Jo se, ettei pelaa mitään, on pelaamisen kohteena joillakin. Itse ainakin elän simppelissä maailmassa, jossa tunteet määrää, kenestä olen kiinnostunut. Ja siitä sitten olen enkä muita etsi tai näe. Ei ole parempia eikä huonompia, on vain se, kenelle sydän kuuluu. Jos hänestä pitää kilpailla niin antaa olla koko juttu. En vain ole kilpailuhenkinen. Ja tämäkös pelaajia kiukuttaa. Yksinkertaisuus. Suoruus, tai oikeammin: kieroilemattomuus. Eivät tunteet saisi olla pelikenttänä eivätkä panoksena.
Miksi suhteista tehdään kilpailu?
täälläkoettukummastus
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.