että melkein vahingossa koskee toiseen tai halaa, kun tuntuu niin luontevalta olla hänen seurassaan. Ja sitten havahtuu todellisuuteen ja ymmärtää, ettei sellaista voi tehdä.
Onko teillä koskaan sellaista oloa
Näintapahtuu
10147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei. Tuollaista oloa ei vielä koskaan ole ollut meillä.
On sellasia vahinkoja meinannu muutaman kerran sattua.
Onneksi ei mitään peruuttamatonta ole käynyt. Pitää olla varovaisempi jatkossa.
On joo.. Aika masentavaa herätä todellisuuteen.. :(
On. Joskus on vain niin kosketuksen tarve.
Onko "melkein vahingossa" sama kuin "tahallaan"?
Juuri samanlaista ja joka päivä, kun se tyyppi se Ässä tulee kahvin hakuun ja kahvipöytään, niin tekis mieli halata, heittää koivet sen syliin. Tuntuu kuin mun kuuluis olla siinä miehessä kiinni, istua rauhassa sen kyljessä kiinni. Mutta enhän mä voi tehdä mitään sellaista.
Haluaisi puhua kuin vanhalle tutulleen, antaa typeriä neuvoja ja huomata, ettei ole siihen mitenkään oikeutettu. Pohjaton suru valtaa vain kun tuntuu, että hänkin olisi sitä tarvinnut, mutta sopivuus ratkaisee ja katkaisee yhteyden iäksi.
Se olisi mukavaa, maailmasta tulisi varmaan mukavampi paikka elää.
Joskus joku vieraampikin ihminen on halannut, kieltämättä ensin hieman hämmentyy, mutta hämmennyksen jälkeen on ollut ilahtunut.
On kyllä tuntunut. Uudenvuoden aattona saamaani halia ja sen antajaa en unohda ihan pian. Tämä tapahtui töissä iltavuoron päätteeksi vähän ennen vuoden vaihtumista.