Unijukalle..

Älä ainakaan tunne syyllisyyttä, vaikka eroaisittekin. Muistele että teillä oli myöskin hyviä hetkiä. Joitakin asioita ette kuitenkaan osanneet ilmeisesti käsitellä tarpeeksi.
Liittonne jatkuminen vaatisi järkevää vuoropuhelua etenkin joistakin tietyistä käytännön asioista.
Katso joka tapauksessa tulevaisuuteen valoisin silmin. Näe menneisyydestäkin positiiviset asiat, älä koe menneisyyttä taakkana, tai eroa liian suurena pettymyksenä.

Kiitos. Etkö osaa sanoa onko ero pysyvä? Onko tässä vaihtoehtoja? Rakastaako mies minua?

Tuolla toisessa ketjussa juuri joku kirjoitti, että olin heidän suhdettaan sanellut.
En voi oikein ottaa kantaa siihen, onko asiat pysyviä, koska kyse on lopulta päätöksistä, asioista välillänne. Siis siitä miltä lopulta itsessänne tuntuu.
Nostin vielä kohtuus - kortin, eli pyri kulkemaan joka tapauksessa kohti vakautta ja tasapainoa, miten sitten elämäsi nyt jatkuukin.
Pidä ihmissuhteitasi yllä ja älä mieti liikaa sitä mikä on mennyttä !

Ei kannata välittää jos joku sanelujasi arvostellut.
Ilmeisesti eron näit ihan selvästi vaikka minulle se ei selkiintynyt vieläkään ole. Ja siihen et ihan helposti muutosta nähnyt kun et maininnut joten tähän eroon on tyytyminen..

Ei, ei kannata, mutta sehän tässä hommassa on, että jos kertoo asioita liian jyrkästi, niin sanelee joidenkin mielestä jo heidän asioitaan. Ja jos ei asioita kerro suoraan, niin sitten puhuukin ympäripyöreitä...
Kyllä mielestäni monesti niin on että varsinainen päätöksenteko on jätettävä vastauksista pois, kenenkään asioita ei voi tai pidä "sanella" liikaa. Pitää jättää se päätöksentekeminen jokaiselle itselleen.
Hyvää jatkoa sinulle !!