että "koen että minua rangaistaan"? Kuka rankaisee? En ole ikinä tajunnut tätä. Olen kroonisesti ja vaikeasti masentunut, mutta ajatus, että "joku" rankaisisi minua kuulostaa vieraalta. Kysyin tätä kerran testiä tehdessäni lekurilta, ei halunnut kertoa sen tarkemmin. Miten ymmärrätte kysymyksen?
Mitä tarkoittaa, kun masennustestissä kysytään
kukarankaisee
34
1745
Vastaukset
- Positiivinen_merkki
Pidä sitä merkkinä fiksuudesta. Mitä vähemmän ymmärrät psykiatriaan ja bongaat aukkoja ja virheitä alalla, sitä älykkäämpi olet.
- masis
Eikö ne vaihtoehdot ole selkeästi tuossa 6 kysymyksessä kerrottu. Liittyy ehkä jotenkin siihen, että kokeeko olevansa läpeensä mätä ja paha ihminen, joka ei ansaitse armoa vaan rangaistuksen. Vaikka salama iskee päähän tai jotain.
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html - jotaintällaista
Jos ajatus on sinulle outo, niin saattaa olla ettet kärsi tuonlaisesta oireesta.
Joku voi kokea, että on paha ihminen, ei ole ollut tarpeeksi kuuliainen kiltti lapsi vanhemmille, ei osaa olla kiitollinen vaikka elämässä on asiat suhteellisen hyvin. Aikuinen voi kokea syyllisyyttä, ettei ole ollut hyvä vanhempi, puoliso. Uskovainen voi kokea, ettei ole täyttänyt kristityn moraalia ja ollut Jumalalle kelvollinen. On ollut laiska, luuseri, ei osaa olla niin kuin yhteiskunta odottaa. Kokee alamittaisuutta ja on siksi joutunut käymään sakkokierroksia ja pitäisi jotenkin petrata laiminlyöntinsä ja lunastaa paikkansa olemassaolonsa.
Kokee että elämä, kohtalo tai jokin karman laki rankaisee. - kugku
Missä vitun testissä tuommoista kysytään? Newer höörd!
- gsgdsgdsgdsgdsg
Lähimuistisi on mennyt.
- rwgqwerg
No sitä se tarkoittaa että KELA rankaisee eikä päästä saikulle/eläkkeelle.
- vaikeitakysymyksiä
"En koe, että minua rangaistaan
Tunnen, että jotain pahaa voi sattua minulle
Uskon, että kohtalo rankaisee minua
Tunnen, että olen tehnyt sellaista, josta minua on syytäkin rangaista"
1. Normaali olotila. Kukaan ei rankaise ja kaikki kohtelevat tasapuolisesti.
2. Pelko että jotain sellaista voi sattua tai tapahtua jota ei itse haluaisi.
3. Mikä on kohtalo? Liian vaikea kysymys.
4. On ollut niin huono ihminen, että on syytäkin rangaista ja lytätä lisää.
Mitä enemmän pisteitä, sitä enemmän masentunut saattaa olla?
Katsottu tuolta samasta linkistä.
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Kysymyksessähän ei kysytä mitään pahuudesta. Jos tuntee tai pelkää että jotain pahaa sattuu (esim pakotetaan sairaana töihin), niin ehkä silloin voisi tuollaista jotain pelkoa olla?
Täytyisi tietysti joltain fiksummalta kysyä :)- hgggjjjj
Ihmisellä saattaa olla sellainen ajatus, että joku kohtalon koura iskee, jos menee liian hyvin. Kyllä siitä kuitenkin joku rangaistus seuraa. Itku pitkästä ilosta tyyppinen ajattelu.
