Mä oon sisimmässäni aina ymmärtänyt sen, ettei meistä voi tulla mitään. Nyt mun on irrottauduttava kokonaan susta. Voi olla ettei ikinä enää nähdä, koen sen ehkä välttämättömäksi. Sulla on pitkälle edennyt alkoholismi, minä en sille mitään mahda. Ainoastaan sulla on siihen ulospääsyavaimet, jos haluaisit niitä käyttää. Tähän mennessä ei oo sellaisia merkkejä näkynyt, että yhtään kiinnostaisi. Tunteet on ja pysyy, sille en mitään mahda, mutta koen että kaikki kyyneleet, mitä sun vuoksi olen vuodattanut, on menny täysin hukkaan. Tämä kirjoituskin menee täysin hukkaan, mutta yrittää olla jonkinlainen hyvästijättö sinulle. Lähinnä sitä terapiaa taas mulle. Mä yritän elää täyttä elämää, missä viina ei määrittele sitä, onko mulla kivaa vai ei. Sulla sen sijaan se on arvoasteikolla no1 (ohi oman jälkikasvun).
Hyvästi, viinanviemä
Sepässe
257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kun et ota toisen ongelmia osaksi omaa elämää. Jos mies kaipaa huolenpitoa, hoivaa, kaiken hyväksyvää ymmärtämistä ja äitiä, menköön oman äitinsä helmoihin.
Mies se olla pitää eikä mikään pullossa elävä murmeli. Mies huolehtii itsestään ja sen lisäksi läheisistään.
Juopon kanssa ei voi edes tehdä mitään.
Ei harrastaa, ei lähteä mihinkään ja esitellä muille kumppaniaan aidosti häntä arvostaen ja ylpeänä hänestä.
Mikään hauskanpito tai reissu ei tule kyseeseen koska juoppo pilaa sen juomisellaan ja mesoamisellaan ja syyllisyytensä purkamisella toisiin.
Yksinkään et enää pääse mihinkään kun jälkikasvua et voi jättää hänen vastuulleen. Täysi turhake.
Todennäköisesti kunto ja ulkonäkökin päässeet repsahtamaan. Hän luulee tekevänsä paljon ja osallistuvansa aidosti läsnä olevana arkeen mutta totuus on ikävä kyllä että moni asia odottaa tekemistä eikä juoppo tajua miksi asiat tuntuvat kasaantuvan ja talous on tiukilla.
Häneen ei saa enää kunnon keskusteluyhteyttä eikä hän aidosti tee mitään kenenkään muun perheenjäsenen kanssa. Ajatukset pyörivät vain siinä mistä saa viinaa seuraavan kerran ja missä voisi juoda, muu on vain väliaikaa, juominen itse elämän päänäytös.
Seksipuolikaan ei suju enää entiseen malliin, paitsi juopon mielestä joka ei muutenkaan ole huomannut missään mitään omituista tai muutosta huonompaan tai että hänessä olisi yhtään mitään vikaa koskaan.
Pois sellaiset!!
Arvosta itseäsi enemmän jooko.
Nyt kun mulla on häneen välit poikki, hän tuskin enää mua muistaa. Se maailma on ihan toinen. Ei hän koskaan sisäistänyt mua elämäänsä, olin vaan viihdykettä. En ole ollenkaan paha, mutta yhtä ihana hänelle olis ollut joku rupsahtanut ja kulahtanut eukko, jolta jo hampaitakin puuttuu. Ja siis ihanampikin, kun harrastus olisi sama. Ei koskaan valittaisi juomisesta ja samaan´päämäärään hakeuduttaisiin, eli humalaan nopeasti. Mitään muistoja niistä hetkistä ei kyllä jää, mutta hällä väliä. Ihmiset ja tilanteet vaan menevät. Kyllä mua silti surettaa ja hänestä välitän. Lahjakas ja hyväsydäminen mies menee hukkaan. Tietysti aika itsekkääksi on jo muuttunut ja ärtyy helposti. Minua suututtaa myös lähisuku, joka on juomista mahdollistanut. Ei mitään mahdollisuutta löytää pohjaansa, jos autellaan taloudellisesti ja vielä asuntokin järjestetään. Koko kuvio on kaikessa karmeudessaan selvinnyt pikku hiljalleen minulle, siellä on todella kummallinen riippuvuussuhde joka suuntaan, ja kaveri osaa vedellä aina oikeista naruista. Helpompi vaan nyt irrottautua kokonaan, itseään kun ei pysty pettämään enää. Olen todella iloinen niistä alkoholiongelmaisista, joita jonkin verran tunnen, jotka ovat saaneet raittiudesta kiinni ja ovat jo vuosia eläneet uutta elämää. Ovat löytäneet aidon itsensä, joka on pikkuhiljalleen löytynyt sen kovaksikeitetyn kuoren alta. Monet ovat selvinneet ihan taivasalta, vaikka fyysinen riippuvuus on ollut sitä luokkaa jo, että elämä on ollut jo täysin sietämätöntä, jollei ole promilleja veressä. Ihminen todella muuttuu joksikin muuksi, kun ainoa tarkoitus elämälle on pysyä juovuksissa. Kurjaa on, että niin harva selviytyy. :(