http://www.mangusti.com/Katekismus/Kate ... ys rippi
Laitoin ensimmäiseksi linkin, josta löytyy Lutherin hyväksymä, Svebeliuksen ruotsintama ja tämänkin ajan vanhoillislestadiolaisten omaksuma rippioppi.
Olen ollut perin hidas tekemään tänne uusia avauksia, tätäkin olen miettinyt ja epäröinyt useamman tovin. Aiheen tähän avaukseen olen saanut useamman kuukauden aikana satunnaisesti eri palstoilta lukemistani viesteistä, joista on saanut käsityksen, että sen kirjoittaja pitää kaikkea rippioppia vääränä ja vahingollisena, jopa jossakin määrin lakihenkenä. Tosiasia on kuitenkin, että rippioppia on sekä oikeaa että väärää. Raamatullinen rippioppi on perusteiltaan tervettä ja terveeksi tekevää, mutta kun Jumalan vastustaja pyrkii kaikkea terveellistä oppia vääristelemään, on se onnistunut hivuttamaan rippioppiinkin vääriksi tunnistettavia piirteitä. Ajatukseni on tarkastella lähinnä oikeaa rippioppia, mutta asian luonteen vuoksi, tuskin voidaan välttää kajoamista vääräänkin opetukseen.
Ensimmäiseksi haluan tuoda esiin eron epäuskoisen parannuksen, ja uskovaisen uskossa rohkaisuksi tarkoitetun ripin välillä. Oletan melko monen sekoittavan ne keskenään, kuvitellen niiden tarkoittavan jopa samaa asiaa, niistä käytetään usein jopa samaa nimitystä, vaikka aivan eri asioita ne kuitenkin ovat.
Epäuskoisen parannuksessa ihminen autetaan maaliman ja pimeyden valtakunnasta yhdellä pienellä hetkellä Jumalan valtakunnan asukkaaksi, jota myös valkeuden valtakunnaksi kutsutaan. Rippi eri muodoissaan tuottaa siunauksensa tämän Jumalan valtakunnan sisällä, sen asukkaille, uskoon autetuille ihmisille.
Lisään vielä katkelman alussa merkityn linkin takaa Svebeliuksen katekismuksesta. Siitä voimme lukea erilaisista ripin muodoista. Useat pitävät vain neljänneksi merkittyä rippiä ainoana oikeana rippinä. Kuten voimme havaita, muotoja on useita, joskin salarippi tunnetuin niistä.
Svebelius kirjoitti:
5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.
6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnus-taa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnin-tunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.
Laitoin ensimmäiseksi linkin, josta löytyy Lutherin hyväksymä, Svebeliuksen ruotsintama ja tämänkin ajan vanhoillislestadiolaisten omaksuma rippioppi.
Olen ollut perin hidas tekemään tänne uusia avauksia, tätäkin olen miettinyt ja epäröinyt useamman tovin. Aiheen tähän avaukseen olen saanut useamman kuukauden aikana satunnaisesti eri palstoilta lukemistani viesteistä, joista on saanut käsityksen, että sen kirjoittaja pitää kaikkea rippioppia vääränä ja vahingollisena, jopa jossakin määrin lakihenkenä. Tosiasia on kuitenkin, että rippioppia on sekä oikeaa että väärää. Raamatullinen rippioppi on perusteiltaan tervettä ja terveeksi tekevää, mutta kun Jumalan vastustaja pyrkii kaikkea terveellistä oppia vääristelemään, on se onnistunut hivuttamaan rippioppiinkin vääriksi tunnistettavia piirteitä. Ajatukseni on tarkastella lähinnä oikeaa rippioppia, mutta asian luonteen vuoksi, tuskin voidaan välttää kajoamista vääräänkin opetukseen.
Ensimmäiseksi haluan tuoda esiin eron epäuskoisen parannuksen, ja uskovaisen uskossa rohkaisuksi tarkoitetun ripin välillä. Oletan melko monen sekoittavan ne keskenään, kuvitellen niiden tarkoittavan jopa samaa asiaa, niistä käytetään usein jopa samaa nimitystä, vaikka aivan eri asioita ne kuitenkin ovat.
