Espoon junnukiekko!

Kukaan?

Miksi tuon ikäinen vaihtaa seuraa ....?

En tiedä ks. ikäluokkaa mutta yleisesti blues Jr ssä toimihenkilöt ja aikuiset touhuaa kovasti ja lapsille jää pieni sivujuoni siinä tarinassa. Luisteluvalmennus oli aikanaan ihan hyvää ja parempaa kuin muissa seuroissa, joissa omat pojat pelasivat. Blues menestyy melko monessa ikäryhmässä koska ikäryhmissä pelaajia on paljon ja satsaus tapahtuu ykkösjoukkueisiin. Nyt kun jäävuoroista on pulaa, niin satsaus vielä korostuu. Kuitenkin jos poikanne ei ole ihan sitä ykköskenttäporukkaa niin ei välttämättä paras valinta.

Lisään vielä että kun omat pojat aikoinaan pari kertaa vaihtoivat seuraa milloin mistäkin syystä niin jos jonkun asian saa parannettua niin sitten saattoi jostain muusta asiasta tulla ongelma. Harvemmin ruohikko on vihreämpää aidan toisella puolella. Järkevintä on katsoa se lähihalli, onko siellä sopivaa joukkuetta ja tehdä asiat sillä tavalla itselle helpoksi.

Kallis on blues, satoja euroja kuussa jo e-junnuissa. Lisäksi kerran kun menet bluesiin pois ei pääse. Grani, pita ja evu jäiden puolesta parempia

Näinhän se menee:

Nuoren jääkiekkosankari Viljon perheeseen kuuluu äiti, isä ja hän, Viljo 18-vuotias jääkiekkosankari. Perhe on pieni, kuten on tavanomaista nykyisessä Suomessa. Korkeat tavoitteet ovat vieneet äidin ja isän ajan. Tavoitteet eivät ole kaikilta osin toteutuneet. Yksi tavoite on kuitenkin lähellä toteutumistaan. Pojasta on tulossa yksi parhaista jääkiekkoilijoista. Näin perhe uskoo. Itse asiassa tavoitteessa onnistuminen alkoi silloin, kun aikaa jäi yhden lapsen hankkimiseen. Kaikki hyvin?

Perhe on menossa jääkiekkoharjoituksiin. Viljo kulkee maila kädessä laukoen jääklimppejä jäähallin ja muiden rakennusten seiniin. Osumatarkkuus on huippua. Melkein kaikki osumat onnistuvat ja eivät aiheuta suurta tuhoa kohteessaan. Mutta ei haittaa, vaikka vahinkoja sattuisi. Jäähallin vaurioiden korjaus ainakin on yksinkertaista. Kunnan huolto hoitaa asian. Isän paras kaveri on kunnan johtavia virkamiehiä. Varoja riittää aina jääkiekkoon ja hallien kunnossa- ja ylläpitoon. Ja muu tuki omalle jääkiekkoseuralle on parasta yritystukea, onhan isän kaverit aina olleet mukana jääkiekkobisneksessä. Harva bisnes saa nimellistä korvausta vastaan tuotantotilat yhteiskunnalta ja tuotantokoneet eli yli-innokkaiden isien kasvattamat kiekkoilijat tuotantokoneiksi. Tuotantokoneiden haave on joskus päästä miljoonatuloihin. Pääseehän yksi kiekkoilija kymmenestä tuhannesta melkein näihin tuloihin. Loput sitten hurmion innostamina tyytyvät pienipalkkaisiin ilta- ja viikonlopputöihin. Ei haittaa, haave elää, vaikka nuoren koulutuskin siinä samassa jää.

Mutta takaisin matkalle jäähalliin. Viljon perässä kulkee perheen äiti, uhrautuva Vilma. Vilma kulkee kauempana Viljon perässä, koska Vilma ei jaksa. Vilman tehtävä on kantaa Viljon painavaa varustekassia eikä Vilmaa voi siitä moittia, että jää jälkeen Viljosta. Vilma on jäänyt työstäkin pois, koska Viljo tarvitsee kaiken mahdollisen tuen. Tämän on mahdollistanut myös se, että perheen isä, Volmari, on päässyt osakkaaksi jääkiekkoseuraan, itse asiassa yritykseen. Yrityksestä ei voi vaan puhua, koska urheiluseuratoiminta on paljon hyväksyttävämpää yhteiskunnan tukien käyttöä. Suomalainen hyväksyy aina urheilun tuen. Yritystukien hyväksyminen on sen sijaan kyseenalaista. Mitähän EU:kin sanoisi? Jääkiekkoseuran taloudellinen tilanne on turvattu kunnan tukien kautta ja nimellisestä asemastaan huolimatta Volmari saa melkoiset lisätulot seuran sivutoimisena markkinointikonsulttina. Markkinointi tarkoittaa tietenkin positiivisten lausuntojen antamista ”talvisodan hengessä” jääkiekkonuorten uhosta. Media uskoo mitä Volmari sanoo, ovathan mediassakin omat miehet eturivissä. Ja kyllä kansa uskoo mitä media sanoo. Eihän ketään edes kiinnosta työttömyys- ja muut ikävät uutiset.

