Hei..
Voisitteko millään kertoa, mihin nää mun oireet viittaavat?
Mulla on yleisissä ruokaloissa, esim. koulussa aina lievää jännitystä (ennen kauheampaa, mutta propralin myötä itsetunto kasvanut); tiettyjen ihmisten seura saattaa jännittää. Kavereiden seurassa en niinkään jännitä, mutta en ole kenellekään ongelmastani puhunut oikeastaan.
Lisäksi jännitän esiintymisiä aivan tolkuttomasti; pelkään, että esim. käsien tärinä tai jännittäminen on liian näkyvää ja joudun nolatuksi. Pari kertaa ennen esiintymistilanteita olen omasta mielestäni kylläkin ollut aika paniikissa: kädet ovat tärisseet, olen ollut todella jäykkänä, ajatus on katkeillut, hiki virrannut ja tehnyt mieli paeta paikalta.
Kirjallisissa kokeissa (vaikeissa sellaisissa) olen saanut pariin otteeseen lievän paniikkikohtauksen; aina olen sen alkaessa meinannut lähteä luokasta ulos, mutta silti olen saanut itseni kasattua ja tehnyt kokeen loppuun ja saanut siitä jopa hyvän numeron.
En ole koskaan saanut "paniikkikohtausta" tuosta vaan, paniikin omaiset tunteet liittyvät AINA tilanteisiin, joita ennalta jännitän/pelkään.
Koejännitystä olen ehkä jopa lieventänyt rentoutusnauhoitteella, jota äitini on luultavasti käyttänyt jossain opetustyössään (löysin sen hänen kaapistaan). Luulen, että olen sen aikana vaipunut ainakin jonkin asteiseen hypnoosiin, sillä oloni on ollut poikkeuksellisen rentoutunut ja mukava. Se ei kuitenkaan tehoa juuri kuin tuohon koejännitykseen; eikä se ole sitä kokonaan poistanut, mutta enpä ole aikoihin saanut yhtä kamalia kohtauksia kuin syksyllä..
Eli siis kysymykseni kuuluukin, mitä tämä voi olla? Mainittakoon vielä, että minulla lapsuudessa, kun olin muistaakseni 11-vuotias, sattui yksi todella traumaattinen kokemus, joka aiheutti minulle fobian kyseistä asiaa kohtaan peräti neljäksi vuodeksi. Vasta nyt olen alkanut olemaan sujut asian kanssa, tai siis en ajattele sitä enää, eikä se tunnu lainkaan yhtä pahalta kuin ennen..Voisiko olla, etten ole käsitellyt tätä pelkoa loppuun asti ja alitajunta jotenkin muuntaa sen jännittämiseksi tai jotain..?? (Tuosta olen lukenut jossain hypnoosin yhteydessä)
Jännittämiseen ei kai ole mitään poppakonstia.. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, etten halua mielialalääkitystä. Olen ajatellut hakevani apua koulupsykologilta. Myös hypnoosia olen vakavasti harkinnut. Mitäs te suosittelisitte?
Unohtui sanoa vielä, että omasta mielestäni olen erittäin tunnollinen ja herkkä persoona. Yritän aina olla esim. luokassa parhaimmistoa, tai siis odotan itseltä liikojani ja jos mokaan vähänkin, kärsii itsetuntoni rajusti.. Vahvemmalla itsetunnolla pärjäisin varmasti paremmin..
Voisitteko millään kertoa, mihin nää mun oireet viittaavat?
Mulla on yleisissä ruokaloissa, esim. koulussa aina lievää jännitystä (ennen kauheampaa, mutta propralin myötä itsetunto kasvanut); tiettyjen ihmisten seura saattaa jännittää. Kavereiden seurassa en niinkään jännitä, mutta en ole kenellekään ongelmastani puhunut oikeastaan.
Lisäksi jännitän esiintymisiä aivan tolkuttomasti; pelkään, että esim. käsien tärinä tai jännittäminen on liian näkyvää ja joudun nolatuksi. Pari kertaa ennen esiintymistilanteita olen omasta mielestäni kylläkin ollut aika paniikissa: kädet ovat tärisseet, olen ollut todella jäykkänä, ajatus on katkeillut, hiki virrannut ja tehnyt mieli paeta paikalta.