Esim. ihminen olisi vaikka eronnut, jättänyt puolisonsa ja lapsensa, koska jossain uuden onnen huumassa olisi lähtenyt toisen matkaan. Sitten olisi sairastunut vaikka syöpään ja masentunut vakavasti, kun elämä ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Siinä tilanteessa ja syyllisyyden syöverissä voisi ajatella, että syöpä oli jonkinlainen rangaistus. - kirppu5
Ihmettelen kanssa tätä samaa. Eikö tuo liity enemmän johonkin maailmankatsomukseen? Eihän aikuista ihmistä voi kukaan rankaista. Paitsi ehkä just kela ja muut julkishallinnon instituutiot. Ja tietty oikeuslaitos, jos on tehnyt jotain rikollista. No niin, alkoihan näitä löytyä, mut noinkohan se sitä meinaa.
- Anonyymi
kirppu5 kirjoitti:
Ihmettelen kanssa tätä samaa. Eikö tuo liity enemmän johonkin maailmankatsomukseen? Eihän aikuista ihmistä voi kukaan rankaista. Paitsi ehkä just kela ja muut julkishallinnon instituutiot. Ja tietty oikeuslaitos, jos on tehnyt jotain rikollista. No niin, alkoihan näitä löytyä, mut noinkohan se sitä meinaa.
Nimenomaan henkisell' tasolla tuossa kyselyss' tarkoitetaan, että tuntee että on rangaistu jostakin syystä, kun ei osaa olla onnellinen, ei ole päässyt töihin jne.
Usein se on vain pelkkää kuvitelmaa, hyvin harvoin ketään rangaistaan ilman mitään syytä mistään.
- ruma--nainen
Koen todellakin, että mua rangaistaan ja se rangaistus on mulle läpi elämän kestävä rumuus ja joka vieläpä lisääntyy mitä vanhemmkasi tulee. Jossakin entisessä elämässä olen ilmeisesti tehnyt jotain kauheaa ja nyt tässä elämässä mua rangaistaa järkyttävällä rumuudella.
Luulis, että nyt vanhemmiten kun jo 50v niin alkais se rumuus jäämään taka-alalle, mutta ei, nyt vasta ruma olenkin. Ei riiittänyt, että teini-iän, parikymppisenä ja kolmikymppisenä oli jo aina se rumin tyttö mitä paikalla oli. Teininäkin olin koulun rumin, sain siis sen tittelin "koulun rumin tyttö". Varmaan nyt vuosikymmenien kuluttuakin ne entiset koulututut muistelee miten ruma se tyttö oli meidän koulussa hyi hitto kun se oli ruma. Jopa ne koulun lihavimmatkin jäi mun rumuuteni varjoon, eikä niitä ketään koskaan niin kusattu ja syrjittykään kuin mua ja joka päivä siis joka ikinen päivä koulussa muistutti joku siitä mun rumuudestani.
Nyt 50 vuotiaanakaan ei saa rauhaa ja rumuus sen kuin lisääntyy eli todellakin läpi elämän rangaistaan ja todella kovalla kädellä. Harmi vaan kun ei muista mitä olen edellisessä elämässäni tehnyt eli ei se karma ainakaan opeta pahemmin siinä mielessä kun ei muista edellisestä elämästä mitään, mutta ilmeisesti jotain todella pahaas se on ollut. - Masentunut.työtön
Työkkäri/KELA rankaisi monella karenssilla, silti minulle sanottiin että en pääse eläkkeelle. Onneksi nykyään pelkästään sosiaalitoimiston asiakas tt.tuella.
- aergijeaqoigjoaer
Uskovaiset ajattelee, että joku jumala niitä rankaisee koska ne oli niin paskoja ihmisiä lässynlässyn
Tosi asiassahan kukaan ei rankaise ketään, ja totuus on lähempänä sitä, että olet ihmisenä aika yhdentekevä, jos et tuota jotain hyötyä toisille, mutta joku suojautumiskeino sekin että näkee itsensä jollain tavalla merkityksellisenä (vaikka sitten jumalan/allahin/minkälie silmissä) vaikka tosiasiassa ketään ei juurikaan kiinnosta ainakaan jos siitä on vaivaa- Anonyymi
Jos uskot esimerkiksi materialismiin ja sen "merkityksettömyyteen" perimmäisinä totuuksina ja todellisuutena, niin ehkä voi olla noin.
