Opettaako narsisti uhrinsa häivämään?
Tuleeko narsistin uhrista luovuttaja?
MietinVain_
57514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Opettaa. Uhrit on tosi hyviä häviäjiä kun ei voimat riitä valittamaan sen myllytyksen jälkeen. Ja muu ympäristö jatkaa siihen mihin narsut lopettaa.
Tottakai, pitäähän tärkeälle ja arvokkaalle nassepaskalle nyt joku elävä roskakori olla.
Kysyitkö aloittaja omia tekojasi muilta? Kysymyksesi on niin johdateltu.
Niin, pakostakin jäi miettimään, mitä aloituksella tarkoitetaan/haetaan
Että jos ny vaikka ei halua alkaa kilpasille narsistin kanssa niin sittenkö on luovuttaja/hävinnyt ?
Narsisti saa puheillaan ihmiset puolelleen ja mukaan kiusaamiseen. Jos yrittää puolustautua, niin huomaa nopeasti, miten turhaa se on. Narsistin uhria ei koskaan uskota. Tämä on tullut täysin selväksi.
Vain saman kokenut tietää ja ymmärtää, mistä oikeasti on kysymys.
Pitää vain tyytyä siihen osaan, jonka narsisti on uhrille valinnut. Narsisti saa tehdä mitä ikinä haluaa. Ja kuten on itse jatkuvasti sanonut, hänen tekemisiinsä ei saa puuttua, sillä hänellä on oikeus tehdä ja sanoa mitä haluaa.
Uhrin osa on pitää suunsa kiinni ja tyytyä osaansa. Jos yrittää puolustautua joutuu entistä kovemman vainoamisen kohteeksi. Kaikkein kovimman kivityksen kohteeksi joutuu, jos yrittää kertoa jotain siitä, millainen ihminen narsisti todellisuudessa on.
Se osoittaa vain sen, miten täydellisesti narsisti on saanut ihmiset koukkuunsa.
No masentuneeksi se saa ja masentuneena, traumatisoituneena ahdistuksineen kaikkineen, ei ihminen kyllä jaksa ponnistella asioiden eteen. Ajan kanssa oma persoona taas vahvistuu ja on entistä vahvempi, viisaampi.
No olisihan se aikamoista, jos vaikka esimerkiksi verorahoitteinen Yleisradio olisi mukana jossain stalkkaus-vainoamis-juonittelukuviossa.
Ja tässä ei siis olisikaan kyseessä vilkas mielikuvitus tai mielensairaus.
On huomattu samaa.
Se on vain yksi todistus narsistin uskomattomista taidoista. Saa kiusaamiseen mukaan kenet tahansa. Jopa fiksut ja korkeasti koulutetut ihmisetkin.....
Huomion kipeä narsisti soitteli vuosia eri rooleissa uhrin työpaikalle, Kertoi omia mielipiteitään uhrista ja kertoi siitä uhrille. Tarkoituksena oli saada uhrille potkut. Koska kateellinen ja halusi huomion itseensä. Esimerkkinä vaan mitä voi tarkoittaa narsistinen häpeämättömyyys. "Työkalu pakistaan" hän valitsi tilanteeseen sopivan roolimallin ja esitti sitä. Esimerkiksi puhelimessa hän saattoi esittää ihan ketä vaan. Esim. Henkilöä uhrin henkilöstöhallinto joka tarvitsi nopeasti yhteystiedot uhrin kumppanista tietojen päivitystä varten. Oikea syy oli jotta voi kertoa vaan totuuden uhrin kumppanille tarkoituksena rikkoa suhde ja estää uhrin naimisiinmeno.
Luulin jo tulevani ihan hulluksi. Mun juttuja stalkattiin, siitä olin varma. Häijy tunne. Pari kertaa kävin pyytämässä apua jopa poliisilta. Eivät voineet auttaa. Mitään en ole pystynyt todistetusti sanomaan. Tiedän kuienkin... olisko vertaistukea jostain teiltä? Auttaisi paljon.
Näin narsisti toimii. Ja kun hän on empatiakyvytön, eikä tunne syyllisyyttä mistään. Hänen käytös saattaa olla todella härskiä toimintaa. Valehteleminen on pikemmin sääntö, kuin sattuma, tässä toiminnassa.
Siinä todella yritetään tuhota toinen ihminen täysin. Ja luutavasti suurin syy tähän on kateus, jota narsisti tuntee uhriaan kohtaan. Hän pelkää, että uhrilla menee paremmin, kuin hänellä, tai uhri on varakkaampi, tai jopa viisaampi, kuin hän.
