Che Guevara
Se kesä oli kuuma, olin noin kahdeksanvuotias nuorukainen.
Asuimme perheeni kanssa eräässä helsinkiläisessä lähiössä.
Pihan asukkaat muodostivat kaikki sateenkaaren värit, harmaan
lama-ajan keskelle.
Etenkin alkoholin kulutus oli nykymittapuulla hurjaa. Oli perheriitoja,
häätöjä, eräs naapurinmies jopa tappoi toisen miehen mitättömältä tuntuvan
300,- mk velan takia. Nykyrahassa ihmisen henki maksoi siis hurjat viisikymmentä euroa!
Olimme kuitenkin onnellisia ja naiiveja lapsia. Leikimme ja urheilimme niinkuin
nykyajankin lapset, autuaan tietämättöminä ison pahan julman maailman suuremmista ongelmista.
Suurinta hupiamme oli pelata poikaporukalla yömyöhään jalkapalloa. Kerrostalot joissa asuimme loppuivat
suuren kalliorykelmään, jonka päällä oli n. 10m x 10m nurmikenttä ja yksi maali. Näillä kallioilla vietimme runsaasti aikaa.
Taloissamme asui eräs vanhempi mies, jota ihailimme suuresti. Niinkin typerästä syystä, että hän oli tatuoinut
selkäänsä suuren lohikäärmeen. Kesäisin hän polki pyörällä ilman paitaa ja paljasti lohikäärmeensä meille, se oli meille
jotain uskomattoman hienoa. Jokainen meistä oli hankkimassa samanlaisen isona.
Tämä mies oli myös uskomattoman mukava, hän jopa pelasi kanssamme joskus jalkapalloa. Joskus hän heitti kauheassa krapulassa
minulle ja kaverilleni parvekkeelta rahaa ja käski käymään kaupassa hakemassa jotain. Näin tutustuin häneen paremmin.
Kerran hain hänelle kaupasta brazil-tuoremehua, jumalten nektariinia jysäriin. Kun olin hänen oventakanaan hengästyneenä toimittamassa mehua,
hän ylläten kutsui minut sisälle asuntoonsa. Uteliaana nuorena poikana ja vailla itsesuojeluvaistoa, tietenkin menin sisälle asuntoon.
Astuin sisälle asuntoon ja kävelin hänen perässään olohuoneeseen. Asunto oli hämärä, ja siellä tuoksui imelälle. Saavuttuani olohuoneeseen
huomioni kiinnittyi ensimmäisenä suureen Che Guevara lippuun, jonka alla oli kaksi Kalashnikov rynnäkkökivääriä ristissä. Toinen asia minkä mikä
räjäytti tajuntani oli olohuoneen pöytä, joka oli täynnä rahaa! En ole koskaan nähnyt niin paljon rahaa, sitä oli varmaan 200-300 tuhatta markkaa!
Lisäksi pöydällä oli pistooli.
Jäin tuijottomaan näkyä suu auki ja mies alkoi nauramaan. Hän poltti tupakkaa ja seisoi parvekkeen oviaukossa, nauraen hän kysyi minulta
tiedänkö kuka lipussa on? Vastasin Che! Sitten hän kysyi minulta tahdonko lipun? Vastasin kohteliaasti, etten voi ottaa noin kallista lahjaa
vastaan keneltäkään! Vastaukseni sai hänet nauramaan. Yhtääkkiä hän kiipesi tupakka suussa sohvan selkänojalle ja aloitti irrottamaan lippua seinältä.
Tupakan tuhkat karisivat sohvalle kun hän kiipeili hämähäkkimiehen lailla irrottamassa lippua.
Katsoin hänen selkäänsä ja ihailin lohikäärmettä. Kun hän vihdon sai lipun irti hän käveli luokseni ja antoi sen minulle. Tämä on sun! Johon sain
vastattua vaivalloisesti kiitos! Lisäksi hän antoi minulle 50,- mk palkkioksi mehunhakemisesta. Poistuin asunnosta ja jatkoin elämääni pikkupoikana, mikään ei ollut muuttunut, paitsi huoneeni
seinälle oli ilmestynyt Che Guevara lippu.
Myöhemmin ihmettelimme poikaporukassa kun tätä miestä ei näkynyt, vanhempani sanoivat hänen "muuttaneen pois". Myöhemmin kuulin, että hänet
tuomittiin yli kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, syytä en viitsi kertoa.
Näin minä tutustuin Che Guevaraan, lohikäärmemiehen johdatuksella.
Tämä tarina on tosi.
:).