Epäuskoisen parannuksessa ihminen autetaan maaliman ja pimeyden valtakunnasta yhdellä pienellä hetkellä Jumalan valtakunnan asukkaaksi, jota myös valkeuden valtakunnaksi kutsutaan. Rippi eri muodoissaan tuottaa siunauksensa tämän Jumalan valtakunnan sisällä, sen asukkaille, uskoon autetuille ihmisille.
Lisään vielä katkelman alussa merkityn linkin takaa Svebeliuksen katekismuksesta. Siitä voimme lukea erilaisista ripin muodoista. Useat pitävät vain neljänneksi merkittyä rippiä ainoana oikeana rippinä. Kuten voimme havaita, muotoja on useita, joskin salarippi tunnetuin niistä.
Svebelius kirjoitti:
5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.
6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnus-taa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnin-tunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni aiheesta keskusteltaessa on tosiaan syytä erottaa ensimmäiseksi rippi ja parannus. Ripille mennään yhtä uskovaisena kuin sieltä tullaan pois. Parannuksessa synnin petoksen tähden hengellisesti kuollut syntyy uudesti. Augsburgin tunnustus toteaa:
"XI Rippi
Ripistä seurakuntamme opettavat, että yksityinen synninpäästö tulee säilyttää seurakunnissa, vaikka kaikkien syntien luetteleminen ripissä ei ole välttämätöntä. Se on näet psalmin mukaan mahdotontakin: "Erhetykset (Ps. 19:13) kuka ymmärtää?"
XII Parannus
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen."
Tuossa 'kirkko' on tulkittava tarkoittamaan todellista Kristuksen kirkkoa.
Yksi rippiopin harha on sellainen, jossa kuvitellaan, että synnit eivät ole anteeksi, jos niitä ei ole yksityiskohtaisesti tunnustettu ja saatu rippi-isältä anteeksi. Katolinen kirkko edustaa tätä rippiopin harhaa.
Toinen väärä rippioppi on sellainen, että ajatellaan, että synnit ovat anteeksi vain synninpäästöstä seuraavaan lankeemukseen. Jos niin olisi, kukaan ei tulisi autuaaksi, koska syntejä tehdään ajatuksin ehkä sadoittain päivittäin.
Kolmas väärä rippioppi on sellainen, joka vähättelee rippiä ja joka äärimmilleen vietynä ei pidä rippiä lainkaan tarpeellisena. Usein tällaista opettavat liikkeet edustavat jonkinlaista lankeamattomuusopin tai automaattisen Kristus-kalliolle lankeamisopin variaatioita.
Oikea rippioppi on sellainen, jossa Jumala antaa uskovaisilleen synnit joka päivä ja joka hetki anteeksi, mutta jossa kuitenkin koetaan tarpeelliseksi panna syntiä myös nimellisenä pois tunnolta. Jos omantunnontaloutta ei hoideta, aiheuttaa synti tunnon paatumisen. Synnin petoksen kautta tulee hengellinen kuolema.
Oikeaan rippioppiin kuuluu jalkojen peseminen toinen toisiltaan. Jeesus jätti esimerkin, jonka mukaan kristittyjen tulee olla toinen toistensa palvelijoita. Monissa maailman väärissä hengellisyyksissä esiintyy ripin halveksuntaa ja vähättelyä.
Väinö Havaksen lauselmia.
— Armo ei ole synnit peittävä maali, vaan se on raitis kristallinkirkas virta, joka huuhtoo roskat pinnalle. Siellä, missä seurakuntaa hoivataan, siellä tunnustetaan synnit Jumalalle ja ihmisille. Olemme panneet merkille esim. sen, että lämpimistä ja ruokkivista seuroista palatessa on ollut helppo anteeksi anoa ja tunnustaa kotiväellekin rikkomuksia.