Eli, narsisti tuhoaa kateuksissaan omia mielikuvia, joita hän on luonut uhristaan.
Ja kiusaaminen, mitätöinti, mustamaalaus ja muu pahan puhuminen on se, joka tuottaa narsistille suurinta mielihyvää.
Ja kummallisinta tässä on se, että tästä tuhomaistyöstä, ei jää narsistille itselleen mitään *näppiin*. Se oli pelkkä hävittämisvimma, joka purettiin kuviteltuun *uhkaan*hänen elämässään.
Tämä henkilö voi olla täysin ulkopuoleinen ihminen, tai perheenjäsen, jonka narsisti kokee kilpailijakseen. Näin sairas on narsistin mieli.
...estää uhrin naimisiin meno ja estää kauniiden lasten saaminen, narsistin omien sanojen mukaan. Toistuva parisuhteiden rikkominen muistutti sarjamurhaajan tekemistä. Tämä narsisti on kalju mies.
Arvelen etteivät ihmiset ikinä lopeta toistensa lannistamista, vaikka jotenkin olen sitä odottanut, koska en millään ymmärrä miksi toinen ihminen lannistaisi toista ihmistä koskaan millään tavalla. Silti tuntuu, että tosi monet tekee sitä tavalla tai toisella.
Olen kyllästynyt, ei ne lopeta.
Ehkä ne haluaa nähdä miten toiset joutuu siihen samaan tilaan missä itse pahimmillaan aina ovat.
Kosto, kosto, kosto!
Kosto pitää ilon pinnassa.
Niinpä. Harvassa ovat ne, jotka suovat toiselle parempaa kuin itselleen edes henkisellä tasolla.
Eikö millään voi kannustaa toiselle parempaa kuin itselleen, vaan hetikö iskee kateus ? Sitä olen ihmetellyt jo vuosikymmenet.
Auttaakin halutaan vain itseään tuhat kertaa surkeampaa, mutta itsen ohi ketään ei haluta auttaa ? Tuota olen ihmetellyt koko elämäni.
Olen kannustanut monia itseni ohi, mutta siitä saa palkaksi vain halveksuntaa.
Narsisti on vakavasti sairas ihminen joka pyrkii tukahduttamaan toisen ihmisen täysin. Voittaja on se joka ei piittaa vaan näyttää selkeät rajat eikä ole valmis tinkimään niistä tuli sitten narsistin puolelta mitä tahansa niskaan,mutta tämä vaatii jo tietysti jonkinlaista voimaantumista. Itse olen kärsinyt yhdestä narsissista miltei viitisenkymmentä vuotta ja nyt tehnyt selväksi etten halua olla tekemisissä ja mikäli ottaa yhteyttä niin joutuu sen tekemään kirjallisesti ,muussa tapauksessa haen lähestymiskieltoa.Narsisti on ihminen joka pönkittääkseen itsetuntoaan pyrkii alistamaan,mutta tulee usein jäämään yksin koska pikkuhiljaa ympäristö uskookin uhria eikä narsistia. Narsisti on jo pelinsä hävinnyt koska häiriö on persoonatasolla ja vaikeasti hoidettavissa jos ollenkaan( varsinkin kun usein sairaudentunnetta ei ole vaan kaikki on muiden syytä). Narsisti ei opeta vaan tuhoaa niin kauan kunnes kiltti ja alistuva uhri muuttuu ja voimaantuu niin paljon,että kääntää täysin selkänsä ja unohtaa kaiken tai ei anna sille valtaa elämässään ollenkaan.Tärkeämpää olisi varmastikkin kysyä mitä narsisti voisi oppia siltä kiltiltä kiusatulta uhriltaan? Elämä ei ole peli kuten kysyjä ilmeisesti olettaa vaan olemme täysin samanarvoisia kaikki ,jokaista ihmistä tulisi arvostaa , kunnioittaa sekä pyrkiä tekemään hyviä tekoja auttaakseen kanssaihmisiä eikä ihminen joka näin ajattelee ja elää ole häviäjä!
"Elämä ei ole peli kuten kysyjä ilmeisesti olettaa vaan olemme täysin samanarvoisia kaikki ,jokaista ihmistä tulisi arvostaa , kunnioittaa sekä pyrkiä tekemään hyviä tekoja auttaakseen kanssaihmisiä eikä ihminen joka näin ajattelee ja elää ole häviäjä!"
Niin ei ole voittajia, eikä häviäjiä vaan ihmisiä omine ominaisuuksineen/elämäntarinoineen.