Kirjallisissa kokeissa (vaikeissa sellaisissa) olen saanut pariin otteeseen lievän paniikkikohtauksen; aina olen sen alkaessa meinannut lähteä luokasta ulos, mutta silti olen saanut itseni kasattua ja tehnyt kokeen loppuun ja saanut siitä jopa hyvän numeron.
En ole koskaan saanut "paniikkikohtausta" tuosta vaan, paniikin omaiset tunteet liittyvät AINA tilanteisiin, joita ennalta jännitän/pelkään.
Koejännitystä olen ehkä jopa lieventänyt rentoutusnauhoitteella, jota äitini on luultavasti käyttänyt jossain opetustyössään (löysin sen hänen kaapistaan). Luulen, että olen sen aikana vaipunut ainakin jonkin asteiseen hypnoosiin, sillä oloni on ollut poikkeuksellisen rentoutunut ja mukava. Se ei kuitenkaan tehoa juuri kuin tuohon koejännitykseen; eikä se ole sitä kokonaan poistanut, mutta enpä ole aikoihin saanut yhtä kamalia kohtauksia kuin syksyllä..
Eli siis kysymykseni kuuluukin, mitä tämä voi olla? Mainittakoon vielä, että minulla lapsuudessa, kun olin muistaakseni 11-vuotias, sattui yksi todella traumaattinen kokemus, joka aiheutti minulle fobian kyseistä asiaa kohtaan peräti neljäksi vuodeksi. Vasta nyt olen alkanut olemaan sujut asian kanssa, tai siis en ajattele sitä enää, eikä se tunnu lainkaan yhtä pahalta kuin ennen..Voisiko olla, etten ole käsitellyt tätä pelkoa loppuun asti ja alitajunta jotenkin muuntaa sen jännittämiseksi tai jotain..?? (Tuosta olen lukenut jossain hypnoosin yhteydessä)
Jännittämiseen ei kai ole mitään poppakonstia.. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, etten halua mielialalääkitystä. Olen ajatellut hakevani apua koulupsykologilta. Myös hypnoosia olen vakavasti harkinnut. Mitäs te suosittelisitte?
Unohtui sanoa vielä, että omasta mielestäni olen erittäin tunnollinen ja herkkä persoona. Yritän aina olla esim. luokassa parhaimmistoa, tai siis odotan itseltä liikojani ja jos mokaan vähänkin, kärsii itsetuntoni rajusti.. Vahvemmalla itsetunnolla pärjäisin varmasti paremmin..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suosittelen kyllä lääkityksen kokeilemista. Nykyään on tehty todella hyviä lääkkeitä jännitykseen ja paniikkihäiriöihin ilman huomattavia sivuvaiukutuksia. Sehän on ihan sama melkein naisilla, jotka syövät ehkäisypillereitä, ei sen kummempaa. Mielummin elää normaalia elämää lääkkeiden avulla kuin kärsii.
paniikki/agorafobia/soaiaaliset pelot
Kirjoittanut: psykologi 8.11.2004 klo 13.33
Laitan tähän yhden aiemmista vastauksistani samantyyppiseen kysymykseen.
"Tarkkaan ottaen paniikkikohtauksen tulisi ilmetä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut.
Tuossa kuvaamassasi tilanteessa on enemmän sosiaalisen pelon piirteitä (ahdistus tilanteissa, joissa joutuu olemaan esillä, suoriutumaan; esim. syömään, juomaan tai kirjoittamaan toisten nähden). Siis kahvikuppineuroosina tunnettu vaiva. Lähinnä sen kohteena on silloin pelko nolatuksi tulemisesta ahdistusoireisiin kiinnitetyn huomion johdosta. Altistuminen tällaiselle tilanteelle (esim. pankkikortttitositteen allekirjoitus) tuo esiin voimakkaita ahdistusoireita, jotia aletaan pelätä ja helposti välttää kaikkia vastaavia tilanteita.
(esim. kaupassa mukana aina käteistä rahaa tms.)
