Mä oon lukiossa viimistä vuotta eli abiturientti, parhaillaan juuri olen siis lukulomalla. Mistään vaan ei tuu oikeen mitään, kun en jaksa masennukseltani keskittyä yhtään opiskeluun ja muutenkin mulla on valtavat määrät pohjatyötä tekemättä noista kirjotettavista aineista, kun en oo koko lukion aikana jaksanu tehä tarpeeksi koulun eteen töitä. Enkä mä ees tietyllä tapaa haluis ajatellakaan lähestyviä kirjotuksia: En osaa nähdä elämääni eteenpäin. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta, mulla on ollu nää omat ongelmat jo aivan liian kauan, enkä millään jaksais uusiin opintoihin liittyviä valintoja ja elämänmuutoksia, joita ne tuo tullessaan, jos siis edes pääsen mihinkään.
Toisaalta en jaksais tähän liittyen kirjoituksienkaan tuomia paineita. Haluan vaan kuolla pois. On niin kauhea olo, enkä näe oikeen mitään muuta ulospääsyä siitä kuin itsemurhan. Saan kyllä ammattiapua tilanteeseeni, mutta se ei tunnu olevan ainakaan mitenkään riittävää ja siitäkin heijastuu tietynlainen neuvottomuus mun suhteeni. Oon yläasteen puolestavälistä saakka ollut lähes yhtäjaksoisesti masentunut, enkä jaksa uskoa, että pääsen tästä enää jaloilleni. Pitäisikö vaan antaa suunnitelmien käydä toteen ja poistua tästä maailmasta oman kädes kautta?
Toisaalta en jaksais tähän liittyen kirjoituksienkaan tuomia paineita. Haluan vaan kuolla pois. On niin kauhea olo, enkä näe oikeen mitään muuta ulospääsyä siitä kuin itsemurhan. Saan kyllä ammattiapua tilanteeseeni, mutta se ei tunnu olevan ainakaan mitenkään riittävää ja siitäkin heijastuu tietynlainen neuvottomuus mun suhteeni. Oon yläasteen puolestavälistä saakka ollut lähes yhtäjaksoisesti masentunut, enkä jaksa uskoa, että pääsen tästä enää jaloilleni. Pitäisikö vaan antaa suunnitelmien käydä toteen ja poistua tästä maailmasta oman kädes kautta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
no ei kannata luovuttaa. hoida ne rästi hommas asia kerrallaan kuntoon. vaik yks päiväs. jos sitä koko kasaa kelaa nii synkäks vetää. turha oikeestaan ottaa paineita koko kirjotuksista. jos sä oot ollu ees vähän hereillä niin läpi pääset.luet tärkeet asiat sen mukaan mitä jaksat. ja mitäs tulevaisuudesta....sen aika näyttää. voi hyvin pitää välivuoden,tehä vaihteeks mitä ittee huvittaa. se on ihan kivaa. toi koulu putki kun on sitä, että tehään mitä käsketään. voit hyvinkin vapautua kuhan pulkkailet ne kirjotukses.oot loppu suoralla ja elämä alussa. sulla eessä ne vuodet mitä vanhana muistellaan että ainakin elin. sitä kohti siis. elämää. et oo ainoo joka sinne penkin ja pulpetin väliin on meinannu hajota.se ei kannata.kehottasin kuunteleen youtubesta ajatuksella func-a-delicks:usva. siin on hyvää pointtia elämästä,sun omasta tulevaisuudesta.kevät ja kesä tulee.no stress.... ;>
Älä noin nuorena stressaa, kyllä elämällä vielä riittää kiviä ja karikoita mistä murehtia. Kymmenen vuoden päästä huomaat että niillä lukiopapereilla ei ole enää mitään virkaa ja se oli vain yksi aika elämästä joka tuntui tärkeältä. Lopulta se polku löytyy ja jälkikäteen sitä välillä ajattelee että miten moni kohta on ihan vain sattumasta kiinni mihin suuntaan elämä lähtee.
Jos kasaat vain lisää paineita itsellesi niin niitä ei kukaan ota pois vaan joudut itse ne kantamaan. Koettua ja lopulta vakava työuupumus opetti. Nyt sinnitellään työelämässä kroonisena kipupotilaana ja elämässä lasten takia, ehkä se on sitä vastuuta mitä en osannut nuorena ottaa vaan heitin kirjat olan yli ja jatkoin matkaa. :)
Oikeasti teininä ne ongelmat on vielä hyvin pieniä ja pappa aina sanoi että kun käsi on lämmin niin on toivoa.
Tapa ittes se auttaa ei tarvii sterssaa mistää ja kärsii mut miinis pulii on et ei oo myöskää enää ilone.
Jospa väsymyksesi johtuukin koulun sisäilmaongelmasta? Onko yläaste ja lukio samassa talossa. Homekoulussa olo heikkenee hitaasti vuosien kuluessa ja koulun loppuun mennessä voi oikeasti olla sellainen tunne että että ei jaksa yhtään mitään uutta kun tästä koulusta pääsee eroon.
Hei, täällä taas ketjun aloittaja kirjoittelee. Hämmennyin aikanaan niin paljon eräästä viestistä, että en osannu vastata yhtikäs mitään. Aloitin tuossa uuden lääkkeen reilu kuukausi sitten ja se tais auttaa, meinaan pahin masennus ja lamaantuminen on väistyny. Saapa nähdä, kauanko näissä pillereissä riittää tehoa ts. millon alkaa toleranssi kasvaa.
On vaan nyt ihan pakko kommentoida, ku selailin tätä palsaa näinkin pitkän ajan päästä ja tietyt jutut taas kerran alkoi häiritä ihmisten vastauksissa. Tarkoitatte varmaankin hyvää, sitä en epäile, mutta antaisin ohjeeksi, että tuntematta lainkaan toisen ihmisen taustoja, tai ylipäänsä muutenkaan ei kannata sanoa mitään sellaista kuten että teininä ongelmat on vielä hyvin pieniä tai muunkaanlaisia ongelmia vähätteleviä kommentteja laukoa, koska toi yleistys on loukkaava niitä kohtaan, joilla ei erinäisistä syistä todellakaan oo ollut ihan pieniä ongelmia ja joilla on niitten takia vakavia traumaoireita. Puhun tässä itsenikin puolesta. Kaikkea sitä, mitä mulle on tehty, en edes kykene muistamaan, koska mieli on suojannut mua.
Muuten kiitän kyllä kaikkia näkökulmista, kannustuksista ja tsemppauksista, olkoon ne elämän puolella tai ei.
Voihan se "lääke" auttaakin, tai sitten on käynyt niin, että kevään edetessä, lisääntynyt auringon UV-säteily nostaa elimistösi, talven aikana romahtanutta D-vitamiinitasoa ja olo onkin ihan ookoo taas syksyyn asti.
Kiva että ole saat apua ja mielesi on pirteä. Liekö sitten helpotus luontaista parantumista tai lääkkeiden tuomaa. Jos sinulla on ollut vaikeita asioita menneisyydessä, niin ei ihme että jossain se tuntuu. Kannattaa hakeutua ajoissa terapiaan, jos tuntuu että menneisyys pakkaa päälle.