Taas tekee mieli jatkoksi tämä juttu jossa mun mielestä nää asiat on hyvin hienosti kitetty tässä lopussa sanoilla
"Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."
Edelliseen komenttini liittyen linkki näköjään unohtui juttuun josta lainaus on peräisin
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1455074356391
" olemme täysin samanarvoisia kaikki "
Vaikka olisimmekin, niin kyllä elämä sisältää suuren määrän pelejä. Eivät kaikki näyttäydy joka suuntaan samanarvoisina. Mitä sisällämme tunnemme on toinen asia.
"Niin ei ole voittajia, eikä häviäjiä vaan ihmisiä omine ominaisuuksineen/elämäntarinoineen. "
Ihan vain uteliaisuuttani kysäisisin, että mistä tämä sinun suuri armollisuutesi meitä huonompia kohtaan juontaa juurensa? Minäkään en siis ole häviäjä, vaan ihminen omien ominaisuuksieni ja elämäntarinani kanssa?
Eikö tämä näkemys edellytä, että ne, jotka pitävät itseään voittajina, eivät olekaan minua parempia? Minkälaisella hissillä heidät hilataan esim. minun tasolleni?
Kiitos :D! Tänään sain nauraa tämän palstan äärellä taas kerran. :DDD
Ja todistaako se, että minä olen ihminen omien ominaisuuksieni ja elämäntarinani kanssa sen, että en ole voittaja?
Millä tieteellisellä metodilla tuo on todistettu?
Vai perustuuko tuo tieto jumalperäiseen ilmoitukseen?
Ja miten juuri ylt on asiasta noin tietoinen?
"Minäkään en siis ole häviäjä, vaan ihminen omien ominaisuuksieni ja elämäntarinani kanssa?"Ja todistaako se, että minä olen ihminen omien ominaisuuksieni ja elämäntarinani kanssa sen, että en ole voittaja?"
Niin edelleen tunnut ajattelevan kovin kilpailuhenkisesti, että elämä on kilpailua ja ihmiset jakaantuvat kahteen leiriin joko voittajiin tai häviäjiin, ikäänkuin ei olisi muita vaihtoehtoja
Millä kummalla mittarilla tuotakin asiaa sitten mitataan. Ehkä se luotettavin mittari löytyy omasta sisimmästämme, kuten tuossa joku kommentoi "Mitä sisällämme tunnemme on toinen asia."
Hetken tuossa asiaa mietin ja tulin edelleen siihen tulokseen, että elämä on ja ihmiset ovat, mitä ovat. Ehkä joku katsoo ylhäältä päin, ehkä joku alhaalta päin, toisessa hetkessä osat saattavat vaihtua. Joskus on voittaja fiilis, toisinaan "oma aatami"(sisäinen puhe) yrittää lyödä lyttyyn muistuttamalla omista virheistä ja epäonnistumisista.
Pakostakin aina näissä jutuissa tulee mieleen se tarina fariseuksesta ja publikaanista, jossa ensimmäinen vertasi itseään toiseen ja hänen ansiolistansa oli kovin pitkä ja toisen lista tyhjä, ensim. varmaan koki itsensä voittajaksi, toinen ei edes rohjennut katsettaan nostaa
En tiedä pikkusen kyllä aina hieman epäilyttää jos jonkun ihmisen pitää kovasti itseään ja omia ansioitaan korostaa vertaamalla itseään toiseen. Mikä sama pätee toisinpäinkin.
Tuli mieleen semmonenkin vanha konsti, että jos haluaa miettiä itseään ja elämäänsä olenko voittaja/häviäjä valossa niin ne omat ominaisuudet ja asiat voi laittaa paperille tyyliin, itsen ja oman elämän plussat ja miinukset . Mun mielestä se on reilumpi ja totuudellisempikin kuin pitäminen toista ihmistä/toisen elämää mittapuuna/vertailukohtana..
Mutta joo, mitä ny tulee näihin mun ajatuksiin/mielipiteisiin yms. niin nää mun jutut/mielipiteet ei ny liity mihinkään erityiseen tietoon/metodiin, eikä ole mitään jumalallisia ilmoituksiaan vaan liittyy ihan vaan mun elämänkatsomukseen...
Huojentavaa lukea vastauksestasi, ettei sinulla ole kuitenkaan vuorenvarmaa metodia tuon asian selvittämiseksi, melkein meinasin säikähtää.
"Millä kummalla mittarilla tuotakin asiaa sitten mitataan. Ehkä se luotettavin mittari löytyy omasta sisimmästämme, kuten tuossa joku kommentoi "Mitä sisällämme tunnemme on toinen asia.""
