Toinen remontoi ja rakentaa, purkaa ahdistustaan niin. Toinen taas kuntoilee itsensä kulumavikaiseksi rammaksi. Hah haa tätä elämää. Olemme apinat toistemme selässä. Säälittävää. Pahimmalla hetkellä voi kaivaa vanhat synnit uusien seuraksi ja ahdistaa toinen nurkkaan niillä,heitellä nk. Mätiä kanamunia niskaan. Parempi on vaipua hiljaisuuteen. Täyteen hiljaisuuteen.
Selviytymiskeinoja
Kaksivieraantuvaa
786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joskus miettii miksi tämä lyhyt elämä pitää tuhlata kaunan kantoon, kyräilyyn, selän takana puhumiseen ym.itsekkin tuohon sortunut olen, mutta jotenkin ajattelen, että hyvän yrittämisellä kuitenkin pääsääntöisesti pääsee eteenpäin.Tässä tarkoitan kaikkia ihmissuhteita.
Ei kannattaisi hukata yhtään päivää elämässään menneiden märehtimiseen ja niistä jauhamiseen. Ei myöskään kostoon ja kaunaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin kun niillä teoilla on tässä tapauksessa kauaskantoisia seurauksia ja joudun miettimään ainoastaan omalta kannaltani miten elämääni jatkan hänen tekojensa seurauksien kanssa.
Kulumavikoja ei kuntoilusta saa, vaan kuntoilemattomuudesta. Kuluma tulee kun lihakset eivät ole tukemassa, niveliä ympäröivät limapussit ja muu sälä joutuu painuksiin. Kortisonia sanoo lääketiede, lihaskuntoilua sanoo vaihtoehtohoidot.
Kyllä hyvistäkin asioista paskaa saa, jos tarve vaatii.
Hyvä tietysti välillä tarkistaa niinkin, näinkin.
Tuopa selvennyksenä kulumavikoihin. Rasitusvammoja sitten. Kaiken voi kääntää negatiiviseksi jos haluaa, mutta toisaalta on yli positiivinen yltiöoptimismikin hullua tilanteissa, joissa ei halua nähdä ja tunnustaa asioiden oikeaa tilaa. Totuuden näkeminen ja itsensä näkeminen osana kokonaisongelmaa ottaa lujille. Pelkkää ajatustenpurkua silti nämä tekstit.
Joskus vaikea suhtautua neutraalin järkevästi, jos asioista, jotka on ihan normaalia ja hyvinvointia edistävää toimintaa tehdään jotain temppuilua ja kikkailua. Ahdistustaan voi lievittää niin monilla asioilla. Huonoilla ja hyvillä konsteilla.
Jos ihmisellä on ongelma, niin yleensä hän tiedostaa olevansa osana sitä ongelmaa.
Monestihan se menee myös niin, että maalta merelle neuvoja antava se parhaat niksit tietää. Tuntuuko siltä?
Mikä sai sinut kirjoittamaan aiheesta. Oletko itse toinen noista esimerkeistä?
aina rakastanut ihan sellaisena kuin tiedän olevan. en ole pyytänyt kuntoilemaan. jos se on jokin vastaisku omalle elämän hallinnalleni ja sen rakentamiselle niin tehdään kompromissi. en tahdo mitään asema sotaa.
Voit olla oikeassa... vaikka kuntoilen kyllä omaksi ilokseni, siitä en luovu. Remontoi vaan, tuskin siitä haittaakaan on. Sua olisikin kiva katsoa nikkaroimassa.
Vai menikö nämä nyt toisin päin? Sopisi meihin kai niinkin. Tosin omat remonttitaidot rajoittuu tällä hetkellä melkeinpä suunnitteluvaiheeseen...
Ymmärrän olevani osa ongelmaa. Mutta onko tästä ulos pääsyä? Ainakaan juuri nyt?