Et edes koskaan ole kysynyt minulta mitä kuuluu. Kaupan kassakin on minusta enemmän kiinnostunut kuin sinä koskaan olit.
Et ollut koskaan minusta kiinnostunut, et samalla tavalla kuin minä, ja siksi minun täytyy päästää irti.
Et ollut koskaan minusta kiinnostunut, et samalla tavalla kuin minä, ja siksi minun täytyy päästää irti.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Onks toi irl vai täällä kun ei ole välittänyt?
Jos tykkää sellaisesta amerikkalaistyylisestä, ylipirteästä esittämisestä, että mitä sinulle kuuluu? No, hei hyvää päivää, kuka ikinä vastaisi mitään muuta kuin että hyvin menee. Olis mielenkiintoista, jos joku vastaisi että päin vittua menee ja latoisi sitten kaikki.
Ei vaan oikeasti, itse kohteliaasti monelta kysynyt ja oikeasti aika rankkojakin tilityksiä olen ihmisiltä saanut, mutta olen niin iloinen, jos olen heidän tuskaansa edes hiukkasen saanut pienentymään. Siitä tulee hyvä mieli.
"Mitä kuuluu" on vain yksi niistä. Muitakin tapoja on osoittaa välittämisensä esimerkiksi:"oletko kunnossa?" "Pärjäätkö?" "Onko kaikki hyvin?" "Menikö päiväsi hyvin?" "Tarviitko apua xxxxxx asiassa/tekemisessä?" "Haluatko puhua asiasta, kuuntelen"
Toisen huomiointi on se mikä merkitsee, ei niinkään se millä tavoin sen tekee. Ole läsnä ja tue tarvittaessa.... Se on jo vahva ja luottamuksellinen pohja suhteelle kuin suhteelle.
Niinpä.. Ihan samoin ajattelen.. Olen monesti ollut kuuntelevana korvana.. Silloinkin kun olen itse ollut kipeä..
Se ehkä kertoo siitä et olen oikealle alalle opiskelemassa.. Uskon niin.. :)
Universuumi kertoo mitä kuuluu ja tuleman pitää, eli horoskooppi. Sentään joku niih...
Aina totta, kun jostain naistenlehden käsiinsä saa, tämäkin on täysin totta:
"kaikki tai ei mitään s.., valitse intentiivisen voimakas ja aistillisen elegantti tyylikaimasi akselilta kare moss-ciara.
Ei turhia anteeksipyytelyjä vaan rehellistä itseä oli sitten kyse persoonastasi tai imagosta. Maaliskuun haasteena on ylettömyys. Pidä kilot ja himot kurissa. Huomaa nämä päivät 1-6.3. Älä lähde soitellen sotaan. Vielä on kipakkaa fiilistä ilmassa."
Huh ens viikolla helpottaa..phjui
On nimittäin totta, että ihmisen elämässä on hetkiä, jolloin tuollaista kohtaamista toisten ihmisten kanssa kaipaa, kuin todisteena vielä olevansa ihmisarvon arvoinen.
Pienikin huomaaminen on kaikille aina silloin tällöin tarpeen. Välittäminen, edes ymmärtäminen että asiat eivät ole ihan vain sellaisia, että voi toisen väittää olevan tietynlainen tms. koska näyttää vähän..? ts. ignooraa toiselle tapahtuneet asiat, ajattelemalla vain itsensä kautta.
Kun se menee ohi (ihmisen vaikea tilanne tms.) niin sen jälkeen kohteliaisuuteen vastataan kohteliaasti, ilman että ihmisestä enää irtoa sen enempää, ja tuollaiset ihmiset sinänsä merkitse yhtään sen enempää, koska pystyvät ignooraamaan ihmisen pyynnöt tms.
Toisen kuuleminen on ihmissuhteissa, on ne sitten kaveri tms. suhteita hyvin tärkeää, ettei vaan jää toisen osapuolen "huomioimiseen".
Nämähän ovat itsestään selvyyksiä.