Suoraan sanoen, minusta narsistien olemassaolo viimeistään todistaa vuorenvarmasti, että sisimmästämme ei löydy luotettavaa mittaria.
Jokaisella on tietenkin oikeus olla oman elämänsä kuningas/kuningatar ja ajatella itsestään ihan kuinka ylentämällä tai alentamalla ikinä tahtoo. Pakottaa ei kenenkään ajatuksia ainakaan normioloissa voi. Kaikenmaaiman aivopesijöitä löytyy joka lähtöön ja usein ne aivopesijät osaavat rahastamisen jalon taidon.
Narsisti ei jää koskaan yksin, aina löytyy uusia hyväuskoisia ihmisiä.
Narsistin jo aikaansaama tuho seuraa meitä mukanamme uusiin parisuhteisiin ja näin olemme helppoja uhreja myös jatkossa. Itse kuitenkin uskon, ettei yhtä pahaa ihmistä voi toistamiseen tulla vastaan, joten luovuttaa en aio. Se olisi taas yksi erä narsistille.
Kokeneet LR-ihmiset ovat kirjoittaneet tällä palstalla paljon miten ovat itseään vahvistaneet terapioissa. Mutta terapiat eivät ole mitään automaatteja, joihin sisäänmenoaukossa on heikko ja ulos tulee vahva. Itse on tehtävä se suuri työ.
Hyvin yleinen kokemus on, että narsistin jälkeen vahvistutaan, opitaan tuntemaan narsisteja ja omia heikkouksia...
Narsisti pyrkii kyllä lannistamaan jokaisen uhrinsa, mutta joskus paskiainenkin iskee kirveensä kiveen. Kovista kokemuksista selviytynyt uhri tuntee itsensä jälkikäteen entistä vahvemmaksi ja haluaa jakaa taistelussa kertynyttä tietotaitoa heille, joilla tilanne on päällä.
Tärkeintä on ettei anna narsistin pilata elämääsi. Minulla on nykyisin nolla-linja narsistien kanssa. Jos huomaan henkilössä narsistisen luonteen, joka ilmenee esim. vähättelynä, se on kerrasta poikki. Katkaisen yhteyden pidon narsistin kanssa. Kahdelle naiselle niin olen tehnyt ja ei kaduta yhtään että lopetin alkavat suhteet alkuunsa.
Tuo sinibaretin kirjoittama tapahtuma tuntuu käsittämättömältä, koska työpaikoilla on nykyisin eettiset säännöt. Huonoa henkilöstöhallintoa on se, että kiusaamista on. Nollatoleranssihan pitää olla itsestäänselvyys työpaikalla. Elikkäs kaikkien oitäisi olla varpaillaan, siis harkita, etten tule toista kiusanneeksi. Onko työssä pysymisessä niin paljon kilpailua ja omanpaikansäilyttämistarvetta, että on tullut hyväksytty toimintamalli olla oman onnensa seppä ja tällöinhän auttamista tai empatiaa ei ole. Viidakossa tapatuu kaameita. En tunne lainkaan sinibaretin tapausta, mutta samankaltaista ilmennee työpaikoilla. Tämä on seurausta huomosta työkulttuurista ja johtamisesta. Eihän uhriutuminen ole eettisesti kestävää. Mutta ensimmäistä kertaa narsismi-keskusteluissa on esimerkki, konkretiaa tapahtumasta. Yleensä keskustelut ovat narsismi-nimittelyjä tai arvotonta nimittelyhuutelua, joka minun mielestäni ei ole mitään, koska se ei johda mihinkään hyvään.
Tarkennuksena. Narsisti ei ollut ko. yrityksen palveluksessa. Yrityksen ulkopuolisena hän soitti uhrille ja esiintyi uhrin työnantajan henkilöstöhallinnon työntekijänä. Kysyi uhrin asuin kumppanin yhteystietoja, koska lähiomaiseksi ei riittänyt oma äiti. Eräällä toisella kerralla hän kysyi uhrin työryhmän jäsenten nimiä. Näillä tiedoilla hänen tavoite oli rikkoa parisuhde ja saada uhrille potkut työpaikasta. Näiden tavoitteiden toteutumista varten narsistilla oli yhteistyö toisen narsistin kanssa. Välillä he soittivat vuorotellen uhrille perheen perustamiseen liittyvä häirintäsoittoja. Soittajat oli tunnistettavissa äänen perusteella helposti.