Se kesä oli kuuma, olin noin kahdeksanvuotias nuorukainen.
Asuimme perheeni kanssa eräässä helsinkiläisessä lähiössä.
Pihan asukkaat muodostivat kaikki sateenkaaren värit, harmaan
lama-ajan keskelle.
Etenkin alkoholin kulutus oli nykymittapuulla hurjaa. Oli perheriitoja,
häätöjä, eräs naapurinmies jopa tappoi toisen miehen mitättömältä tuntuvan
300,- mk velan takia. Nykyrahassa ihmisen henki maksoi siis hurjat viisikymmentä euroa!
Olimme kuitenkin onnellisia ja naiiveja lapsia. Leikimme ja urheilimme niinkuin
nykyajankin lapset, autuaan tietämättöminä ison pahan julman maailman suuremmista ongelmista.
Suurinta hupiamme oli pelata poikaporukalla yömyöhään jalkapalloa. Kerrostalot joissa asuimme loppuivat
suuren kalliorykelmään, jonka päällä oli n. 10m x 10m nurmikenttä ja yksi maali. Näillä kallioilla vietimme runsaasti aikaa.
Taloissamme asui eräs vanhempi mies, jota ihailimme suuresti. Niinkin typerästä syystä, että hän oli tatuoinut
selkäänsä suuren lohikäärmeen. Kesäisin hän polki pyörällä ilman paitaa ja paljasti lohikäärmeensä meille, se oli meille
jotain uskomattoman hienoa. Jokainen meistä oli hankkimassa samanlaisen isona.
Tämä mies oli myös uskomattoman mukava, hän jopa pelasi kanssamme joskus jalkapalloa. Joskus hän heitti kauheassa krapulassa
minulle ja kaverilleni parvekkeelta rahaa ja käski käymään kaupassa hakemassa jotain. Näin tutustuin häneen paremmin.
Kerran hain hänelle kaupasta brazil-tuoremehua, jumalten nektariinia jysäriin. Kun olin hänen oventakanaan hengästyneenä toimittamassa mehua,
hän ylläten kutsui minut sisälle asuntoonsa. Uteliaana nuorena poikana ja vailla itsesuojeluvaistoa, tietenkin menin sisälle asuntoon.
Astuin sisälle asuntoon ja kävelin hänen perässään olohuoneeseen. Asunto oli hämärä, ja siellä tuoksui imelälle. Saavuttuani olohuoneeseen
huomioni kiinnittyi ensimmäisenä suureen Che Guevara lippuun, jonka alla oli kaksi Kalashnikov rynnäkkökivääriä ristissä. Toinen asia minkä mikä
räjäytti tajuntani oli olohuoneen pöytä, joka oli täynnä rahaa! En ole koskaan nähnyt niin paljon rahaa, sitä oli varmaan 200-300 tuhatta markkaa!
Lisäksi pöydällä oli pistooli.
Jäin tuijottomaan näkyä suu auki ja mies alkoi nauramaan. Hän poltti tupakkaa ja seisoi parvekkeen oviaukossa, nauraen hän kysyi minulta
tiedänkö kuka lipussa on? Vastasin Che! Sitten hän kysyi minulta tahdonko lipun? Vastasin kohteliaasti, etten voi ottaa noin kallista lahjaa
vastaan keneltäkään! Vastaukseni sai hänet nauramaan. Yhtääkkiä hän kiipesi tupakka suussa sohvan selkänojalle ja aloitti irrottamaan lippua seinältä.
Tupakan tuhkat karisivat sohvalle kun hän kiipeili hämähäkkimiehen lailla irrottamassa lippua.
Katsoin hänen selkäänsä ja ihailin lohikäärmettä. Kun hän vihdon sai lipun irti hän käveli luokseni ja antoi sen minulle. Tämä on sun! Johon sain
vastattua vaivalloisesti kiitos! Lisäksi hän antoi minulle 50,- mk palkkioksi mehunhakemisesta. Poistuin asunnosta ja jatkoin elämääni pikkupoikana, mikään ei ollut muuttunut, paitsi huoneeni
seinälle oli ilmestynyt Che Guevara lippu.
Myöhemmin ihmettelimme poikaporukassa kun tätä miestä ei näkynyt, vanhempani sanoivat hänen "muuttaneen pois". Myöhemmin kuulin, että hänet
tuomittiin yli kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, syytä en viitsi kertoa.
Näin minä tutustuin Che Guevaraan, lohikäärmemiehen johdatuksella.
Tämä tarina on tosi.
:).
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tää oli mahtava tarina
kanssa!
