Li Andersson omin sanoin:
Vastustan unionin, erityisesti rahaliiton nykyistä kehitystä. Siinä lisätään valtioiden säästöohjelmia rangaistusten uhalla ja viedään valtaa demokraattisilta elimiltä Brysseliin komissiolle ja Frankfurtiin Euroopan keskuspankille. Näin luodaan unionia, joka on olemassa pankkeja ja omistavaa luokkaa varten, ja jolle työttömyys, terveyserot ja ympäristötuho eivät ole poliittisia ongelmia. Tämän suunnan haluan muuttaa.
Eurokriisi johtuu ensinnäkin Maastrichtin sopimuksen kirjauksista, joiden mukaan Euroopan keskuspankin ei tarvitse nauttia minkään demokraattisesti valitun päätöksentekoelimen luottamusta, eikä se saa rahoittaa jäsenmaita. Se tarkoittaa, että jäsenmaat ovat pakotettuja ottamaan lainaa EKP:n rahoittamalta yksityiseltä pankkisektorilta Euroopan keskuspankin sijasta.
Toisekseen eurokriisi johtuu Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksessa sovituista liian kapeista taloudellisen vakauden mittareista. Sopimuksessa ei kiinnitetä lainkaan huomiota yksityisen velan rooliin tai kansalaisten kannalta tuhoisan korkeaan työttömyyteen. Vuoden 2013 alussa voimaan tulleella talouskurisopimuksella halutaan sitoa kaikki Euroopan maat leikkauspolitiikkaan.
Eurokriisi ja rahaliiton rakenne ovat oikeistolle kullanarvoinen tilaisuus aloittaa palkkojen polkemiset, sosiaaliturvan alasajo sekä luonnonvarojen ja julkispalveluiden yksityistämiset samalla, kun veronkierrolle, työttömyydelle, harmaalle taloudelle ja pankkien ongelmille ei tehdä mitään.
Viime vuosina omaksuttu leikkauspolitiikka ainoastaan syventää kriisiä. Leikkauspolitiikka tulee hylätä ja aloittaa Euroopan laajuinen investointiohjelma, joka lisää työllisyyttä, kasvattaa kokonaiskysyntää ja parantaa täten myös yritysten tulevaisuuden näkymiä.
Jotta talouskriisit eivät toistuisi, tulee myös Euroopan poliittiset kriisit ratkaista. Tämä edellyttää Maastrichtin sopimuksen muuttamista niin, että EKP asetetaan demokraattiseen kontrolliin ja velvoitetaan rahoittamaan jäsenmaita. Poliittisen päätöksenteon lisäksi läpinäkyvyyden on ulotuttava yritystoimintaan ja pankkisektoriin. Liian suurten pankkien on annettava kaatua.
On järjestettävä euroopanlaajuinen kansanäänestys Euroopan unionin ja rahaliiton kehityksestä. Kriisin varjolla päätösvaltaa on siirretty pois demokraattisilta elimiltä. Tämän seurauksena ihmisten luottamus politiikkaan on heikentynyt entisestään.
Mikäli perussopimuksia ei olla valmiita muuttamaan ja nykyinen meno jatkuu, on eurosta eroaminen kuitenkin nykyisen kehityksen jatkamista järkevämpi vaihtoehto. Oma valuutta ja suvereeni keskuspankki tuovat valtioille enemmän poliittista päätäntävaltaa kuin nykyinen rakenne, joka painottaa pankkien ja omistavan luokan voittoja kansalaisten hyvinvoinnin ja oikeuksien sijaan.
Lue lisää: http://liandersson.fi/lyhyesti-eusta
Vastustan unionin, erityisesti rahaliiton nykyistä kehitystä. Siinä lisätään valtioiden säästöohjelmia rangaistusten uhalla ja viedään valtaa demokraattisilta elimiltä Brysseliin komissiolle ja Frankfurtiin Euroopan keskuspankille. Näin luodaan unionia, joka on olemassa pankkeja ja omistavaa luokkaa varten, ja jolle työttömyys, terveyserot ja ympäristötuho eivät ole poliittisia ongelmia. Tämän suunnan haluan muuttaa.
Eurokriisi johtuu ensinnäkin Maastrichtin sopimuksen kirjauksista, joiden mukaan Euroopan keskuspankin ei tarvitse nauttia minkään demokraattisesti valitun päätöksentekoelimen luottamusta, eikä se saa rahoittaa jäsenmaita. Se tarkoittaa, että jäsenmaat ovat pakotettuja ottamaan lainaa EKP:n rahoittamalta yksityiseltä pankkisektorilta Euroopan keskuspankin sijasta.
Toisekseen eurokriisi johtuu Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksessa sovituista liian kapeista taloudellisen vakauden mittareista. Sopimuksessa ei kiinnitetä lainkaan huomiota yksityisen velan rooliin tai kansalaisten kannalta tuhoisan korkeaan työttömyyteen. Vuoden 2013 alussa voimaan tulleella talouskurisopimuksella halutaan sitoa kaikki Euroopan maat leikkauspolitiikkaan.
Eurokriisi ja rahaliiton rakenne ovat oikeistolle kullanarvoinen tilaisuus aloittaa palkkojen polkemiset, sosiaaliturvan alasajo sekä luonnonvarojen ja julkispalveluiden yksityistämiset samalla, kun veronkierrolle, työttömyydelle, harmaalle taloudelle ja pankkien ongelmille ei tehdä mitään.
Viime vuosina omaksuttu leikkauspolitiikka ainoastaan syventää kriisiä. Leikkauspolitiikka tulee hylätä ja aloittaa Euroopan laajuinen investointiohjelma, joka lisää työllisyyttä, kasvattaa kokonaiskysyntää ja parantaa täten myös yritysten tulevaisuuden näkymiä.
Jotta talouskriisit eivät toistuisi, tulee myös Euroopan poliittiset kriisit ratkaista. Tämä edellyttää Maastrichtin sopimuksen muuttamista niin, että EKP asetetaan demokraattiseen kontrolliin ja velvoitetaan rahoittamaan jäsenmaita. Poliittisen päätöksenteon lisäksi läpinäkyvyyden on ulotuttava yritystoimintaan ja pankkisektoriin. Liian suurten pankkien on annettava kaatua.
On järjestettävä euroopanlaajuinen kansanäänestys Euroopan unionin ja rahaliiton kehityksestä. Kriisin varjolla päätösvaltaa on siirretty pois demokraattisilta elimiltä. Tämän seurauksena ihmisten luottamus politiikkaan on heikentynyt entisestään.
Mikäli perussopimuksia ei olla valmiita muuttamaan ja nykyinen meno jatkuu, on eurosta eroaminen kuitenkin nykyisen kehityksen jatkamista järkevämpi vaihtoehto. Oma valuutta ja suvereeni keskuspankki tuovat valtioille enemmän poliittista päätäntävaltaa kuin nykyinen rakenne, joka painottaa pankkien ja omistavan luokan voittoja kansalaisten hyvinvoinnin ja oikeuksien sijaan.
Lue lisää: http://liandersson.fi/lyhyesti-eusta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nostan tämän näyteikkunaan.
Juu..... alkoi livillä äänten metsästys.... yksi korkeintaan.... jos ei mee vanhuksia häiritsemään yöllä.
Oikeistolaisen Leikkauspolitiikan ja Eurokurin loppu häämöttää koko Euroopassa.
Kohta ei olis enää mistä leikata. Vaan eiköhän se kärsivällisyys silti kaikilta lopu sitä ennen.
Nostan tämän tärkeän asian näyteikkunaan.
Nostetaan. Moni ei heti ymmärrä.