Esimerkiksi: "-Suomen geenitoimistosta päivää....me ollaan löydetty teistä....te ette saa tehdä lapsia". Tämän sisältöinen soitto tuli minulle työpaikalleni. Ääni oli tunnistettavissa.
Pahuuden voittoon riittää hyvien ihmisten välinpitämättömyys. Näin eräs ystäväni sanoi. Hänen mielestään maailmassa on vielä hyviäkin ihmisiä. Missähän ne kaikki hyvät ihmiset ovat?
Ilmeisesti hyvät ihmiset ovat niitä, jotka ovat hiljaa, seuraavat vierestä, eivät puutu mihinkään, antavat pahuuden jatkua ja jatkaa voittokulkuaan. Hyvät ihmiset näkevät ja ymmärtävät, miten narsistin uhrin elämä tuhotaan, aivan siinä silmien edessä. Kukaan ei kuitenkaan uskalla auttaa millään tavalla uhria siitä yksinkertaisesta syystä, että he pelkäävät tulevansa itse samalla tavalla kiusatuiksi, jos puuttuvat asiaan.
Pahat, tai paremminkin ymmärtämättömät ja narsistin harhaan johtamat ihmiset puolestaan ryhtyvät narsistin apureiksi hoviin kiusaamaan ja vainoamaan uhria. Tarkoituksena on lannistaa uhri niin, ettei tämä koskaan enää nousisi.
Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.......
Ne, jotka uskovat, että vain pahaa tekemällä voi menestyä elämässään, saada itselleen kaiken maallisen hyvän ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti, saattavat sittenkin erehtyä. Ehkä jonain päivänä myös narsisti tulee tämän huomaamaan.....
Pahuuden voittoon riittää hyvien ihmisten välinpitämättömyys. Todella hieno ilmaisu. Yksi hyvä työ päivässä, vie jo pitkälle.
Edellisen kirjoituksen viimeinen lause, jäi kuitenkin mietityttämään minua. Kun en jaksa uskoa siihen, että narsisti muuttuisi koskaan. Olen omaa vanhempaani seurannut yli kuusikymmentä vuotta. Hyvin laihoin ja melko kaottisin tuloksin.
Narsistin hyvät hetket yleensä rajoittuu siihen, kun hän haluaa, tai tarvitsee jotain. Narsisti harvemmin antaa kenellekkään mitään. Koska se on häneltä itseltä pois. Hän kadehtii kaikkien muiden saamia lahjoja, tai huomiota. Minun narsistivanhempani ei lähtenyt ystävänsä hautajaisiin, koska tämä hänen edesmennyt ystävä, ei kuitenkaan koskaan voisi tehdä enää hänelle tätä samaa *palvelusta*. Mielestäni melko tyrmistyttävä syy. Mutta narsistilta saattaa odottaa ihan mitä tahaansa.
En tarkoittanut sitä, että narsisti muuttuisi, sillä siihen en usko minäkään.
Tarkoitin, että edes narsisti (!) ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ehkä hänellekin tapahtuu joskus jotain sellaista, josta hän tulee huomaamaan, että hän ei voi hallita kaikkea ja kaikkia ihmisiä. Vaikka haluaakin aina pitää kontrollin tiukasti omissa käsissään ja haluaa olla se, jolla on valta ja oikeus sanoa ja tehdä mitä haluaa. Ja varsinkin valehdella mitä haluaa.
Nasse ei muutu, mutta joutuu aikanaan niittämään kylvämäänsä satoa. Missä määrin sekopää sitten ymmärtää itse aiheuttaneensa vaikeudet itselleen ja lähipiirilleen? Luultavasti hän syyttää muita loppuun saakka.
Mitään pahuuden voittokulkua ei ole olemassa. Sekopää varmasti tuntee hetken hekumaa "kostaessaan" eli satuttaessaan jotain ihmistä tai saatuaan tästä jotain hyötyä. Työelämässä olen nähnyt narsistin saavuttavan huomattavaa rahallista etua kepulikonsteillaan ja ihmisten kaikesta huolimatta mielistelevän häntä pelonsekaisina. Oikeasti hänen eläkkeelle lähtöään odotettiin joukolla, eikä häntä mainittu enää jälkeenpäin.
