Mulle ainakin on hyvän vastustajan kohtaaminen tatamilla, koska mä ainakin kehityn sitä enemmän, mitä parempia vastustajia kohtaan.
Niin ja onhan voittaminenkin mukavaa.
Niin ja onhan voittaminenkin mukavaa.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pidän harrastamani lajin "rentoudesta". harjoitukset eivät vaadi koskaan kovaa kuntoa. voi harjoitella täysipainoisesti ilman hikeä (tämä sopii esim.työmatkoilla). sekä tai chi että chi kung tukee muiden lajien harjoittamista ja chi kung kuuluu osana toisiin lajeihin.
Pyytäisin: kun kerrotte lajinne parhaita puolia(mielipide) niin kertokaa lajin nimi :-)
Parasta vapaaottelussa/matsissa ilman turhia sääntöjä on, ettei tarvitse välittää muusta kuin voittamisesta. Tapahtuupa se sitten tyrmäten tai vastustaja alistaen/lukottaen/kuristaen.
Ei tarvitse piitata sellaisista asioista kuin säännöt, kontakti, "kaikilla on kivaa täällä", "kadulla mä tekisin näin", "tosta kun painaa niin tulee valo silmiin", "älä lyö noin lujaa", "meidän salilla treenataan näin", "tämä harjoittelu painottuu kataan", "kyllä tekniikkaa pitää harjoitella minimissään 10 vuotta ennen kevytkontaktiottelua", jne. jne.
Turpaan vaan, tai sitten ottaa turpaan. Se on parasta. Ei mitään ranteenkääntelyitä ja lonkan vipsutuksia. Eikä huidota ilmaan kymmentä vuotta.
vaikka sanotaan, että aikido olisi kovinkin rauhallista, siitä saa loppupeleissä hyvinkin vauhdikkaan.. itse tykkään heitoista ja heitettävänä olemisesta ihan liikaa... ;) sanonpa vielä, ettei kovin moni 6.kyun heti peruskurssin jälkeen suorittanut osaa tulla nätisti alas jo paljonkin edistyneemmistä heitoista. sitä joko tulee rullattua pehmeä ukemi tai jos on liikaa vauhtia, kuten mulla yleensä on, pamautetaan kova ukemi ja hymyillään vaan, ei se satu! ;) heittojen jälkeen parasta onkin se, että reenit kokonaisuudessaan ovat oikea vapaututs arjen huolista ja murheista!!
Monipuolisuus.