja sinä tumputat asian kanssa täällä joka avaukseen. Eikö sinulla ole mitään muuta mielessä?
Miksi kuvittelet että muut ovat samanlaisia tumputtajia kuin sinä? Etkä tunne ainoatakaan fiksumpaa ihmistä?
Suomessakin on niitä jotka juoksevat Venäjän asialla. Tietäen tai tyhmyyttään. Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Miksei kritisoitu persuja?
Ainut joka jäi haukkumatta aloituksessa, oli Joulupukki.
Sairas se on päästänsä hhee
Ne jotka osaavat lukea tietävät ettei aloituksessa haukuttu kuin Venäjän trollit ja myötäilijät.