Vääristely, valehtelu, manipulointi, totaalinen itsekkyys, täydellinen kunnioituksen puute toisia ihmisiä kohtaan, .. johtavat masentavan vaikeaan elämään. Päivittäistä riidanhakua ja älytöntä uhoamista niin kotona kuin muuallakin. Persoonallisuushäiriöinen ei arvosta edes omia vanhempiaan tai isovanhempiaan saati muita sukulaisia, ellei heillä juuri sillä hetkellä ole rahatukkoa nasselle ojennettavaksi. Puolisonsakin hän näkee vain hyödykkeenä, jonka kuuluu olla nöyrä palvelija. Raskainta on kuitenkin narsistin suhtautuminen omiin lapsiinsa. Heitäkään narsisti ei arvosta, kuin ehkä hetkellisesti. Kun lapsuus ja nuoruus ovat rankkaa selviytymisyritystä, saattaa narsistin lapsen aikuiselämä huveta menneisyydestä toipumiseen.
Narsisti menettää elämänhalunsa, kun hänellä ei enää ole ihmisiä pyöritettävänä ja loukattavana. Tällöin narsistilta menee myös terveys. Tuntemani tapaus menetti samaan saumaan kasvonsakin , kun eräs hänen suurista valheistaan tuli ilmi. Tämän myötä uskollisimmatkin hovin jäsenet menettivät uskonsa narsistiin.
Olipa todella syväluotaava kirjoitus siitä, miten narsisti käyttääntyy.
" Kun lapsuus ja nuoruus ovat rankkaa selviytymisyritystä, saattaa narsistin lapsen aikuiselämä huveta menneisyydestä toipumiseen."
Juuri tämä on minullakin menossa...menneisyydestä toipuminen.
" Kukaan ei kuitenkaan uskalla auttaa millään tavalla uhria siitä yksinkertaisesta syystä, että he pelkäävät tulevansa itse samalla tavalla kiusatuiksi, jos puuttuvat asiaan."
Ehkä kuitenkin nämä "kukaan" ryhmään kuuluvat henkilöt tuntevat olonsa turvalliseksi kun he kuuluvat siihen ryhmään. Ihminen on sellainen että jos oma peppu on turvassa, harva silloin välittää enää muista. Tässäkin tapauksessa on kyse välinpitämättömyydestä. Välinpitämätön ihminen on myös helppo saada mihin vain, vaikka kiusantekoon mukaan, häntä voi käyttää tarpeen mukaan, koska ei ole väliä mitä hän tekee. Välinpitämättömällä ei ole periaatteita, jotka tuomitsisivat asian tai puolustaisivat sitä. Välinpitämätön saadaan vaikka valehtelemaan jos pyydetään.
Välinpitämätön ihminen on yhtä paljon kiusaaja kuin kiusaaja itsekin. Jos on mahdollisuus puuttua niin pitää puuttua. Sama koskaa kaikkialla niin työpaikoilla, koulumaailmassa ja yksityiselämässä.
Aivan liianmonta kertaa katsotaan kiusaamista läpisormien.
"Ihminen on sellainen että jos oma peppu on turvassa, harva silloin välittää enää muista. "
Ehkä välinpittämättömän ihmisen asema on liian usein ollut uhattuna tämän seikan takia.
Eli kun pelastettava on saanut oman peppunsa turvaan, hän ei välitä enää pelastajastaan vaan on muuttunut jopa tämän vainoojaksi ja näin on pelastajasta tullut uusi uhri...
Kyllä, mielestäni narsistin käytökseen on puututtava, ainakin silloin, kun *meininki alkaa menemään yli äyräiden*. Mutta siinä puuttuja yleensä joutuu itse narsistin uhriksi. Koska narsistihan näkee asiat hyvin musta-valkoisena. Eli ystävä, tai vihollinen tyyliin.
Mutta *ihminenhän* se narsistikin vaan on. Ja jos jonkun kieroilut ja loukkaukset alkaa menemään todella *överiksi*, minusta on ihan hyvä, että joku/jotkut laittaa jarrua narsistin toiminnalle. Koska narsisti itse ei ymmärrä tuhonsa määrää, kun häneltä puuttuu syyllisyydentaju aiheuttamiensa asioiden suhteen. Niin hänen toiminta saattaa olla todella rajatonta ja jatkua syntymästä hautaan.
Minä kärsin eniten siitä, että kun kerron mielestäni selvistä epäoikeudenmukaisuuksista, niin juuri kukaan ei sano ääneen, että sehän on epäoikeudenmukaista. Omassa asiassani en odottaisi mitään sen kummempaa puuttumista, enkä toivoisikaan, vaan pelkästään asioista puhumista oikeilla nimillä. Se, että niistä pitää puhua väärillä nimillä on minulle miltei tuskallisempaa kuin itse vääryydet.
