Asperger oireet

joiden arvaaminen juuri aspergeriksi voi olla työlästä.
>
joiden takia aspergerin huomaamaaminen voi olla työlästä.

"Ja hetero aspergerit on ihan yhtä heteroja kuin muutkin."
Eiköhän homous, heterous ja biseksuaalisuus ole liukuvalla asteikolla.
Tilastot puhuvat omaa kieltään. Mutta tietenkin hetero on hetero ja homo on homo... ja siitä vältäkin löytyy.
"Asperger ei liity ainakaan yhtään keskivertokansalaista enempää narsismiin."
Miksi muuten oletetaan että asperger ei voi olla narsisti ollenkaan, vaikka kaikki muut voivat olla?
Jos nyt luet kuitenkin noita oireitakin, niin ymmärrät, että sekaannusta voi tulla. Määritelläänhän muitakin ihmisiä narsisteiksi toisinaan ja näissä amatööripiireissä varsinkin, vaikka eivät aina sitä olisi.
Miksi aina kun puhutaan aspergerista seuraa älähdys?

"Moni asperger on varmaan narsistien uhreja."
Mitä tiedän niin epäilen.
Koska apspergereilla on niin syvään juurtuneita tapoja, että narsisti ei sellaista siedä. Narsistin kanssa mennään sitä mitä narsisti haluaa eikä mitään muuta.
Uskon että nuo kaksi luonteenpiirrettä ei sovi lainkaan yhteen.
Uskon kuitenkin, että asperger voi taikoa suhteessa toisen osapuolen narsistisia piirteitä esiin, vaikka ne olisivat hyvin heikkoina olemassa.
Voisin selittää tarkemmin, mutta on ehkä yksilökohtaista enkä usko, että moniakaan kiinnostaa.

Aspergerit ja autistit ovat olettaakseni yksi maailman väärinymmärretyimmistä ihmisryhmistä. Oireistosta seuraa nimenomaan väärinkäsityksiä ja väärät ennakkokäsitykset aspergerista vain pahentavat tilannetta.
Harvat ihmiset vaikuttavat kovin ihanilta täysin väärinymmärrettyinä. Myöskin väärien ennakkokäsitysten edessä on entistäkin vaikeampaa kommunikoida.
Koittakaapa itse puhua jollekin joka itsepintaisesti luulee teitä täysin joksikin muuksi kuin olette. Siitä tulee hyvin outo olo, jollekin voi sanatkin juuttua kurkkuun.
Aspergerit ovat herkkiä stressille. Ei niin hyvä käytös todennäköisiten johtuu liiasta stressistä ja jatkuvat väärinkäsitykset eivät vähennä stressiä, vaan lisäävät.

Kuka niin sanoo, ettei Asperger voi olla ollenkaan narsisti ?
Minä sanoisin, että voi, mutta oikeastaan ei voi aivan täysin tyypillinen narsisti olla, koska oikeastaan neurologiset kyvyt eivät riitä siihen. Asperger ei voi mitenkään jaksaa kunnossa taukoamatta pyörittää laajoja monimutkaisia sosiaalisia pelejä, ja tuskin on sellaisista kiinnostunutkaan, ellei niistä ole sattunut tulemaan erityismielenkiinnon kohde, mikä on varmasti esittäin harvinaista.
Aspergerit ovat yleensä erittäin huonoja valehtelijoita, edes kertomaan yksinkertaisimpia valkoisia valheita. Niin ei aspergerilta onnistuisi valehteleminen suurille joukoille. Jos onnistuu, niin epäilisin väärin diagnosoiduksi, tai joku varsin erikoinen venkura-asperger pitää sitten olla, joku erittäin harvinainen ominaisuusyhdistelmä.

Varmasti Aspergerinkin luonne voi kieroutua, mutta hänellä on samaan aikaan monia ominaisuuksia, jotka on narsistin vastakohta, niin ei siitä aivan tyypillistä narsistia varmaan oikein voi kehkeytyä kovinkaan helposti, koska asperger ei parane.