Hups, olikohan tuo taas leikkisän sarkastista, voivat jotkut vielä "ilahtua" ja ajatella, että tässä sitä ollaan taas kavereiden kanssa jaettu tuntoja syviä.
Omituisesti, täällä ihmiset kirjoittavat välillä kuin suoria tekstejä juuri sille, ja toiset taas luulevat olevansa jossain suljetussa yhteisössä, jolla ei ole mitään yhteyttä "todellisuuteen", eivätkä pysty hahmottamaan ettei ne heidän projetoinnit, selittämiset sinällään mitään oikeassa todellisuudessa saa kaikupintaa. Sen enempää kuin tämäkään.
"Pääsenkö "kylään"? onko tämä kutsu?" luulevat, jos tunnistavat sellaisen tyylin, joka luo kuvitelman heidän päässään tutusta, joka kirjoittelee hauskasti, kontakti ja kuvitelma elämisestä saman yhteisökaaren alla saavutettu?
Ei ole, eei tämä kirjoittelu tulee lopettaa, ei enää yhtään leikkisää sark...
sulje se toosa, eiku netti!
Kun joku tämän ketjun vkon päästä taas avaa, ja huomaa hyvän jutun jonka voi jakaa "todisteena" yhteisölleen.
Huomioimatta alkuperäistä yhteyttä aloittajan/toisen kirjoittajan viestiin, luulevat he olevansa ns biitissä mukana.
Ymmärtävänsä rytmin, sen hetkisen tunnelmatilanteen.
Jolloin kun esim tuollaiset "sattumalta" toisen tekstejä huomaavat levittävät niitä "yhteisölleen" suurimmat fanittajat 12v saattavat huudella, ole hiljaa kirjoitukset mitään auta, kuin todisteena siitä lahkovangisuudestaan mihin ovat ajautuneet, pelkäävät niin kovasti että se syötetty mielikuva rikkoontuu, eikä maailma pysy paikallaan, yhä jää ristiriitoja, erilaisuutta ym. Ja heidän suunnaton pelkonsa etteivät sopeudu, sen takia vihaavat kuvitelmaa erilaisuuden rikkomisesta, herättää heidän pelkonsa.
Sen takia onkin mielenkiintoista saada samanlaisia reaktioita aikuisilta miehiltä.
Ne mielikuvat...ja toisten "pakottaminen" elämään heidän rajoittuneisuuden kanssa.
Tuollaisillehan ne tietysti on suunnattukin, ja helposti projektioita uskoville, jotka naiviisti kuvittelevat etteikö vain voisi olla sillai kivasti.
Mutta sehän edellyttäisi sitä projektoinnin lopettamista, ja ihmisten olevan aidosti vuorovaikutuksissa(eikä sopivasti eristettynä jotta toisen kuuleminen ei mahdollistuisi) jotta normaali kanssakäyminen mahdollistuisi, eikä vain vanhojen biittien toistaminen, kun ette ole alkuperäisessä jutussa edes mukana, ja myöhästytte ns tunnelmasta, vkon vanhoja vitsejä toistele kukaan (normaali) kuin asia olisi juuri päällä siinä tilanteessa heille "osoitettuna".
Sinun täytyy päästää irti, koska olet (toimivassa?) parisuhteessa. Kyllä minä haluan tietää sinusta aivan kaiken, mutta valitsen asialinjalla pysymisen, koska en koe muutakaan tilanteessamme voivani. Tuskin oli aloitus kohdistettu minulle, mutta tällaisia ajatuksia herätti.
Onko täällä joku, joka on toimivassa parisuhteessa? Viiraako päästäsi pahemman kerran. Itsellensä voi uskotella mitä tahansa tai kenties siellä on jonkun rakas vaimo-tai mieskulta. Mutta minulle, jos tuollaisen viestin osoittaisi niin pahemmin ei voisi loukata! Aisalinjalla voi käydä kipeästi.