- 4t4yy3
Itsellä on ollut usein sellaisia ajatuksia että "mitä olen tehnyt kun joudun kärsimään niin masennuksesta eikä jotkut muut joudu". Ja sitten ajattelee tapuksia missä itse ei ehkä ole kohdellut muita hyvin ja miettii onko masennus joku rangaistus siitä. Käsittääkseni tuo kysymys tarkoittaa tuollaisia ajatuksia.
- Anonyymi
Vanha ketju jo, mutta tuskinpa tällainen asia koskaan vanhenee. Minulle tuo kysymys rankaisemisesta on ihan selvä. Elämässäni on tapahtunut paljon huonoja asioita ja vaikeuksien vain jatkuessa ja jatkuessa sairastuin lopulta vaikeaan masennukseen. Tunnen vahvasti, että minua pitää rangaista, että väkivallalla minusta ehkä saataisiin kitkettyä pois se pahuus, jonka vuoksi elämäni on mennyt pieleen.
Todellisuudessa en ole tehnyt mitään pahaa eikä vaikeudet johdu pahuudestani. Tiedän sen kyllä, mutta päästäni ei lähde ajatus, että olen paha. Olen yrittänyt kaikin keinoin kyetä antamaan anteeksi itselleni sen, että olen minä. Mutta en pysty siihen ja koen, että jos minua rangaistaisiin riittävästi, esimerkiksi potkittaisiin hengiltä, niin voisin ehkä katsoa sovittaneeni tekoni. - Anonyymi
Joskus sanotaan, että häpeä ja syyllisyys ovat masennuksen "perustunteita". Nimenomaan sairaalloisissa, vääristyneissä muodoissaan. Jotka voivat sitten kai vaihdella erilaisista lievemmistä "kummallisuuksista" vaikka psykoottisuuteen.
Ehkä tällaisia haetaan. Testeille ei ihan liikaa painoa antaisi asioiden määrittelyssä, mutta kyllä tuon voi eri tavoin hyvin ymmärtää.
Kyse voi olla vaikka epämääräisestä, masennukselle tyypillisestä tunteesta, että asiat menevät päin seiniä, toivoa ei ole, ja tilanne sekä tulevaisuus ovat seurausta jostain omista teoista. Tai sama vahvempana "kohtalona", joka on paitsi täysin välttämätön myös ansaittu ja sovittamaton.
Ei kai sairaalloisten tunteiden tai epätodellisten vaikutelmien pidäkään kuulostaa "luontevilta".- Anonyymi
Muistaakseni masennustestissä oli myös ulkonäköön liittyvä kysymys ,jotenkin niin ,että kokeeko olevansa rumempi kuin ennen. Ja sitten kun siihen vastasin realistisesti, niin pisteitä tuli siitäkin. Enhän minä mitenkään 50 voi näyttää samalta kuin parikymppisenä.
- Anonyymi
Suurimmaksi osaksi nuo masennustestin kysymykset ovat mitään tarkoittamatonta puppujargonia.
Tavallisen normaalin suomalaisen on mahdotonrta vastata niihin mitään koska suurimmassa osassa kysymyksiä joko mikään vaihtoehto ei tarkoita mitään tai mikään niistä ei kuvaa vastaajan senhetkistä tilannetta.
Saa vaikutelman, että testit tarkoitettu kouluttamattomille amerikkalaisille kotirouville, joiden ainoa työ on istua sohvalla katsomassa amerikkalaisia saippuasarjoja.
On luultavaa, että amerikassa, missä testit on arvatenkin kehitty, suurin osa psykiatrien masennusasiakkaista on tällaisia. Siellä testi asiis ilmeisesti toimii hyvin.
Ja tästä suitten on päätelty, että se toimii hyvin maailmassa.
