Kysykää lääketieteen opiskelijalta

Mielestäni pääsykoe oli kyllä vaikea, mutta ei ylitsepääsemätön. Ja pääsin ensimmäisellä sisään, mutta vain juuri ja juuri. Näin jälkeenpäin katsottuna olisi kyllä pitänyt enemmän hankkia sitä laskurutiinia, koska aika oli minulle suuri ongelma.

Vain opettelemalla perusasiat hyvin ja sitten harjoittelemalla. En itse ainakaan ole mitään upeaa tyyliä tähänkään löytänyt, jolla kaikki aina heti ymmärtäisi ja osaisi.

Ei todellakaan tarvitse olla yltiösosiaalinen, mutta kyllä siitä sosiaaliudesta on apua. Erilaisia ihmisiä täällä on aivan laidasta laitaan, joten sinäkin varmasti sopisit aivan erinomaisesti joukkoon. Jos joskus sitten erikoistut, voit valita sellaisen alan missä ei välttämättä tarvitse potilaskontakteja yhtään/hyvin vähän. Tietysti muiden kanssa pitää pystyä tulla toimeen, muuten ei mikään onnistu. Mieti nyt itse vain, että kumpi soveltuu enemmän sinulle. Siihen minä en osaa nimittäin antaa vinkkiä.

Luin pääsykokeisiin ylppäreiden jälkeen oikeastaan kokopäiväisesti. Päivät vietin yleensä kirjastossa lukemassa (joskus vietin siellä oikeastaan koko päivän) ja jokaisessa pienessäkin välissä jossa ei ollut mitään tekemistä oikeastaan sitten vain luin. Saatoin ottaa vähän liiankin vakavasti lukemisen joissain kohdin, niin että aikaa ei oikeastaan ollut kauheasti millekään muulle. Luin tosin osittain vähän vääriäkin asioita, enkä keskittynyt tarpeeksi laskurutiinin hankkimiseen.

Keskiarvo ei oikeastaan kerro yhtään, pääseekö lääkikseen vai ei. Kaikki on kiinni siitä opiskeliko hyvin oikeat asiat ja miten ajankäyttö sujuu. Keskiarvo voi lukiossa olla vaikka seiska, ja silti voi päästä oikein hyvin sisään.

Itselleni vaikein asia oli ajankäyttö, koska en ollut hankkinut tarpeeksi laskurutiinia. Tämä voi kuitenkin olla monelle muulle eri.

Käytännön harjoittelujen määrä riippuu lääkiksestäkin, mutta ne myös lisääntyvät ajan mittaan. Alussa opiskellaan vasta lähinnä perusasioita solutasolla ja myöhemmin siirrytään sitten näihin työn kannalta tavallaan "olennaisempiin" asioihin.

Tiedän, että on lääkäreitäkin joilla on sydämentahdistin. Eli etköhän voi siis aivan normaalisti toimia. Tietysti varmaa tietoa minulla ei ole kaikkien laitteiden vaikutuksesta, joten en luottaisi 100% minun sanaani.

Vinkkejä en osaa sanoa, muuta kuin vain toistoa, toistoa ja toistoa. Tietysti kannattaa aina vain siirtyä vaikeampiin tehtäviin sitä mukaa kun alkaa perusasiat ymmärtämään, sillä kun ne vaikeammat tehtävät oivallat aukeaa todella moni asia uudella tavalla.

Tervetuloa vaan jos lopulta päätät hakea!

Keskiarvo ei mielestäni todellakaan kerro asioiden osaamistasoa enää siinä vaiheessa kun pääsykokeen suorittaa. Jokuhan on voinut hyvän keskiarvon nojalla ajatella, että lukee vain hieman ja toinen huonon keskiarvon takia panostanut todella paljon. Oletettavasti ensimmäinen ei pääse sisään ja toinen pääsee.

Uskon kyllä, että jos osaat asiat hyvin, pääset kyllä sisälle vaikket ensikertalaiskiintiöön kuuluisikaan. Jostain netistä varmaan löytyy jotain tietoa siitä, kuinka moni sisäänpäässeistä on ensikertalaisia. Itse en osaa kyllä arvioida. En siis usko, että se ettet kuulu tähän kiintiöön merkittävästi huonontaisi mahdollisuuksiasi, kunhan vain osaat asiat monia muita paremmin.

Ajattelitko siis suoraan lukiosta hakea? Itse en käynyt valmennuskurssia, en siis asiasta paljoa tiedä. Mitä nyt olen kuullut niin kyllä ovat sen käyneet pitäneet sitä ihan kannattavana sijoituksena. Hintoja ja erilaisia järjestäjiä löytyy varmasti ihan vain googlaamalla. Helpompaakin ehkä niin:)
Opinnoissa on kyllä työharjoittelua, amanuenssuureista kertovan sivun linkki on tuossa: http://www.suomenmedisiinariliitto.fi/tyoelama/amanuenssuurit/ Neljännen vuoden jälkeen voi jo alkaa tekemään lääkärin sijaisuuksiakin.
Lisävuosia erikoistumisesta tulee 5-6 vuotta riippuen alasta.
Tällä hetkellä en saa yhtään palkaa lääkärin töistä, koska opiskelen vasta kolmatta vuotta.

Kyllähän siinä semmoinen uhka koko ajan on että aika loppuu. Tarkistukseen ei ainakaan luultavasti jää aikaa, joten tee thetävät jo heti alussa kunnolla ajatuksella. Kannattaahan sieltä nyt vähän valikoida, ettei jää sitä vaikeinta tehtävää pohtimaan siihen tunniksi vaan jatkaa eteenpäin ja katsoo ehtiikö lopuksi vielä ratkaista sen. Monivalinnat jättäisin itse viimeiseksi.
Eli jos tuntuu ettei jokin tehtävä vain millään aukea, jatka eteenpäin ja mahdollisesti katso myöhemmin uudestaan. Voit katsoa netistä vanhoja valintakokeita ja miettiä vähän niiden pohjalta millainen koe tulisi olemaan ja mistä aloitat jne...

Kyllähän täällä monikin käy opiskelujen ohella töissä, eikä se kai sitten niin kauhean kuluttavaa kuitenkaan ole. Missä nyt osa on kaupan kassalla jne... Ja onhan tuo lähihoitajan työ ihan erilaista kuin lääkärin, eli ei suoranaista lähihoitajan työtä pääse missään vaiheessa tekemään. Työharjoitteluja yms. sitten kuitenkin on. Ja en nyt tiedä kysyitkö varsinaisesti tätä, mutta ensimmäisinä vuosina ei vielä lääkärin töitä/muutakaan siihen liittyvää pääse tekemään.

Kans lääkisläisenä sen verran voin täydentää, että omia opiskelukavereita on heti ekasta vuodesta lähtien ollut sairaalassa töissä ainakin laitosapulaisina, potilaskuljettajina ja tekstinkäsittelijöinä (lääkärien saneluiden purku).

No eihän ne nyt ketä tahansa silti sinne ota! Täytyy se osaamisen taso silti olla huippuluokkaa.