Sama täällä. Jos olen havainnoinut jonkun asian vääräksi ja esittelen ymmärrykseni mukaisen kuvauksen asiasta, niin toivoisin joko oikaisua tai validaatiota ystäviltä ja tuttavilta. Sen sijaan saan osakseni perustelemattomia ja tunteenomaisia reaktioita, kieltämistä ja hiljaisuutta. Minusta se on sama tai pahempikin kuin hyväksyä vääryys. Asemani taitaa vain olla niin arvoton ja epäseksikäs, ettei juuri ketään kiinnosta näkemykseni ja kokemukseni, tai jos kiinnostaakin, niin puhtaasti nujerrusmielessä. Ehkäpä on parasta alkaa maksamaan useammin potut pottuina.
Joskus on vaan niin kurjasti, yleensä alussa, kun alkaa *avautumaan* kokemastaan vääeyydestä narsistin taholta. Kuulijakunta ei tahdo uskoa todeksi kaikkija törkeyksiä, joita narsisti on suoltanut uhrilleen.
Kun uhrin ympäristöllehän narsisti on tarkoituksellisesti esittänyt tosi mukavaa. Koska narsistin on *todistettava* itselleen ja muille oma hyväsydämisyys ja uhrin mielenvikaisuus.
Saman asian kokeneet ihmiset on parasta *vertaistukea* tässä asiassa.
Olen tuonkin kokenut. Juuri kuulijakunta sitten väittää uhrin kuvittelevan, jotkut jopa kertovan kiusaajalle uhrin ajatuksista, josta tämä tietenkin saa lisää vettä mllyyn. MItätöinti, kyseenalaistaminen on arkipäivää.
Tor Spiik: "Tämä uskomattomuus, tarkoitan tällä sitä, miten uhri elää harhassa ettei kukaan usko häntä tai hänen kokemuksiaan, vuosien alistaminen, väärien totuuksien levittäminen ja valheen alla eläminen on saanut uhrin uskomaan olevansa täysin yksin, vailla mitään toivoa muutoksesta."
"Hänen sosiaalinen taitavuutensa on niin vertaansa vailla, että hän kietoo hyvinkin nopeasti sormiensa ympärille vaikka 10 ihmistä ja saa heidät uskomaan kaiken kirjoitetun ja selvittelyn juuri niin kuin hän sen haluaa ymmärtää."
Juuri tämä on minun kokemukseni.
Niinpä, on kyllä ollut itsellekin vaikea tajuta, että tämä meno todella on näin hullua kuin on, mutta kyllä se on.
Kyllä se monasti laittaa *puistelemaan päätä*, kun on narsistin edesottamuksia joutunut katselemaan.
Kuinka taitavasti narsisti uhraa uhrinsa maineen, saavuttaakseen haluamansa asian.
Sekä se, että kuinka taitavasti uhrista tehdään syyllinen kaikkeen, narsistin itsensä aiheuttamiin sotkuihin. Ja miten se narsistirukka on muka se kaiken pahan*kärsijä,* näistä uhrin aiheuttamista teoista. (on sillä otsaa)
Todellisuudessahan narsisti ainoastaan tällä käytöksellä kalastaa hovinsa sympatioita puolelleen. Ja mikä pahinta, hovi uskoo kaiken kuulemansa, leimaten uhrin *hirviöksi*. Näin siis narsisti siirtää kaikki omat huonot ja ikävät piirteensä uhriinsa. Ja tunnettuahan on, että >paha kello kauas kantaa<.
Siis, oikeasti, tämä on sellainen *soppa*, että sitä ei tahdo kukaan uskoa todeksi, ellei ole sitä itse kokenut henkilökohtaisesti.
Totta. OLen monesti miettinyt että mikä siinä on kun tuota vain uskotaan eikä kukaan kysy minulta miten asiat ovat.
Uhrin puolustus on turhaa.
Narsistin kanssa ei päde sanonta että "syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan".
Minulle on monesti sanottu, että miksi sä välität? Anna olla, nuo tyhmät ei saa aikaan mitään mikä pilaisi elämämäni.
Kuinkas kävikään kun olen yrittänyt olla välittämättä. En saanut itselleni jo luvattua työtä. "Juorut" olivat saavuttaneet työnantajan.
KUn taas olin pahoillani niin minulle sanottiin, että eihän se työ mitenkään ihmeellinen olisi ollutkaan. Sitä ei kannata surra.
No niin siinä se taas nähtiin.
MInulta sai pilata mahdollisuuden työhön eikä minun kannata sitä surra koska se työ ei, lohduttajan mielestä, olis kuitenkaan kummonen paikka ollutkaan.
Ei ehkä hänen mielestään.
