Aina joskus sitä kelaa, että olisi siistiä olla upseerina puolustusvoimissa. Maa- tai merivoimissa. Yliopistokoulutus, ja varmat ylenemismahdollisuudet jos vain itse haluaa edistyä. Muutenkin reipas ja fiksu meininki vetäisi puoleensa, työkaverit olisivat samaa sarjaa eikä ympärillä pörräisi idiootteja niinkuin siviiilissä voisi olla. Ja käsittääkseni armeijan hommat ovat monipuolisia ja tarjoavat haastetta, saa todella käyttää päätään, kun mietitään taktiikkajuttuja ynnä muita. Ja jos intin hommat loppuisivat niin sitten siirtyisi siviilin puolelle, eikä se upseeritaustaiselle olisi vaikeaa sillä siviilimaailma arvostaa upseereita. Kuulemma kärsivällisyys, täsmällisyys ja jämäkkyys sekä taito johtaa isojakin ihmismääriä ovat asioita joita arvostetaan yrityksissä.
Upseerinura olisi siisti juttu
rautaakauluksiin
7143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä provo!
Kuka oli maailman historian ensimmäinen upseeri?
Löytyy raamatusta.
No, sehän oli Josef! Hän pukeuti kauniisiin vaateisiin ja luuli olevansa veljiään parempi!
kyllä up-ura on siisti juttu ja myös vaativaa..https://www.youtube.com/watch?v=6UVaStI1r3I&index=22&list=PLmb1Thl8L0Nh6brwLRZvqUBJJmiGn6Mb4
Mitäs provoa tuossa on? Asiallinen ja hyvä kysymys. En ole upseeri minäkään mutta tiedän ettei sotahommat ihan helppoja ole, eikä siellä heikkohermot ja hitaat pärjää. Kyllä upseerin hommissa vaaditaan jonkunlaisia taitoja. Siviilihommat ne on jossa saa löysäillä.
Mene ensin sinne armeijaan ja harkitse vasta sitten...
Olen intin käynyt ja tiedän mistä puhun.
Vanhassa ammatinvalintaoppaassani on asiasta Tarmo Koiviston piirrospari. Ensimmäisessä kuvassa lukiossa puurtava oppilas kuvittelee olevansa komea koppalakkinen upseeri, taustalla on osasto rivissä ja lippu liehuu. Toisessa kuvassa sama kaveri sitten tarpoo sateessa taisteluvarustus päällä ja toivoo makaavansa punkassa radiota kuunnellen. Vahinko ettei tänne voi liittää kuvia, sillä nämä piirrokset ovat todella sattuvia. Unelmat ja totuus harvoin kohtaavat.
Minäkin tiedän jotakin, sillä olen reservin upseeri ja palveluksen lopulla kyselivät kiinnostusta kadikseen. Siihen mennessä olin kuitenkin jo tutustunut systeemiin kantahenkilökunnankin puolelta siinä määrin, että ajatus oli täysin mahdoton. Vuosi aina menee, mutta kokonainen elämä siinä ympäristössä olisi liian rankka.
Maallikkona herää kysymys, tekevätkö upseerit itse urastaan kuluttavan? Turhanaikaista ryyppäämistäkö.