Ehkä kaikkein helpoiten narsismiin voidaan sekoittaa Aspergerin "kameleonttityyppi", joita voisi olla esim. 10% aspergereista (en tiedä prosenttia, arvailen lukua). He ovat henkilöitä, joita muut eivät hyväksy tai osaa kohdata omana itsenään, joten päästäkseen mukaan sosiaaliseen elämään kameleonttiaspergereiden on oltava kuin kameleontti. Mutta se ei ole luonteeltaan ollenkaan samaa kuin narsistin peli. Kameleottiaspergerit kyllä haluaisivat olla oma itsensä, mutta muut eivät anna siihen mitään mahdollisuutta, joten on pakko muuttaa väriä kuin kameleontti ja eläytyä toisiin täysin ja unohtaa itsensä, jos haluaa yhtään mihinkään mukaan. Luin yhdestä kirjasta, että kun kameleonttiaspergerin oikea itse paljastuu, muut useimmiten sosiaalisesti hylkäävät hänet. Mutta hän on vain yrittänyt olla samanlainen kuin muut, eikä sitä tietenkään ihan aidosti voi olla, kun ei kerran ole.
Jollekinhan se voi näyttää pelille sellainen kameleonttius, mutta se on täysin eri asia kuin narsistin peli, lähes päinvastainen ilmiön ytimeltä. Joten mikään ongelma ei ratkea luulemalla kameleonttiaspergeria narsistiksi, vaan mutkistuu vain.

On totta, että narsistit ei siedä aspergerin jäykkiä tapoja tai periaatteita, eikä siinä mielessä ole narsistille mieluisa esim. seurusteluun, mutta voi silti päätyä narsistien uhreiksi muissa kuvioissa. Rehellinen voi aina päätyä kieroilijoiden uhriksi.

Mitä_tiedän kirjoitti:

"Moni asperger on varmaan narsistien uhreja."
Mitä tiedän niin epäilen.
Koska apspergereilla on niin syvään juurtuneita tapoja, että narsisti ei sellaista siedä. Narsistin kanssa mennään sitä mitä narsisti haluaa eikä mitään muuta.
Uskon että nuo kaksi luonteenpiirrettä ei sovi lainkaan yhteen.
Uskon kuitenkin, että asperger voi taikoa suhteessa toisen osapuolen narsistisia piirteitä esiin, vaikka ne olisivat hyvin heikkoina olemassa.
Voisin selittää tarkemmin, mutta on ehkä yksilökohtaista enkä usko, että moniakaan kiinnostaa.

Lue lisää

Uskon, että aspergerin läsnäollessa muista voi alkaa pulputa narsistisia piirteitä, vaika eivät narsisteja olisikaan, koska asperger on niin päinvastainen narsistista.
Esim. koska aspergeria ei kiinnosta sosiaalinen asema, muille voi tulla houkutus alistaa, koska ei ymmärretä henkilöä, jolle sosiaalinen asema ei varsinaisesti merkitse mitään. Siksi Asperger voi ehkä vaikuttaa ylimielisellekin, vaikka olisi hyvin nöyrä, jos hänelle vaan sosiaalinen asema ei merkitse mitään, ei niinpäin, eikä näinpäin. Ihan sama puhuuko kerjälaiselle vai kuninkaalle.

" Joten mikään ongelma ei ratkea luulemalla kameleonttiaspergeria narsistiksi, vaan mutkistuu vain."
No niin kun mitään ongelmaa ei tässä varmaan ratkaistakaan. Ihan vain otettu esiin tämäkin ihmisen erityisyys...
Mitäpä tähänkään voi muuta paljon sanoa kuin että moneksi on moneksi on...

Se, että törmää johonkin erittäin vaikeaan ihmiseen tavalla tai toisella, laittaa monet miettimään todenteolla. Ja meidän harrastajien ongelma on juuri se, että meillä ei ole paljoa tietoa ja kun me keksitään että joku on narsisti, niin muusta ei sitten tiedetä.

Näitä piirteitä on sekaisin ihmisissä ja kaikkea muutakin vielä lisäksi.

Tuo asperger on niin moninainen ja jotkut ilmeisesti pyrkivät eroon erakoitumisesta juuri kuvailluin keinoin.
Tuntemani aspergerit, vaikka ovatkin hyvin itsepäisiä, antavat kuitenkin periksikin ja kuuntelevat, mutta tuntemani narsisti on kuin seinä. Kun narsisti päättää jotain, se ei anna yhtään periksi. Ainoastaan jos hyötyy itse jotain.

Silloin kun vielä välitin narsististani, toivoin yli kaiken, että ei olisi ainakaan narsisti, ja sanoinkin että on narsisti 99,8% todennäköisyydellä. Kun tajusin, että hän täyttää melkein kokonaan vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta psykopatiankin tunnusmerkistön, ajattelin, että nyt se prosenttiluku on 100. En ole asiaan sen jälkeen palannut.
Nyt kuitenkin kun luin tuosta kameleonttiaspergerista, tein taas ajatuksissani lenkin narsistini liepeillä. Mutta kyllä hän pysyy narsistina ja pyskopaattinakin. Hänellä ei ole ongelmaa ettei hänestä pidettäisikin. Hän jaksaa niin sitkeästi pitää itsensä mielenkiintoisena, vaikka niitä takapakkejakin tulee.

Kiitos nimierkille joka halusit keskustella aspergerista.