Minulle sillä kuitenkin olisi ollut suuri merkitys. Parempi tulo, Pääseminen pois kotoa. Ajatusten muuttuminen. Elämän sisällön muuttuminen. OLisin tarvinnut sen mahdollisuuden piristyä. Mutta kun en saanut niin vaivuin kuin henkiseen koomaan, Mitäpä minun enää kannattaa, ajatukset seurana.
Ympäristöä on vaikea saada uskomaan kaikkea tätä todeksi, olen lopettanut toivomisenkin.
Paras vain huolehtia itsestäni ja omasta perheestäni sen kyvyn mukaan joka minulla on.
Saan samantapaisia vastauksia.
Tuota samaa olen minäkin usein miettinyt.
Narsisti on ilmeisesti niin vakuuttava kun esittää omaa "faktatietoaan", ettei uhrilta tarvitse koskaan edes mitään kysyä eikä tämän käsitystä asioiden oikeasta laidasta tarvitse kuulla.
Juuri tällainen on saanut minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että narsisti on aina se, jota uskotaan.
Tosi tuttua oli/on myös tämä minulle.
Vielä nykyisinkin törmään erään hovilaisen puolelta siihen *jännään juttuun*, että hän soittaissaan minulle, kertoo narsistin käytöksestä, jotain tosi epäkuranttia.
Ja kun sanon hänelle, että kannattaa olla edes hieman *varovainen* narsistin suhteen. Niin jotenkin minusta tuntuu edelleen siltä, että minä olen se, jota epäillään tapahtuneesta asiasta, koska narsisti on niin sanonut/valehdellut.
Vaikka asia on heillä suoraan siinä oman nenän edessä ja minä olen satojen kilometrien päässä jatkuvasti. Sitä ei tavallaan TAHDOTA uskoa, tunon narsistin tekemäksi.
Vai johtuuko se sitten siitä, että on niin vaikea itselle myöntää olleensa väärässä ja että oma arviointikyky oli pettänyt todella pahasti. Kun suoraan edessä olevia juttuja ei uskota todeksi, vaan ne kyseenalaistetaan edelleen.
Minullakin kokemus erittäin sekavasta ihmissuhde sotkusta,joka perustuu pelkkiin keksittyihin juttuihin. Näillä on saatu aikuinen lapsi jättämään perheensä.lapsi uskoo,että olemme hänelle vihaisia ja että syytämme hänen puolisoaan. Kolmeen vuoteen emmeole häntä nähneet ja välimatka satoja kilometrejä. Jos yritämme yhteyttä se käännetään niin,että sen seurauksena tapahtuu tämän lapsen taholla meidän tekemiä kauheuksia. Hän ei kyseenalaista niitä eikä kysy miten asia oikeasti on. Totuutta niissä ei ole,koska emme ole niin tehneet.
Siis narsisti voi olla, niin häikäilemätön tyyppi, että ihmettelen suuresti sitä, miten hän voi täysin vapaasti kulkea täällä tavallisten terveiden ihmisten parissa ja melskata ihan mielin määrin. Siihen kenenkään mitenkään puuttumatta.
Niin, olen kysynyt eri paikoista mitä voimme tehdä vastaus on,ei mitään.
Vaikka on meidän tekemiksi sanottu vaikka mitä. Lastensuojeluilmoituksista lähtien. Viimeisin pieni yhteydenotto, joulukortti, palautettiin sotkettuna.
Ei ihme, että uhri usein vain luovuttaa ja antaa asian olla, tyytyy kohtaloonsa. Pitäisi olla valtavasti voimia ryhtyä taistelemaan, kun se taistelu kuitenkin on kuin taistelisi tuulimyllyä vastaan.
Niinpä, tältä se usein tuntuu. Kun on tekemisissä pari vuotiaan tasolla olevan kieron ja häikäilemättömän narsistin kanssa, jolla on aikuisen koko ja elämänkokemus, mutta uhmaikäisen mieli ja uppiniskaisuus, eikä mitään rajoja.
Tämä on tosi paha yhdistelmä, kun narsisti ei näe, eikä opi tekemistään virheistä ikinä mitään. Tehdyt virheet, ikään kuin*pyyhitään* pois* ja muutkaan ei niitä saa muistella sen jälkeen. Anteeksi ei sitä julmuutta ja halveksivaa käytöstä pyydetä koskaan. Koska narsistin mielessä syyllinen on AINA joku muu.
Ja kun narsisti ikääntyy, niin temput vain kovenee. Joku sanoo tähän, että narsismi on sairaus. Mutta saako sairauden varjolla tehdä ihan mitä tahaansa?