Tunteiden taakka valoisiko varjoihin uppoaa tai mustiin pyörteisiin se iäks katoaa. Harmiton päivä hetkessä vajoaa alas synkkään virtaan, menettää toivon elämän halun. Tyhjänä toivo takaisin palaa, ei tuonut häntä, ei anatnut armoa. Iltaan nukahdan, yöhön jään, ikuiseen.
Mustaa linnojen kosteudesta
tulisijanvarjot
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikä Black laula
black and dekker ja lähti hommat luistamaan..
Kosteus huokaa paasien alta ikuisuuksien tummaan maahan herää, aistimaan tuoksun sammaleisen, kasvien varpuje, kavioiden tallaamat laukkaamat äänet, joissa herää toivo, ettei huomiseen koskaan kyyhkynen lennä enää. ei savua nouse, ei lämmitä enä, kun pois ovat lähteneet luotani ihmisen ajatukset. kuolen vailla hautaa, vailla lepoa.
Verhottujen kidutettujen valheiden seinät korkeina huutavat historiaa. Kynttilänliekeistä synkkä savu murheitten varjoon jää. Yksin istuu mies ja yksin jää. vain muistoissansa elää hän kuin portaat, jotka johtavat torniin korkeaan ja saavat huokamaan armoa, joka sinne on teljetty. unohdettu rakas kohtaa vampyyrin ilmeen, jota ei enää koskaan saa. Kellariin palaa hän yhä uudestaan tarttuen paksuun musliininn ja tammisen arkun pintaa hiljaa hyväilee.
mikäs ihme puiden välistä pilkistää, oo pieni punainen talo jossa on pikku torni. voi kun on jännittävää ja somaa.
tuntuu nousevan myrsky ei kun äkkiä sisälle katsomaan.
ompa aution näköistä,miten ihmeessä tämä näyttää sisältä isommalta kuin ulkoa. vähän täällä pölyä. ihme kierreportaat. oho seinällä paljon tauluja. täytyy varmaa lähteä alkaa karmii selkäpiitä. jospa täällä on joku.
Hei...oikeesti. Kuitenkin oot jonkun tipusen kanssa saunomassa. Ja nyt sitten kynttilänvalossa tunnelmoitte takkatulen ääressä.