Koko testillä ei suurelta osin näytä o9levan minkäänlaisia yhteyksiä esim. suomalaiseen todellisuuteen tai siihen miten suomalaiset ajattelevat asioita ja pukevat asioita sanoiksi.
Tuota testiä on minullekin tarjottu varmaan ties kuinka monta kertaa ja todettu, että ei ole masennusta.
Koko testi on kerta kaikkiaan yhtä tyhjän kanssa puppukysymyksineen.
Onko koskaan tutkittu antaako se muualla kuin amerikkalaisiin kouluttamattomiin kotirouviin sovellettuna mitään todellisia tuloksia?- Anonyymi
Kuulostan varmaan hullulta narsistilta, kun sanon näin, mutta kun ties monettako kertaa työnnetään nenän alle tuollainen A4 ja sellaisen perusteella tehdään tai ollaan tekemättä diagnooseja, niin onko siinä enää mitään järjen hiventä?
Eikö nyt koko maailmassa tosiaan ole keksitty mitään tuon parempaa testiä?
Kysyttäisiin niin kuin oikeita ja todellisia asioita eikä mitään tuollaista joutavaa ja tyhjänpäiväistä, mitään tarkoittamatonta liirumlaarumia!
Miljoona kertaa (tai ainakin varmaan kymmenen) olen kirjoittanut noiden kysymysten perään lyijy- tai kuulakynällä perusteluja, miksi koko kysymyksissä ei ole mitään järkeä mutta enää en jaksa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostan varmaan hullulta narsistilta, kun sanon näin, mutta kun ties monettako kertaa työnnetään nenän alle tuollainen A4 ja sellaisen perusteella tehdään tai ollaan tekemättä diagnooseja, niin onko siinä enää mitään järjen hiventä?
Eikö nyt koko maailmassa tosiaan ole keksitty mitään tuon parempaa testiä?
Kysyttäisiin niin kuin oikeita ja todellisia asioita eikä mitään tuollaista joutavaa ja tyhjänpäiväistä, mitään tarkoittamatonta liirumlaarumia!
Miljoona kertaa (tai ainakin varmaan kymmenen) olen kirjoittanut noiden kysymysten perään lyijy- tai kuulakynällä perusteluja, miksi koko kysymyksissä ei ole mitään järkeä mutta enää en jaksa.Ja kun varaan pitkän ajan, että tulisi kirjatuksi mistä on kysymys ja mikä on tilanne, niin kirjoitetaan ehkä pari riviä tyyliin "selostaa asioita johdonkukasisesti", mutta mitään ei kirjata ylös.
Samat asiat saa selostaa miljonaan kertaan ja kun lääkärit vasihtuvat niin ei jaksa eikä edes selostaa mitään kun koko käyntihisrtoria vuosien varrella oin pelkkää lääkärien vaihtumista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja kun varaan pitkän ajan, että tulisi kirjatuksi mistä on kysymys ja mikä on tilanne, niin kirjoitetaan ehkä pari riviä tyyliin "selostaa asioita johdonkukasisesti", mutta mitään ei kirjata ylös.
Samat asiat saa selostaa miljonaan kertaan ja kun lääkärit vasihtuvat niin ei jaksa eikä edes selostaa mitään kun koko käyntihisrtoria vuosien varrella oin pelkkää lääkärien vaihtumista.Onko sitä nut edes tutkittu, onko tuon testin oikeaanosumisaste yhtään mitenkään nollasta poikkeava?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja kun varaan pitkän ajan, että tulisi kirjatuksi mistä on kysymys ja mikä on tilanne, niin kirjoitetaan ehkä pari riviä tyyliin "selostaa asioita johdonkukasisesti", mutta mitään ei kirjata ylös.