"Aspergerit ja autistit ovat olettaakseni yksi maailman väärinymmärretyimmistä ihmisryhmistä. Oireistosta seuraa nimenomaan väärinkäsityksiä ja väärät ennakkokäsitykset aspergerista vain pahentavat tilannetta. "
Voi kun olisi joskus edes tietänyt tuollaisen oireyhtymän olemassaolosta.
Vasta vähän aikaa on diagnosoitu lähinnä lapsia.
Pahinta on kun ei tidä mitään moisesta ja tuleehan ne muutkin väärinymmärretyiksi aspergerin taholta. En yritä sanoa, että se mitenkään on tasapuolista. Ennemmin minä opin ymmärtämään miten asperger ajattelee kuin asperger oppii ymmärtämään miten minä ajattelen. Mutta voi sitä väärinkäsitysten määrää ennenkuin mikään selvenee.
Eikä mikään olisi selvennytkään koskaan, jos en sattumalta olisi aikoinanai kuullut ohjelmaa jossa kerrottiin aspergerista. Heti ymmärsin, että entisestä poikakaveristahan siinä puhuttiin.

Aspergerit eivät ole yleensä taitavia pitämään itseään mielenkiintoisina mm. yltiörehellisuuden johdosta. Eikä aspergeriin liity omaneduntavoittelua mitenkään erityisesti, siksipä aspergerit eivät yleensä menestykään muualla kuin erityisalallaan, jossa tosiasiallinen taito ratkaisee ja on niin merkittävä, että sosiaalinen kömpelyys annetaan anteeksi,

aspergereista kirjoitti:

Uskon, että aspergerin läsnäollessa muista voi alkaa pulputa narsistisia piirteitä, vaika eivät narsisteja olisikaan, koska asperger on niin päinvastainen narsistista.
Esim. koska aspergeria ei kiinnosta sosiaalinen asema, muille voi tulla houkutus alistaa, koska ei ymmärretä henkilöä, jolle sosiaalinen asema ei varsinaisesti merkitse mitään. Siksi Asperger voi ehkä vaikuttaa ylimielisellekin, vaikka olisi hyvin nöyrä, jos hänelle vaan sosiaalinen asema ei merkitse mitään, ei niinpäin, eikä näinpäin. Ihan sama puhuuko kerjälaiselle vai kuninkaalle.

Lue lisää

Noin alkaa pulputa. Voi tulla hätäkin omasta sosiaalisesta asemasta, kun asperger jättää kumppanin näiltä osin huomiotta... Voi joutua totuttua alemmas mielestään ja siitä ei sitten kiitosta asperger saa :). Noin menee.

Ajattelisin, että jos aspergerilla ja ei-aspergerilla on suunnilleen yhtä hyvä äly molemmilla, niin suunnilleen yhtä vaikeaa heidän on ymmärtää toisiaan. Jos toinen on huomattavasti älykkäämpi kuin toinen, sitten hän hoksaa helpommin.
Koska on kaikille vaikeaa ymmärtää ihmistä, jolla on erilaiset aivot, niinkuin psykopaattejakin. Eivät aspergerit, neurotyypilliset ja psykopaatit kukaan kovin helposti oikeasti toisiaan ymmärrä. Eihän edes voi luonnostaan empaattisesti kokea ominaisuutta aivoissa, jota omissa aivoissa ei lainkaan ole ? Missä se olisi aivoissa se alue, jolla se koettaisiin ?
Kyllä aika paljon vaatii teoreettista ajattelukykyä tai mielikuvitusta, että sen pystyy päättelemään millaista se mahtaisi olla, jos omaisi toisenlaiset aivot, emmekä edes koskaan voi olla varmoja kuinka lähelle onnistumme teoretisoimaan. Olisiko sitä edes mahdollista suoraan empaattisesti kokea täysin toisenlaiset aivot kuin omat, vaikka olisi kuinka tehokas empatiaosa aivoissa ? Epäilempä suuresti. Mielestäni tämä koskee kaikkia toisistaan neurologisesti erilaisia. Sitä paitsi kaksia samanlaisia aivoja ei ole.