Mutta missä isä nyt on? Isä on kiirehtinyt jäähallille etukäteen tapaamaan edellisen illan pelin erotuomaria, joka tuomitsi täysin väärin. Viljon joukkue olisi voittanut, mutta Viljon maali hylättiin ja tästä masentuneena koko Viljon jengi joutui alakynteen ja hävisi. Saas nähdä miten erotuomarin käy? Aikaisemmin otsikoitiin lehdessä, että ”isä pahoinpiteli erotuomarin”, vaikka Volmari vain neuvoi erotuomaria aikaisemman kömpelösti tuomitun ottelun vuoksi. Säälittävä yksilö tuo erotuomari, aina valittamassa, vaikka neuvotaan. Oikeinhan se oli, se Volmarin asiallinen ote eli neuvonta. Niin, asiaa kyllä selvitellään nyt oikeudessa, mutta eihän erotuomaria voi oikein neuvoa, jos muita on paikalla. Siksi neuvonta silloinkin tapahtui kahden kesken.

Nyt, kun Viljo on elämänsä portilla, Viljo ei aio enää tuhlata aikaansa koulutukseen. Kyllä hän pärjää jääkiekolla, ainakin omasta mielestään. Vanhemmat kaverit, joilla oli isiensä yltiöpäisiä haaveita ovat nyt työttömiä, koska koulutus jäi hankkimatta. Mitä noista, luusereita.

Jääkiekko, tuo kansainvälinen marginaalilaji, tuottaa iloa noin viidessä maassa, joiden jokavuotiset ”maailmanmestaruuskisat” ovat paras perusta joidenkin bisnesmiesten menestykselle. Lonkeronsa ovat syvällä kunnallispolitiikassa ja yhteiskunnan kassassa.

Eläköön Suomi!

olipas katkeran luuserin kirjoitus.ootko sovittanut jo köyttäkin kaulaan. sehelpottaa oloa kummasti.

kyllä esppoosta ollaan kaikki. jos ei kiinnosta painukaan vittuun kaikki.

nimen omaan täää on kiekkooo,jos eim kiinosta osta sukset ja suksi vittuun

Täällä on sellaisia keskusteluja, että keskustelijoiden sanavarastosta päätellen he luulevat olevansa jollakin pornosivulla. Kirjoittamaankin voisi opetella, niin sivistystaso nousisi siinä samassa. Sääli heitä, mutta ei auta, kaikkia on yritettävä ymmärtämään. Oikeasti sietämään, koska typeryytensä ei välttämättä ole heidän vikansa.

Blues a akatemia... Hyvä pojat juuri noin ... C junnuista käy kato ensi kaudeksi... Hyvä pojat juuri noin

Jääkiekkoharrastajien perheissä on kyllä junttiporukkaa huomattavan silmiinpistävästi.

Tässä taas kerrotaan mitä porukkaa ovat:

Ilta-Sanomien tietojen mukaan espoolainen jääkiekkojuniori pahoinpideltiin tiistaina joukkueen pukukopissa.

18-vuotias pelaaja on tehnyt rikosilmoituksen, jonka mukaan joukkuetoveri pahoinpiteli hänet. Epäilty pahoinpitely tapahtui tiistaina noin kello 19.30 Espoonlahden jäähallissa Espoo Bluesin A-nuorten kakkosjoukkueen eli A-akatemian harjoitusten jälkeen joukkueen pukukopissa.http://www.iltasanomat.fi/jaakiekko/art-2000001135513.html

Alkuperäiseen kysymykseen vastakysymys; miksi 8&9-vuotiailla pojilla on seuranvaihto edessä? Parempi pysytellä lähikentällä ja lähiseurassa. Ei ole mitään kiirettä lähteä kulkemaan. Espoossa kiekkoilu on HELVATAN kallista ja vaatii äidiltä
ja isältä paljon fyrkkaa, jos haluaa lapsensa pelaamaan.

Blues a akatemiasta uutisoitu törttöily on sitten taas toinen puoli tästä.
Kyseiseen sarjaan osallistuminen vaatii paljon rahaa(isä/äiti) ja siksi taso on kokonaisuudessaan huono. Ja kun taso on mikä se on, niin siinä ei auta edes isän ja äidin halu tehdä pojasta pelimiestä. Vanhempien asettamat liian suuret paineet lahjattomille lapsille sitten aiheuttavat tämmöisiä järjettömyyksiä. Tässä on niinkuin joku tuolla jo kirjoittikin, ongelma espoossa, vanhempien häärääminen.

Onkohan toi pahoinpitelijä jo linnassa?

No, oheisharjoittelu on laadukasta, pojille tulee urheilullisuutta monessa suhteessa. Taitopuoleen panostus taas miinus. Samaa tuo maksaa joka paikassa.

Jos vain mahdollista kannatta mennä muualle. Bluesiin junnuissa toimihenkilömafia runnoo omia ja kavereiden poikia eteenpäin. Muille jää lähinnä maksajan rooli, eikä valmennuspäälliköistä ole mitään ilo kun loistavat lähinnä poissa olollaan. Tilanne muuttuu D- tai C-junnuissa, mutta silloin on jo myöhäistä. Muissa pääkaupunkiseudun suurseuroissa sen sijaan mennään ulkopuolisten valmentajien voimin alusta alkaen ja ainakin pyritään poikien oikeudenmukaiseen kohteluun. Bluesiin voi mennä sitten C-junnuissa kun valmennus on ammattimaista ja toimihenkilömafian poikien rahkeet ei enää riitä.