Samat asiat saa selostaa miljonaan kertaan ja kun lääkärit vasihtuvat niin ei jaksa eikä edes selostaa mitään kun koko käyntihisrtoria vuosien varrella oin pelkkää lääkärien vaihtumista.Tai sitten ne laajemmat psykiatrian kirjaukset toistuvasti vahingoittaa sua vielä vuosienkin jälkeen. Ajattelin, kun annoin uudelle lääkärille luvan katsoa omia psykiatrian kirjauksia, että siitä olis etua, että hän ymmärtäisi paremmin mun kokonaistilanteen. Ongelmahan tästä syntyi, kun lääkäri kirjoitti musta lääkärinlausuntoa ja kopsasi monta vuotta vanhoja kirjauksia toisesta psykiatrian lausunnosta, jonka yritin aikoinaan saada mitätöidyksi siinä olevien virheiden takia. Musta on myös uusia kirjauksia, mutta jostain syystä on kopioitu vanhaa tietoa. Nyt siis Kelassa kaksi viimeisintä lausuntoa musta on täysin sekava ja paikkaansa pitämätön lausunto psyk. lääkäriltä, jota tapasin kerran muutamia vuosia sitten ja nyt tämä uudempi, jossa kopsattu asiaa tästä sekavasta lausunnosta. Eli vanhat asiat toistuu ja toistuu ja kun itse näin lausunnon, tuli mieleen taas se vanha sotku, josta seurasi täysi katastrofi. alkoi kauhea ahdistus ja tuntuu kuin norsu istuisi rinnan päällä ja on vaikeaa hengittää tai nukkua. Ja eihän tästä edes voi puhua, kun kukaan ei tätä ymmärrä, koska ne ei tajua sen lausunnon merkitystä mun elämässä.
- Anonyymi
Masennustestissä ei pitäisi olla tuollaista kysymystä, koetko, että sinua rangaistaan.
Taitaa mennä jo psykoosisairauksien alueelle, jos tuollaista mahdollisesti kokee.
Vaikka ehkä sillä mitataan jonkinlaista itsetuntoa (?), mutta silti sopimaton kysymys masennukseen liittyvänä.
Masentuneella ei yleensä ole harhoja tai harhaluuloja.- Anonyymi
Mutta moni ihminen kokee tässä maassa, että esimerkiksi yhteiskunta rankaisee ja pistää kapuloita rattaisiin eri tavoin liian herkästi, kun oikeastaan pitäisi auttaa - myös itse.
Vaihteleva depis löytyy, ehkä keskimäärin keskivaikeaa. Sitä vaiko harhaa...mutta voiko iso joukko olla niin totaalisen väärässä?
Ainakin haluaisin tietää tarkemmin miten joku kokee rangaistuksen tunteen. Jos syyt on täysin päättömiä ja irrationaalisia, silloin ehkä harhaa.
Monisairas
- Anonyymi
Moni ehkä ajattelee että kun voi huonosti niin että se on rangaistus jostakin
Usenhan ihmiset sanovat että karma on se syy
Joten itsesyytökset ovat usein osana masennuksessa
Ja vanhan ajan puheet karmasta koetaan rangaistuksena
Vaikka niin ei olisi- Anonyymi
En ole koskaan tajunnut tota kysymystä, vaikka olen BDI-kyselyn täyttänyt kymmeniä kertoja ja olen ollut aika vaikeasti masentunut useita kertoja. Mutta, olen sanonut usein psykiatreille, että olen pakosti ollut entisessä elämässä tosi paha ihminen, kun saan elämässäni jatkuvasti paskaa niskaani. Karmaa. Ajattelen noin nytkin, vaikka en ole masentunut, enkä silti osaisi vastata tohon kysymykseen.