Paniikkikohtauksessa keskeisin pelko on oman kontrollin menettäminen (hulluus, kuolema, sydänkohtaus) kun taas sosiaalisissa peloissa nimenomaan nolatuksi tai häpeään joutuminen. Nuo oirekuvat tosin menevät usein päällekkäin ja saattavat alkaa jossain tietyssä tilanteessa ja yleistyä myös muihin samantyyppisiin tilanteisiin.
Hae itsellesi psykoterapeuttista apua ettei oireisto pääsisi kroonistumaan. tilannekohtainen lievä lääkitys voi pitää oireet kurissa, mutta psykoterapeuttinen työskentely voisi olla tarpeen syiden selvittelyssä.
Ahdistuneísuushäiriöissä alaryhmiä ovat; 1) paniikkihäiriö, joko ilman tai kera tiettyjen ahdistavien tilanteiden välttelyä (agorafobia), 2) pakko-oireinen häiriö (pakkoajatukset ja/tai rituaalit), 3) traumaperäinen stressihäiriö, 4) agorafobia eli torikammo ilman paniikkihäiriötä, 5) sosiaalinen fobia (sosiaaliset pelot), 6) muut spesifit tilannekohtaiset pelot (hyönteiset, korkeat paikat,veren näkeminen, suljettujen paikkojen kammo, hissikammo jne.,7) yleistynyt ahdistuneisuus, joka on luoneeltaan jatkuvaa (yli 6 kk) eikä mihinkään tiettyyn tilanteeseen sitoutuvaa (viitttasitko kysymyksessäsi tähän?). 8) ahdistuneisuutena ilmenevä sopeutumishäiriö (reaktio ajankohtaiseen stressitekijään 9) tarkemmmin luokittelematon ahdistushäiriö.
Tässä karkea yleisluokittelu, eri diagnostiset järjestelmät (ICD-10 ja DSM-IV-R) poikkeavat hieman toisistaan.
Paniikkihäirö-nimikettä käytetään aika suruttomasti kaikesta kohtauksittain ilmenevästä ahdistuksesta. Jos ollaan tarkkoja, paniikkihäirön kriteerit ovat seuraavat(DSM-IV):
1. toistuvia, odottamattomia paniikkikohtauksia
(paniikkikohtausten on ilmettävä tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä olla hermostunut)
2. vähintään yksi kohtauksista on uusiutunut kuukauden sisällä ja siihen on liittynyt yksi (tai useampi seuraavista)
-jatkuva pelko kohtausten uusiutumisesta
-pelko syistä tai seurauksista (kontrollin menetys, sydänkohtaus, hulluksi tuleminen)
-merkittävä käyttäytymisen muutos kohtauksiin liittyen (turvakäyttäytyminen, välttäminen
3. Alkavat äkillisesti ja saavuttavat huippunsa 10 minuutin kuluessa
4. kohtauksen aikana vähintään neljä seuraavista:
-sydämen hakkaaminen
-hikoilu
-vapina tai tärinä
-hapenpuutteen tuntemuksia
-tukehtumisen tunnetta
-rintakipu tai painon tunne rinnassa
-pahoinvointi tai maha sekaisin
-huimaus ja pyörrytys
-derealisaatio (maailma epätodellinen) tai depersonalisaatio (oma olo epätodellinen)
-itsehallinnan tai hulluksi tulemisen pelko
-kuoleman pelko
-puutuminen tai tikkuilu (parestesiat)
-vilunväristys tai punastuminen
5 EI JOHDU:
-jonkin aineen suorasta vaikutuksesta (päihteet, lääkkeet)
-yleissairaudesta (kilpirauhashäiriöt, epilepsia, sydänsairaus esim.)
Kaikki ym, kriteerit tulisi täyttyä, että voidaan puhua paniikkihäiriöstä, eli pieni osa siitä mikä ihmisilla yleensä on, on puhtaita paniikkihäiriöitä.
Useimmiten alkavat noin, mutta kehityksen seurauksena mukaan tulee useille agorafobia (torikammo), eli pelokkuus tilanteissa, joissa voisi saada kohtauksen ja joista on vaikea päästä pois
Sun oireet on aivan niin kuin mullaki.. Itsekkään en halua mitään lääkitystä vaan koitan sinnitellä.
Ois mukava vaihtaa ajatuksia vaik maililla..
Voisin mailata jos osoitteen annat:)