Miltä ihastumisen kuuluisi

Kyllä ihan helposti voi kuulua nuo tunteet jos toinen ei ajattele samalla tavalla sinusta.

Itselläni ainakin nuo tunteet ilmenevät ja siihen lisäksi vielä kauhea täpinöinti, kun juttelen ihastuksen kohteen kanssa. Ekalla kerralla tärisin varmaan tunnin verran jälkikäteen. Varmaan Hän ihmettelee, että mikä ihmeen selittelijä tuokin on. Kaipa se siitä pienin askelin ja härkää sarvista. Hassua sinänsä miten yksi henkilö saa pasmat täysin sekaisin. Hyvällä tavalla tosin kuitenkin loppujenlopuksi.

Ihan hyvää nykyään. Ei siis mitään.

Välillä voi tuntua pientä pelkoa, mutta enimmäkseen pää tuntuu leijailevan pilvissä. Etukäteen tulee mietittyä mitä puhuisi hänelle, mutta sitten käy niin että hymyilee koko ajan ja puhe on poukkoilevaa. Mutta tavatessa kerron, että sori jos en ole kovin selkeä ja mistä se johtuu.

Niin kauan kun on epävarma toisen tunteista (ja en jälkeenkin joskus) voi hyvinkin tuntea epätoivoa ja pelkoa. Koko tunteiden kirjo, siinä se on ihastumisen tuntuminen :)

Kyllä kuuluu. Kun ei tiedä toisen tunteista, niin tulkitsee toisen käytöstä yleensä aika vahvasti. Tulee mustasukkaisuuden tunteita, ahdistuneisuutta, vihan tunteita, pelkoa toisen menettämisestä ja kaikkea mahdollista.

Olen miettinyt ja painiskellut saman ajatuksen kanssa pitkään. Itse myös ajatellut, että pitäisi olla vain iloinen ja positiivinen asia. Aluksi se olikin niin. Nyt on kaikki muuttunut niin synkäksi ja kurjaksi. Ehkä negatiiviset tunteet perustuvat siihen, että niiden tunteiden mukana syntyy myös toiveita. Ja ihminen on myös tarvitseva olento. Kaikkihan rakkautta haluavat. Ei riitä että tuntee, vaan haluaa ja tarvitsee myös. Häntä en saa, vaikka haluaisin....niin paitsi tietysti ellei hän halua, mutta tuskimpa. Ja sitten muistuu mieleen vielä aiemmat kokemukset, pelot ja menetykset, siis mulla.

Miksi me jotkut automaattisesti ajattelemme ettei meistä kukaan välitä vaikka asia ei ole niin?