Voi olla yhtä vaikea ymmärtää. Molemmat varmaan joutuvat ainakin yrittämään. Koska asperger on niin reiluna vähemmistöllä, rasitus ymmärtämisen yrityksestä tavallaan lankeaa useammin hänelle.
Nykyään kun piirre on tunnetumpi, on edes teoriassa mahdollista, että muutkin opettelevat ymmärtämään piirissään olevaa aspergeria.
Kokemukseni mukaan kahdestaan tilanne on ollut se, että on tyydytty siihen tasoon, mikä on saavutettu. Minä lopulta annoin periksi sille, että mikä on mahdotonta se on mahdotonta. Me emme saavuttaneet ainakaan minua tyydyttävää tasoa keskinäisessä ymmärryksessä. Minulle silloin epätyypillisen itsekkyyden jouduin ottamaan käyttöön.
Minä opin ymmärtämään jotain sen kautta, että tein jotain samoin kuin asperger, esim. syvennyin tosissani joihinkin asioihin mistä olin kiinnostunut, paljon syvemmin kuin ennen.
Sitten oli joitan juttuja, jotka olivat minulle täysin mahdottomia enkä niitä halunnut ollenkaan lähteä edes ajattelemaan mitä niissä oli takana. Olen aika turhamainen tiettyyn tasoon saakka ja aspergerin rinnalla suorastaan narsistinen... niinkuin aiemmin tuosta kirjoitettiinkin, että se toisen narsistisuus siinä pulppuaa.

Ihanan rehellinen tuo viimeinen virke :)
Tekisi mieli vastata, että "se sinulle suotakoon".

Toisinaan palstalla on perinteisesti keskusteltu aiheista, jotka sivuavat narsismia jollakin tapaa.
Tässä nyt ajateltiin sivuavan niin, että tulee sekaannusta, ja mietiään, että voisiko joku narsisti olla myös asp ja toisin päin.

Ehkä liittyy siinä mielessä, että ehkä narsismi ja asperger ovat tyypillisimpiä toisiinsa käytännössä sekoitettuja häiriöitä. Eikä ole kovin hyvä juttu erehtyä luulemaan niitä kumminkaan päin väärinpäin, koska kyllä se varmaan jossain vaiheessa silloin ilmenee, että analyysi on mennyt metsään...

Olen miettinyt asiassa erästä teoriaa. (Itse en ole ateisti)
Ajattelen, että se voisi johtua uskonnollisten yhteisöjen sosiaalisista vaatimuksista, jotka tuottavat siten aspergerille negatiivisen mahdollisesti epäoikeudenmukaisen, epäaidon henkisen kokemuksen uskonnosta, mikä mielestäni turhaan käännetään mielessä ateismiksi. Uskonnon piirissä yksinään olijaa voidaan pitää jotenkin huonona tai itsekeskeisenä uskovaisena. En ihmettele, jos sitten asperger haluaisi poistua paikalta kokonaan. Mutta mielestäni tuontyyppisiä kokemuksia ei tarvitsisi liittää mielessään Jumalaan. Monien nunnien ja munkkienkin jopa pitää olla niin sosiaalisia. Ehkä aspergerille sopisi olla joku Himalajan vuoren yksinäinen mietiskelijä, ja voisihan sellaisissa kuvitella aspergereja olevankin.

Aivan. Eipä tullut mieleen. Kuvittelin johtuvan siitä että AS pohtii asioiden synnyt itse eikä sitten tule samaan johtopäätökseen kuin raamattua rustanneet. Mutta tietenkin voi johtua edelleen uskontojen yhteisöllisyydestä, että se ei sitten sovi. Ehkä siinä yksinäisyydessä sitten tulee ajatelleeksikin tavallista enemmän.
Joskus sanottiin, että aspergeriin saattoi liittyä myös terrorismin ihailua. Osaatko tuota pähkäillä, mistä tuo on tullut?

En ole koskaan kuullut aspergeriin liittyvän terrorismin ihailua.

Mutta tosiaan voi tuokin olla totta, että asperger pohtii asiat itse, eikä vain lue jostain. Mutta sitä en tiedä miksi itse pohtimalla ateismiin päätyisi.

erästeoriani kirjoitti:

En ole koskaan kuullut aspergeriin liittyvän terrorismin ihailua.

Mutta tosiaan voi tuokin olla totta, että asperger pohtii asiat itse, eikä vain lue jostain. Mutta sitä en tiedä miksi itse pohtimalla ateismiin päätyisi.

Lue lisää

Siten voisi päätä ateismiin ainakin jossain vaiheessa pohdintoja, että kun sillä Jumalalla on ollut tapana ilmoittaa itsestään profeettojen kautta, niin jos ei satu olemaan profeetta jolle Jumala ilmoittaa itsestään voi helposti jäädä ilman sitä tietoa.
Kauvan sitten luin jostain. Joku kirja se oli pakko olla koska nettiä ei silloin vielä ollut.

Voi kai ajatella monella tapaa, kuten tässä jo käynyt ilmikin. Jotenkin lähdin ajattelmaan että asperger lähtee niin alusta pohdinnoissaan ettei ota paljoa huomioon raamatun sanomaa, vaan pohdiskelee itse ihmiskunnan menoa ja syntyjä...

Narsisti on ENTP väittelijä ja skitsotyypaalinen eli niin sanottu Asperger on INTP eli tieteilijä.