että ihmisten ratsastavan ajatuksillani joten lopetan täysin täällä olon ja lukkiudun. olen kuitenkin historian tehnyt tänne enimmäiestä nimimerkistä.
ongelma on vakava koska apua en ole saannut päinvastoin.
autan kun olen valmistunut saatte pärjätä omillaan toivon, että asenne muuttuu.
en ihmettele että tieto maksaa (koska se on elanto)mutta minuna esittäytyminen alkaa vaikuttamaan erittäin huolestuttavalta joten kun en ole palkkaa saanut ja päinvastoin yritetään pitää huono-osaisena
ihmisyyttäni syödään.
alan ymmärtää tietoaukkojen vakavuuden
ongelma on vakava koska apua en ole saannut päinvastoin.
autan kun olen valmistunut saatte pärjätä omillaan toivon, että asenne muuttuu.
en ihmettele että tieto maksaa (koska se on elanto)mutta minuna esittäytyminen alkaa vaikuttamaan erittäin huolestuttavalta joten kun en ole palkkaa saanut ja päinvastoin yritetään pitää huono-osaisena
ihmisyyttäni syödään.
alan ymmärtää tietoaukkojen vakavuuden
Vastaukset 17
Vanhimmat
poistin suurimman osan ja olisin voinut llisi poistanut seuraavakin nimimerkin tiddot mutta nähtäimisii.
mä voin pahoin meillä tuli uudestaa oksennustauti vaikka yritin eroon ja olla kierrättämästä pitäkää huolta käsipesuista. nuorimmainen oksentaa keuhkonsa pihalle ja älkää menkö levittää tautia pienimmäiset eivät osaa pitää hygieniästä kiinni. noroa liikkeellä.
pistän kaikki kii sitten viette ja ryöstätte nimimerkkini olisi helpomapaa kuin olisin kuollut.
meillä ei ole oksennustautia
meillä jo toistamiseen muutava viikko väliä, koulun kautta tällä kertaa ja aikaisempi kerta tuli kaupan kautta. ei ole mukavaa. vanhimmainen kärsi koulusta tultaen ripulia ja tottakai aina roikkuu minussa myöhemmin pahoinvoi ja nuorimmainen aamun oksentaa ja 2v alkoi oksentaa ja nyt häippää.
kun en kerennyt sammuttaa selainikkunaa.
noin. annoin keskusteluapua, vaikken psykiatri olekaan
aurinkoista lauantaita ja parempia vointeja
Niin, usein hyvää työtä tehdään ilman suoranaista palkkiota. Palkkio on hyvä mieli ja tietoisuus siitä, että on hrittänyt ja ehkä mahdollisesti saanut saattaa jotakuta edes yhden askeleen tai sanoa edes yhden sanan, joka voi helpottaa sekunniksi. Emme voi vaatia itseltämme, emmekä toisilyamme enempää. Suuremmat saavutukset ovatkin jo sitten ihmeitä, joista voimme vain olla kiitollisia, että sattumoisin olemme olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja juuri siää hetkellä olemme sattumoisin sanoneet juuri ne oikeat sanat.
En ole pitänyt aloittajaa koskaan huono osaisena, vaan älykkäänä ihmisenä. Minuakin llet täällä joskus puolustanut ja kannustanut...
kiitos sulle on nyt kaikki raskasta koulu elämä ihmisuhteet ystävä luottamukset ja parisuhteen.
minä haluan vain paeta ja kadota.
minua häiritsi kun opettaja otti esiin painottaen että kenenkään tekstejä ei saa kopioida yhtää testiä omana pitää. se on kuin kivi koska pelkään että minut tunnistetaan. aloin pelkää pidetään omani tekstini kopioijana ja häiriöstäni pitäisi olla tiedot mutta ne on ja aikaisemmin olevat mutta en tiedä jaksanko liian paljon kerralla, ennen ei ollut tämmöistä tulikoetta ja nyt kamala tulikoe.
muutto tehnyt tehtävänsä minä en jaksa väliin en ymmärrä kun asiatekstistä alko puhuu aloin mietti mitä se nyt taas oli? joka nosti taas epävarmuuden sisäistänkö nimet. ja jätin kesken johdannon kun se erityisope pitää ottaa yhteyttä ja erittäin hankalaa nyt ihnisten kanssa puhua puhelimessa ja aika sopia.
meillä on nyt liikaa ollut. sen vuoksi haluan pysyä pois kun näen ihmisten tietoihin se riipasee kun minut on suljettu kaikesta pois ja olen ylimääräinen.
on se mukavaa että ajatukseni auttaa ja imetää energiani mutta minä unohdun myös lähipiirissä.