* * *
— Jos saarnaaja kadottaa hyvän omantunnon ja on jatkuvasti Pyhän Hengen äänelle tottelematon, hämärtyy helposti myös oikea valo Jumalan sanasta. Likainen torvi antaa epäpuhtaan äänen. Silloin suistutaan joko lakihengellisyyteen tai lihalliseen vapauteen, ja moni kristitty-raukka voi tulla eksytetyksi ja suuri turmio matkaan saatetuksi.
Väinö Havas.
Katkelmat Siionin Lähetyslehdestä heinäkuu 1945
Oikea yksilön vapaus perustuu Jumalan sanaan
Uskovaisen elämässä tulee usein eteen tilanteita, joiden äärellä hän huolestuneena kyselee: miten toimisin, että säilyisin Jumalan lapsena? Jumala ei jätä lastaan vaikeiden kysymysten keskelle. Sydämellä oleva Pyhä Henki on uskovaisen kotiopettaja, ja Jumala neuvoo myös sanassaan ja antaa vastauksia valtakunnastaan, lastensa kautta.
Armoneuvot kuuluvat evankeliumin lisäksi terveelliseen Kristuksen oppiin. Apostoli kehottaa meitä neuvomaan toinen toisiamme. Yksityisinä ihmisinä olemme vähän ymmärtäviä ja vikaan joutuvia, mutta Jumalan seurakunta on Raamatun mukaan ”totuuden patsas ja perustus”. Siellä ovat kaikki tiedon ja taidon aarteet. Kristuksen työ maan päällä jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan Sen opetukseen meidän on turvallista yhtyä. Se on äiti, joka ruokkii ja hoitaa lapsiaan.
Yhteiskunnassamme korostuu sellainen vaatimus yksilön vapaudesta, joka ei sitoudu Jumalan sanaan. Ihminen pitää oikeutenaan itse päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Järkeen perustuvat käsitykset syrjäyttävät Raamatun opetuksen.
Elävään uskoon sisältyy kuitenkin keskeisesti kuuliaisuus Jumalan sanalle, sillä hoidettavan omantunnon äänelle ja Jumalan seurakunnalle. Usko opettaa painamaan alas järjen tuomia ajatuksia uskonasioista. Omat käsitykset ja kunnia saavat näkyä toisarvoisilta uskossa, Siionin rakkaudessa ja sen ymmärryksessä säilymisen rinnalla.
Omaan ymmärrykseen luottaminen voi saada kristityn luulemaan itseään Jumalan seurakuntaa viisaammaksi. Kuuliaisuuden kohde alkaa valikoitua itsekkäistä lähtökohdista: Jos Jumalan valtakunnan opetus sopii omiin ajatuksiin, se nähdään oikeana. Jos taas opetuksen äärellä on tingittävä omista käsityksistä, se nähdään ihmisten mielipiteenä. On murheellista, jos esimerkiksi Siionissa huolta herättäneestä asiasta todetaan: "Minä en näe siinä mitään pahaa". Tällaisen käsityksen perusteena ei kestä se, että joku toinenkin on samaa mieltä. On tarpeen rukoilla kuuliaista mieltä.
Järjen tielle vie synti. Raamatun kehotus pitää usko ja hyvä omatunto on erityisen ajankohtainen. Uskonelämää hoidetaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumilla. Armo on voima kuuliaisuuteen ja Jumalan sanan viitoittamaan elämään.
Jumala on luvannut siunata kuuliaiset lapsensa. Suurin siunaus on se, että varjeltuu lapsena Jumalan valtakunnassa ja pääsee Kristus-perustuksella taivaan kotiin.
sahan on asiaa. Kuitenkaan ei ole syntynyt keskustelua.
Kyllä rippikin kuuluu hengelliseen elämään, mutta sitä ei saa pitää ainoana asiana saada synnit anteeksi. Aina täytyy muistaa, että uskovaisella on aina Välimies Jeesus Kristus vierellä ja aina saatavissa, jonka kanssa voi asioida kahden kesken ja pyytää HÄNEN NIMESSÄÄN Isältä kaikkea!