... ei tunne yhtikäs mitään? Ei stressiä, surua, mielihyvää, kiinnostusta entisiin kiinnostuksenkohteisiin, iloa, odotusta, häpeää? Eikä jaksa välittää mistään, esim. ei haittaisi jos en huomenna enää heräisikään? Ei siis kuitenkaan ole itsetuhoisia ajatuksia. Mitään en saa aikaiseksi.
Käyn mielenterveysneuvolalla kerran viikkoon ja sain sieltä reseptin Paroxetin Orioniin "ahdistusta varten", koska kerroin pakko-oireistani (ihon repiminen, pakkoajattelu) ja niitä olisi nyt tarkoitus alkaa syömään. Koska en tunne mitään, niin varsinaista ahdistuksen tunnetta ei ole, vaan toteutan pakko-oireitani jotenkin rutiininomaisesti. Auttavatko nuo pillerit sitten edes mihinkään jos kerran ahdistusta lieventävät? Nämä lääkkeet eivät varmaankaan saa tunteitani tulemaan kuitenkaan takaisin.
Käyn mielenterveysneuvolalla kerran viikkoon ja sain sieltä reseptin Paroxetin Orioniin "ahdistusta varten", koska kerroin pakko-oireistani (ihon repiminen, pakkoajattelu) ja niitä olisi nyt tarkoitus alkaa syömään. Koska en tunne mitään, niin varsinaista ahdistuksen tunnetta ei ole, vaan toteutan pakko-oireitani jotenkin rutiininomaisesti. Auttavatko nuo pillerit sitten edes mihinkään jos kerran ahdistusta lieventävät? Nämä lääkkeet eivät varmaankaan saa tunteitani tulemaan kuitenkaan takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta kai voi olla ajatuksen tasolla masentunut. Masennus voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vain tunnetta. Sitä paitsi tunteet syntyvät ajatuksesta. Esimerkiksi monet SSRI-ainein vaurioituneet, jotka eivät pysty tuntemaan enää tunteita kuten aikaisemmin, ovat entistä masentuneempia tilanteestaan, koska ymmärtävät, että he ovat menettäneet jotain tärkeää ja oleellista elämästä eivätkö voi saada sitä enää takaisin.
Hei Sinulle
Aloitin itsekkin oman ketjun tänne,mutta tuli tunne että minun on vastattava sinulle.
Minulla on ihan samoja tunteita en tunne mitään,olenko syönyt koko päivänä,onko laskut maksettu jne.
Käyn töissä tai pakotan sinne itseni työkaveri eivät tiedä masennuksestani esitän osani loistavasti.
En enää tiedä mikä minulla on viimeiset vuodet ovat olleet sekavia ne ovat vaan menneet ihan sumussa.
Minulla on pakkomielle siivota lähes joka päivä,sinkoilen huoneesta toiseen en osaa rentoutua ennen kuin kaikki on siistiä.
Tosin siivoamiseni ei näytä aina hyvältä mutta se on vaan tehtävä päivästä toiseen.
Töissä teen hullun lailla hommia kaikki pitää olla kunnossa,ihan sama missä pisteessä olen töissä.
On ne varmaan vuosien varrella ihmetteleet,mutta pitävät vaan minua ahkerana.
Lääkkeitä olen syönyt milloin mihin tahansa diagnoosiin,tällä hetkellä en käy terapiassa tai vastaanotolla.
Lääkärit luovuttivat jossain vaiheessa kun eivät tieneet mikä minua vaivaa.
Tämä on hulluutta elän ihan kuin jonkun toisen elämää.
Sinulle toivon että kokeilet lääkkeitä ne ei heti vaikuta.