äitini jaksoi halventaa ja jaksaa varmaa edespäinkin yrittää riidoissa "satuttaa" kun kuulostaa kehulta "haluan nähdä kun tuut tosidtuksen kera ja nähdä sun ylioppilaspaperia"ja
auttaa kun satuttaa. "kanitkin teidän pitää myydä kun ovat ongelma, miksette myy jo"(hänelle ongelma koska siskoni on allerginen)
vitsiä oli kahvit hänestä ja en ymmärrä tätä vitsiä "sinä et varmasti halua minua tänne kun teillä on noin pahaa kahvia"
"siskosi on ostanut mulle omat kahvit"
kun yritin auttaa etsiin asunto kun hinta on niin kallis.
niin häädän häntä omastaan kodistaa kun löysin asunnon joka 150 euroo halvempi kuin omansa kaikkineen vaatimuksineen.oma huone, tpk,saunalla,lähi kauppa on500 metriä iso kauppakeskus.
"häätää" etsin vain asunnon ja annoin tiedot paperille mihin voi soittaa ja vinkkejä sopimiseen välttäen päällekkäisten vuokrien.
ainut ongelma minä yksinkertaisesti,se olen minä. apuni ei ollut tarpeen kehutaan muita minulle mutta minun päätökset halvennetaan ja minun pitäisi yksin pärjätä"onhan sulla sun ukko" "ootko soittanut perhetyöntekijää"
minun opiskeluni ei ole kannattavaa äitini mielestä koska siskollani oli rankkaa lukion suorittaminen
minä haluan eroon itsestäni eiköhän sitä jatkuvasti toivota.
mutta nyt menen äikän seuraavalle vasta nyt se käytännössä alkaa kunnolla.
olen puurtanut puhki itseni ihmisuhteilla, valmiiksi pitäisi unohtaa ihmissuhteet ja ajatella että kun valmistua autan parhaiten.
mutta kiitos sinulle.
olen vain ollut todella ahdistunut ja toivon että minusta tulee jotain hyvästä vielä parempaa, olemalla paras kaikkien kollegoiden kanssa tulen siihen pyrikimään. lapsien tulevaisuus rakentuu hyvää elämään.
satuttanut on lähipiiri kun minut unohdetaa lähipiiristä ja huonommuuttani aina korostetaan popsimalla marjat ja korostomalla huononmuutta ja tämä on saatava pois. kaikki tie vie sydämmeen käy kiertotien kautta keskityn itseeni ja lapsiin täysin perheen hyvinvointiin.
jep jep niin teen.
Opiskelussa tosiaan monenlaista vaihetta. Pitäisi jaksaa ne pohjatyöt tehdä ennenkuin pääsee syventymään ktse opiskeluun. Siinä kyllä työtä!!
Äidistäsi. Kun itsetunto on muutoinkin koetuksella, kaikenlainen syyttäminen tuntuu pahalle. Vaikka itse tietäisikin, että kaikkia toisen sanomisia ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti, tuntuu se silti pahalle ja epäoikeudenmukaiselta. Milestäni kertoo äitisi ehkä stressistä, joka purkaantuu väärällä tavalla. Mielestäni hän voi mahdollisesti tuntea syyllisyyttäkin, mutta ei kestä syyllisyyttä itsessään, vaan siirtää sen muihin, tässä tapauksessa sinuun. Kertoo hänen tavastaan regoida esim. Stressi tilanteissa. Siirtää siis oman syyllisyyden sinuun...tuollainen käytös on tuhoavaa.
Pääasia varmaan olisikin, että pystyisi olemaan itse tyytyväinen itseensä. Se on varmasti vaikeuksien keskellä hankalaa ja etenkin, jos saa palautetta, joka ei tue itearvostusta. Toisaalta sinulla paljon omaa kokemusta, joyen ymmärrät muita Samassa tilanteessa olevia.
ongelma on ettei se ole kasvattanut,minkä vuoksi luulen olevani ylimääräinen.
monesti vetoaa kun en ole saanut pitää lapsiasi eli vauva iässä nyt ne ei ole lempilapsia vaan vieraita. ja totesin että et tainut minua hirveästi pitää lapsena sylissä
haukkui yhden lapsistani sen vuoksi kun se huusi jonka vuoksi ei voinut pitää sylissä jonka vuoksi vieraantui ja yleisti kun ei voinut pitää lapsiani kun oltiin riidoissa ja nyt sitten sanoo myös nuorimmaisesta kun ollaan oltu 1.5 kk erillään.
ja tuumaa ettei meistä edes ystäviä tule.
yritti halventaa että lapseni ei tee läksyjä ja vain kerran meidän aikana jättänyt tekemättä läksyt ja tuumasin kaksi tuntia siihen meillä menee että saan sen edes tekemään ne.
tuumasin: jos ei ole sinun hoitosi aikana tehnyt läksyjä.aen ole pystynyt vaikuttaa siihen.
eli vedin hänet hiljaiseksi ja tuumasin etten tee samoja virheitä kun minun kohdallani tehty.
