Tunnelukko - skeematerapia

Suurella innostuksella avasin kirjan ensimmäisen sivun mikä kertoi kirjan kirjoittajasta. Tekijä on siis sekaantunut Mindfullnesiin ja sehän on Budhalaisuudesta eli epäjumalan palvontaa. Siihen jäi sen kirjan lukeminen! Tämä on ihan hirveetä miten nykypäivän kristittynä olet hyökkäyksen kohteena joka puolelta, sudet tulee lammasten vaatteissa! Varokaa siis kaikki kristityt näitä nykypäivän terapiamuotoja, ottakaa selvää niistä hyvin mihin ne perustuvat! Älkää siis kristityt lukeko tätä kirjaa!

Hei,

Olen nyt käynyt skeematerapiassa kuukauden ajan, Saksassa. Menin sinne koska haluan lopettaa viinin tissuttelun. Se on räjähtänyt käsistä. Terapeutti totesikin, että alkoholisti en ole. Minulla kun ei ole hinkua ensimmäisenä tarttua viini- tai viinapulloon kun herään aamuisin jne. Ongelma on nimenomaan se, että kun menen baariin, juominen lähtee käsistä eli en osaa lopettaa. Niinpä päätin tehdä asialle jotakin. Käväisin paikallisessa AA-kerhossakin ja totesin, että ei ole minun juttuni. En talsi kodissani polviani myöten roskakasoissa yms. tarinoita mitä siellä sain kuulla alkoholistien elämästä. Se tuntui niin vieraalta, että en mennyt enää toista kertaa. Päätin siis mennä terapiaan ja tämä terapeutti ehdotti skeematerapiaa.

Hän selitti aluksi hyvin, miten homma etenee. Arvostin sitä, että hän kertoi mitkä ovat menettlytavat ja miten edetään, eikä vain istuttanut minua tuoliin ja aloittanut jutustelua. Terapian kesto riippuu siitä, mitkä ovat ongelmasi ja kuinka paljon skeemoja (tunnelukkoja) sinulla on hoidettavanasi. Se ei välttämättä kestä kauan eikä ole sellainen pitkäveteinen, vuosikymmeniä kestävä raastava terapiamuoto kuten perinteinen psykoanalyysi. Minusta se siis kuulosti sangen hyvältä: halusin vain saada ratkaisun viinin litkimiselleni ja mahdollisimman pikaisesti!

Terapiaan kuuluu mm. kotitehtäviä: kirjeitä tai kirjoituksia vanhemmille tai ihmisille, jotka ovat kohdelleet sinua kaltoin jne. TErapeutin kanssa käydään niitä läpi ja hän ikään kuin suojelee "sisäistä lastasi" ja antaa tukea, mitä et ole aikoinasi aikuisilta ihmisiltä saanut. Tämä on hyvin herättävä ja vapauttava kokemus: kerrankin joku on SINUN puolellasi, edes siinä terapiassa!

Pari viime kertaa on ollut kuitenkin raskasta. On ollut ahdistavaa kirjoitella niitä "kirjeitä" ja tonkia mutia syvältä paskasta. Se on saanut minut pahalle tuulelle ja ahdistuneeksi, toden totta! Että ei tämä prosessi ole mitään ruusuilla tanssimista. Nyt minulle on alkanut herätä epäily ylipäätään tämän toimivuudesta. Kyllähän ihmisestä ja hänen elämästään kaikenlaista vikaa löytyy, kun oikein kaivelee. Onko se todellakin tarpeellista? Minusta alkoi jo tuntua siltä, että olin oikeastaan ihan onnellinen ennen tätä terapiaa viininjuonteineen kaikkineen. Eilen esimerkiksi paistoi aurinko ja oli ihana ilma ulkona, mutta olin tuon terapian takia niin ahdistunut, että makasin vain sängyllä aivan voimattomana. Meneekö tässä koko tuleva kesä piloille mokoman terapian kanssa? Onko ihan pakko pilata tämäkin hetki vain siksi että menneisyydessä on ollut jotakin kurjaa? Hmm. Suoraan sanoen, ehkä ei. Aloin todellakin kyseenalaistamaan koko touhua ja tuumin, että ehkä olisikin parempi oppia elämään ihan tässä hetkessä, NYT, ja se siitä.