Kannattaa muistaa että Che Guevara oli kaiken muun lisäksi kansanmurhaaja. Yleensä kansanmurhaajat eivät saa niin suurta laajaa ihailua, enkä ymmärrä nykyajan trendiä käyttää hänen kuvaansa tyylin ylläpitämiseksi.
Che Guevara jakaa mielipiteet. Yleisesti ottaen ihmiset tekevät virheitä. Onhan Mannerheimikin vastuussa kymmenien tuhansien suomalaisesten kuolemasta, silti kukaan ei syytä häntä kansanmurhaajaksi, vaikka sitä hän on, miksi?
Ihmisjoukkojen surmaaminen oman aatteen nimissä ei ole sellainen virhe, josta pääsee yli vain toteamalla "kaikki tekevät virheitä". Taustat huomioiden ymmärrän hieman enemmän Mannerheimin toimintaa, mutta täysin kuvottavaa on tosiaan sekin että häntä nostetaan yleisesti jalustalle. Che Guevarassa ihmeellistä on se että häntä käytetään tyylin kohottamiseksi esim. pukeutumisessa, sellaiseen en muista että muita kansansurmaajia olisi käytetty. Moni tyylin takia tuota tekevä ei välttämättä edes tiedä murhista mitään.
"Ihmisjoukkojen surmaaminen oman aatteen nimissä ei ole sellainen virhe, josta pääsee yli vain toteamalla "kaikki tekevät virheitä". "
Ja silti ymmärrät Mannerheimin toimintaa, muttet Che Guevaran toimintaa? Onko ymmärrettävämpää tappaa köyhiä ihmisiä kuin rikkaita?
Mistä sait tuon että ymmärtäisin Mannerheimin toimintaa? Kerroin, että ymmärrän hieman enemmän hänen toimintaansa verrattuna Che Guevaraan, riippumatta siitä että olivatko surmatut rikkaita, köyhiä tai mitä tahansa. Ihan muiden syiden perusteella Che Guevara on mielestäni vielä kuvottavampi ja tekopyhempi kuin Mannerheim. Se että verrattuna Che Guevaraan Mannerheim ei mielestäni ole yhtä julma ei tarkoita sitä että ymmärtäisin tai hyväksyisin mitä hän oli tehnyt. Kuten sanoin jo aiemmin, minua kuvottaa Mannerheiminkin jalustalle nostaminen. Mielestäni vaan Che Guevara käytti aatettansa Mannerheimiakin härskimmin ja tekopyhemmin tekosyynä julmuudelleen.
20:nnen vuosisadan onnensoturi
Onko sulla se lippu viellä tallella
Jos on etkä tartte
Lahjoita mulle(*_*)
Hieno kertomus
Itse asuin puutalo yhteisössä
Siellä kanssa näki kaikenlaista
Mut lapsilla oli hauskaa ja tilaa leikkiä
suojelijani? joka teit unessani läpinäkyvän koneen
et ole sit rossiseni
stoori
Che see si senor.
Vaikuttaa jotenkin Onnin tekeleeltä tämä tarina :-)
Lapsena minulla ja kaverillani oli tapana tutkia autiotaloja. Niitä olikin paljon kun kaupunkia rakennettiin. Omakotitaloja ilmeisesti pakkolunastettiin, kun alueelle tuli kerrostaloja.
Tuntui jännittävältä mennä tuntemattomien ihmisten koteihin. Usein taloissa oli vanhojen asukkaiden tavaroita, pornolehtiä ja tyhjiä pulloja.
Eräänä päivänä kiipesimme käytöstä poistetun tehtaan ikkunasta sisään. Hämärät salit olivat täynnä mitä ihmeellisempiä laitteita, joiden käyttötarkoitus oli meille tuntematon. Olimme kuin unien keskiaikaisessa kidutussalissa.
Yhtäkkiä ovi aukeni ja livahdimme pieneen huoneeseen jossa oli vesialtaita. Olimme pelosta jäykkinä, enkä kuullut kuin sydämeni sykkeen ja veren kohinan korvissani. Istuimme tuntikausia peloissamme ja yritimme hengittääkin hiljaa.
Kun vihdoin juoksimme ulos, oli jo ilta ja vanhemmat olivat olleet huolissaan.
Myöhemmin kaverini hyppäsi mäessä, joka oli jäädytetty talveksi. Hän löi päänsä ja muuttui toisenlaiseksi. Sittemmin emme enää olleet tekemisissä.
kumaus päähän sen ettei hän tahtonut olla ystäväsi?
hyvä kommentti.