äitini pitää minua vieraana ja sanoo" halusin olla näkemässä miten itse isoäitinä hoidat asiat lapsiesi kanssa". vastaan "sitähän toivoin"
äiti ei ymmärrä että halun hänen olevan ylpeä minusta.
ongelma olen minä haen hyväksyntää ja haen sitä aina. pitäisi oppia ettei hyväksytä.
Äitisi ongelma on se, ettei äitisi pysty sitä sinulle antamaan normaalin vanhemman tavoin. Minusta tuo tosiasia on se, joka pitäisi hyväksyä.
Jokainen ihminen haluaa olla hyväksytty. Jokainen lapsi haluaa olla vanhempien hyväksymä. Terve itsetunto kasvaa, kun saa kokea olevansa hyväksytty. Ja terveellä tavalla toimiva vanhempi pystyy välittämään tuon tunteen lapsilleen. Minusta sinun pitäisi itse hyväksyä itsesi..Minusta tuntuu, että koko elämä on oppimista. Tuleekohan tässä koskaan valmiiksi...En varmaankaan.
Nyt lähden syömään. hyvät yöt!
voisi olla ylpeä edes siitä että toisin kuin eräät, me pärjätään näikin vaikeissa tilanteissa. nuorimmaiset lapset oksensi taas.
meillä oli koko perhe sairaalassa kun oli leikkaus kun ei ole henkisiä apuja tai sellaisia ystäviä, jotka tukisi ei edes perheenjäseniä jotka edes pystyy tai pysty kysymää.
kyllä kummitäini kyseli mutta en tiedä pärjääkö hän ja etäiset suhteet
olen aikamoisessa lapsuudessa ollut
olkaa kiitollisia perheestänne
isältäni kysyn lapsuudesta hän sanoo ei muista kysy siskoltasi.
kuka oikeasti minusta huolehtiX/ tiedän vaan että huolehdin itsestäni heti kuin pystyin siihen ja muiden lapsista kun kykenin vaikken ollut kyvykäs muutakun pitää hengissä.
pohjatyötä teen jo kolmannen kerran koska johdannon kävin toistamiseen osan ja aikaisemmin etänä suoriti 7 arvosanoi ja ktseopiskelin kesällä osan mutta
aopettaja sanoi silloin että laskee 2 numerolla.
jos aijon yliopistoon tarviin edes sen kasikon tai epäilen näin minun pitää vielä laskee. ongelma on enemmänkin.
mikä opiskelutekniikka on parhain ja minkälainen on seovelias minulle.
mielenkarttaa en osaa käyttää.
ongelma on etten kirjoita selkeästi ja unohdan nimiä.
lisäksi pelkkä opiskelun treenaamistakin yritän eli istua tekemässä läksyjä päivittäin joka hukassa mutta kyllä suoriudun kun aikaa piisaisi.
ongelman sattuessa pyrin jättämään asiaa kesken koska koen etten pääse yli ja en ymmärrä.
minä tiedän mitää lapset tarvii koska itse olen menettänyt sen tiedän vain että minun pitää antaa se mitä kaipaan.
käytännössä opin kantapään kautta asioita ja tulen pärjäämään. vaikka kärsin se ei tarkoita että lapseni kärsii.
koko elämä oppimista toiset hitaammin ja toiset nopeammin.ja tiedän, kyseiset sanat olen itsekin sanonut pohjatyö tärkein ja sitä työstän mutta pelkään.
kyllä itsetunto paranee minun vaan pitää hyväksyä ettei minua hyväksy kaikki.muistaa olen tärkeä ja pystyn siihen kun yritän ja teen töitä sen eteen.
kiitos sinulle minä koen itseni vahvaksi ja jaksan lapsien vuoksi.
onneksi ukkoni uskoo minuun joten vavistaa itseluottamusta.
Aitoriittaa lisää nostellaas tähän