Otin selvää liiasta alkoholin käytöstä ja törmäsin tietoon Naltroxin-nimisestä lääkkeeseestä. Se saattaisi tepsiä ongelmaani. Minusta alkaa tuntua, että pidän kaikki tunnelukkoni ihan itselläni räpeltämättä, menen yleislääkärille hakemaan reseptin Naltroxia varten ja elän elämäni onnellisena loppuun asti. Jätän tunnelukkoni siihen missä ne ovat ja hoidan niitä mm. kuuntelemalla Louise Hayn videoita ja lukemalla kirjoja itsensä rakastamisesta. Ne nimittäin tuntuvat paljon paremmilta - tulee hyvä ja rakastava olo joka kerta kun niitä lukee ja kuuntelee - verrattuna tähän terapiaan joka saa aivan oksettavan olon aikaan!

En voi kuin kehoittaa kokeilemaan, etsimään vaihtoehtoja ja ottamaan se, mikä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta itse kullekin. Ei oikeastaan kokeilematta voi tietää, mikä olisi hyvä. Ja jos ei joku homma tunnu tepsivän, älä takerru siihen vaan etsi vaihtoehto!

Itse voin todellakin suositella terapian ohessa tai ihan pelkästäänkin kirjallisuutta ja äänityksiä, jotka opettavat itsensä rakastamista ja hyväksymistä. Itsensä rakastamisen taito auttaa niin moneen ongelmaan: ongelmat katoavat kuin itsestään kun oppii rakastamaan ja arvostamaan itseään ja sitä myötä muitakin. Itsensä rakastamisen ja hyväksymisen opettelu on minulla itselläni elämässäni nyt pääteema, ei tämä terapia. Mutta terapiaan meneminenkin oli osa itsensä rakastamista: halu toimia itsensä hyväksi ja halu parantua.

En tunne tuota, mutta "Päästä irti" tekestä olen vlkuillut. En luottaisi mieltäni tämän terapeutin vatkattavaksi. Kertoo nettisivuillaan suuresta oppineisuudestaan, mutta mainitsee vain teksisen koulutuksensa opinahjon. On houiuttelevaa ihmisistä, kun luvataan kirjan lukemalla saavuttavansa kaiken mahdollisen, mitä on halunnut. Eli Takanen kauppa haaveita, ei totuuksia.

Pelkäämpä, että nämä opastukset saattavat apua tarvitsevia ihan oikean avun tarvitsijoiksi.

Ei psykoterapialla parannu, mutta se helpottaa ystävien elämää, kun heidän ei tarvitse kuunnella aina niitä samoja juttuja. Psykoterapeutti voi myös kertoa, mitä työstettävät ongelmakohdat ovat kunkin kohdalla, jos satut saamaan sellaisen psykoterapeutin, joka osaa puhua. Harvinaista. Psykoterapeutti myös seuraa vointiasi ja tarvittaessa passittaa psykiatrille.

Ongelmansa on kunkin ratkaistava itse. Kasvettava vastuullisesti aikuiseksi.

Takanen (tai alunperin Young ja Klosko) ovat aivan oikeilla jäljillä, mutta menetelmä ei välttämättä ole paras kaikille, koska yleispätevää, kaikille kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa sopivaa terapiaa ei ole.
Eivät myöskään kaikki tarjolla olevat nk. henkisen kehittymisen tai mielen kehittämiseen tarjotut menetelmät sovellu kaikille, vaikka jotkut henkilöt voivat saada niistä merkittäviäkin hyötyjä. Esimerkiksi
monet tuttavani (hurahtamatta Maharishi-kulttiin tai hindulaisuuteen) ovat hyötyneet TM:sta paljon.
Itselleni se ei sopinut ensinkään, mutta onnekseni niissä piireissä tapasin siihen aikaan TM-opettajana,
sittemmin erittäin laaja-alaisena kouluttajana ja terapeuttina tunnetuksi tulleen John Pihlajan. Hänen
opastuksellaan pääsin itselleni oikeaan suuntaan, joka tarkoittaa maata, mutaa, verta, paskaa, rautaa,
metsätöitä, huutoa, raivoa, kaikkea maanläheistä konkretiaa. Sitä minä tarvitsin enkä loputonta erittelyä
ja pohdintaa olemassaoloni oikeutuksesta ja merkityksestä. Summarum: etsi ja kokeile!

Takasen kirjoista puuttuvat suurelta osin tieteelliset viitteet, vaikka hänellä on yliopistotausta. Ottaa kunniaa muiden työstä?

En tiedä mikä ukko tää Takanen on mutta tunnelukko terapialla on ollut valtavan iso osuu siihen että puolisoni on nykyään onnelllinen..
Hänen koko elämänsä on ollut sarja käsittämättömiä päätöksiä, asioita joita muut eivät voi ymmärtää. Tunnelukko terapia muutti hänet normaaliksi ihmiseksi.