Kommenttisi oli loukkaava, vastaan silti. Ihan mahdollista, että päässäni viiraa, vaikkei diagnoosia olekaan. Mahdollista myös, että sinänsä toimivassa, pitkässä parisuhteessa oleva kirjoittelee täällä "palstarakkaalleen" jonkin ohimenevän suhdekriisin ajan vain. En ole ajatustenlukija, ja koska minun kaivatullani on tapana joka toisessa lauseessa mainita puolisonsa päättelen a) että suhde on hyvä ja b) hän haluaa minun pysyvän etäällä jatkossakin. Sen mukaan toimin.
Lopeta nyt tuo itsesi sääliminen. Miksi kysellä mitään minkä jo tietää?
Täällä nainen joka olisi voinut kirjoittaa täsmälleen samoin mutta en silti kirjoittanut. Et siis voi tietää kenelle puhut. Ja minä en ainakaan tiedä..enkä itseäni sääli. Yritän vain saada jonkun selityksen kaikelle kun en irl sitä ole saanut. Siksi ymmärrän aloittajaa ja miltä hänestä tuntuu. Mitä pahaa siinä on jos täällä kysyy? Miksi tarvii vastata vihaisesti? Oletko itse särkenyt sydämesi? Muistatko miltä tuntui?
Etkö ymmärrä että kaikilla ei pakosti ole ystäviä joiden kanssa jutella ja joille purkaa pahaa oloaan, ja jos kohde itsekään ei tunnu enää olevan halukas puhumaan.
Mulla ei ole ketään kenelle puhuisin! Ymmärrätkö!?
No jos vaikka hankkisit elämän? Jos osaat hankkia kaikkea muutakin, niin hanki myös elämä. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Jos ystäviä ei lainkaan ole, niin se on surkea tilanne. Voisi miettiä, että onko tehnyt kaikkea elämässä oikein.
Tuntui niin pahalta lukea tuo viimeinen lause, muutenkin kirjoituksesi iski.
Kuuluu mitä näkyy.
https://youtu.be/HHKRTIqmn6Y
Minua pelottaa että eräs ihastukseni ajatteli näin minusta mutta syy oli toinen eli ujous
Siis katsoin äsken aivan mahtavan kotimaisen elokuvan.
Pyydän anteeksi sulta nainen. Olen tämmönen ujo mies. Tykkään sinusta silti hyvin paljon. En tiedä, oletko aloittaja, mutta tämä on vain sulle. Kyllä sä hoksaat varmaan, keltä tämä on.
ihmiset teitä ja luulojanne.
jos tykkää niin ei laita niin paljon vihaviestii mitä sää ooot sille laittanu.
Tää ei ollut multa. Mulla ei ole edelleenkään mitään hyvää sanottavaa hänestä, siksi en enää kirjoittelekaan tänne.
Ööh anteeksi mutta miten tuosta voisi hoksata ...kaikista maailman ihmisistä
monikaan ei ole kiinnostunut tietämään, miten toinen henkilö voi, mitä hänelle oikeasti kuuluu. ellei ole saavuttanut tiettyä statusarvoa, materiaa tai perhettä, ei henkilö itsessään ole heistä kovin kiinnostava. kanat kanatarhassa, kukot tunkiolla...
Kannattaa päästää irti jos häntä ei kiinnostanut. Ota mieluummin se kaupan kassa.
Niin ei kiinnosta tietää mitä sulle kuuluu. Joten minulle kuuluu aina hyvää.
Olen susta todella kiinnostunut, ja tykkään paljon. En ole saanut sanaa suustani kun olet tullut vastaan, vaan koska ole ujo. Pelkään itseni nolaamista. Kunpa sinä tekisit aloitteen, tai edes sanoisit ettei kiinnosta, niin pääsisin elämässä eteenpäin, joko haaveeni toteutuisi tai sitten murskaantuisi. Esteitä on, mutta tosirakkaus voittaa ne, ehkä?
Miksi pitää kiinni sellaisesta jota ei voi saada. Se kertoo vain siitä pakkomielteestä jonka olet itse itselkesi luonut. Päästä irti niin kaikki on helpompaa ja parempaa.
Eikös aloittaja juuri sano, että päästää irti? Luetun ymmärtämisessä vikaa? Kirjoittamisessa ainakin.
Just joo.