Rakas Taivaan Isä

Ilta on vaihtunut yöksi ja käteni menevät ristiin. Minä olen tosi surkea rukoilija, mutta onneksi sinä tiedät minun asiani jo ennen kuin ehdin itse löytää niille oikeita sanoja. Olen ollut niin kiusauksissa ja epäilyksissä. Ihan sitäkin olen epäillyt, että olenko enää ollenkaan oikealla paikalla, kun tuntuu, että kuljen siinä pimeässä laaksossa, josta puhutaan psalmissa. Jäin muistelemaan tuota raamatunkohtaa ja aivan hätkähdin huomatessani, miten ihanasti se jatkuu: En minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani, sinun vitsasi ja sauvasi minua johdattavat.

Sinä lohdutat minua, sinä johdatat minua. Auta aina näkemään apusi, että en eksyisi ajattelemaan, että tämä laakso on loputon ja läpipääsemätön. Auta minua huomaamaan, että täälläkin on rinnalla kulkijoita, joiden avulla pystyn taas katsomaan eteenpäin ja tarttumaan lupauksen sanoihisi: Minä nostan, minä kannan ja minä vien perille.

Auta ymmärtämään, että tämä oma kuormani on juuri sellainen, jonka sinä viisaudessasi olet minulle antanut. Auta tarttumaan niihin lohduttaviin sanoihisi, joissa kerroit, että minun jokainen päiväni on ollut sinun tiedossasi jo ennen kuin synnyin tähän maailmaan. Sinä tiedät jokaisen tähden taivaalla ja pidät huolen varpusestakin. Pidät sinä huolen minusta ja rakkaistanikin!

Ja huomenna, jos päivä on täynnä valoa ja iloa, älä anna minun unohtaa silloinkaan, mistä kaikki hyvä tulee! Älä anna kasvaa liian tietäväksi ja liian vahvaksi. Pidä pienenä, lapsen paikalla, sillä lapsi ei kyseenalaista eikä epäile. Lapsi vain uskoo ja luottaa. Varjele synnistä, ja kun lankean, auta kyselemään evankeliumisi puhdistavaa sanaa. Sillä vain synti vie uskon ja saastuttaa sydämen ja mielen.

Varjele rakkaitani! Niitäkin, jotka eivät varjelustasi enää ymmärrä haluta. Minä tiedän, että kaikki hätäiset huokauksetkin heidän puolestaan ovat tarkasti sinun tallessasi. Älä lakkaa kutsumasta heitä takaisin.

Äläkä anna minun milloinkaan unohtaa, miksi uskon. Sinä annat elämääni turvan ja pohjan. Ennen kaikkea sinä annat päämäärän, joka odottaa minua: taivaan kodin. Sinne olen saanut nähdä monen rakkaan ihmisen kurkottavan ja rauhallisesti pääsevän. Eikö ole aihetta paljosta kiittää!

Ja nyt väsyneenä haluan sanoa niin kuin yksi pieni uskon esikuva kerran sanoi: "En pelkää nukkua, kun Taivaan Isä valvoo kuitenkin!"