- Anonyymi
Ei ole ainoa kysymys testissä, joka on myös kontekstiriippuvainen. Jos esim. testissä kysytään tulevaisuudesta, niin varmaan nykyisin aika moni vastaa, että tulevaisuus pelottaa. Naapurissa on sota, vallassa täysin arvaamaton henkilö ja asia on koko ajan uutisissa, eli ei pääse otsikoita karkuun vaikka haluaisikin. Jos masentuneella on kestänyt masennus vuosikymmeniä tai adhd-potilaan elämä on ollut sarja epäonnistuneita yrityksiä opiskelu-/työelämässä eli mitään koulutusta ei ole pystynyt tekemään valmiiksi tai olemaan pidempään missään töissä vaikka vuosikymmeneen, niin silloin voidaan todeta, että elämä on ollut sarja epäonnistumisia. Ei se silloin ole mikään potilaan kokemus vaan totuus. Jos joku yö olet nukkunut huonosti, niin kyselyssä napsuu aika paljon pisteitä, koska kaikki tuntuu raskaalta ja paranee hyvän yöunen myötä. Ja lisäksi, jos joka viides sairastuu masennukseen elämänsä aikana, voidaan myös laajemmin miettiä, mikä näissä testeissä tai yhteiskunnassa on pielessä, eikä niputeta ongelmia yksilötasolle.
- Anonyymi
On väärin, jos ihmiselle kerrotaan, tai hänestä kirjoitetaan, että elämä on ollut sarja epäonnistumisia.
Sellainen varmasti syö itsetuntoa vielä entisestään, ja ihminen saattaa ajatella, ettei hän tule ikinä onnistumaan missään.
Jos vaikka onkin joskus epäonnistunut, niin aina on mahdollista joskus myös onnistua.
Elämä ja elämänkulku on vaihtelevaa.
Vanhoihin kaavoihin ei ole hyvä jäädä kiinni.
Sama juttu koskien lääkäreiden tekstejä. Jos joku lääkäri on vuosia aiemmin jotakin kirjoittanut, ja lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, ei voi olla mitään aihetta nojautua monia vuosia vanhoihin teksteihin.
Jokainen ihminen muuttuu vuosien varrella, suuntaan tai toiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On väärin, jos ihmiselle kerrotaan, tai hänestä kirjoitetaan, että elämä on ollut sarja epäonnistumisia.
Sellainen varmasti syö itsetuntoa vielä entisestään, ja ihminen saattaa ajatella, ettei hän tule ikinä onnistumaan missään.
Jos vaikka onkin joskus epäonnistunut, niin aina on mahdollista joskus myös onnistua.
Elämä ja elämänkulku on vaihtelevaa.
Vanhoihin kaavoihin ei ole hyvä jäädä kiinni.
Sama juttu koskien lääkäreiden tekstejä. Jos joku lääkäri on vuosia aiemmin jotakin kirjoittanut, ja lääkärit vaihtuvat jatkuvasti, ei voi olla mitään aihetta nojautua monia vuosia vanhoihin teksteihin.
Jokainen ihminen muuttuu vuosien varrella, suuntaan tai toiseen.Mutta, kun kyse ei välttämättä ole itsetunto-ongelmasta. Jos ihminen on esimerkiksi kirjoittanut laudaturin papereilla ylioppilaaksi. Tämän jälkeen yliopisto-opinnot, ammattikoulu ja muu lyhyt koulutus on jääneet kesken, ja potilas kertoo, että syy on adhd. Jos adhd ei haitannut merkittävällä tavalla lukiossa, se ei pahene niin paljoa, että potilas ei pysty 20 ikävuoden jälkeen mihinkään. Onko siis oikein vaan myötäillä potilasta vuosienkin jälkeen ja validoida potilaan kuvitelmat. Vai kertoa suoraan, ettei tämä ongelma selity tuolla diagnoosilla ja antaa hänelle sopivia tukitoimia ongelmiensa ratkaisemiseksi. Lääkäreiden teksteihin ei potilas voi vaikuttaa ja sitä pitää painottaa lääkäreille, eikä potilaille, miten yksi valtavassa resurssipulassa kirjoitettu lausunto saattaa vaikuttaa merkittävästi potilaan elämään vielä vuosia myöhemmin. Ja myös huomioida se, että miten tärkeää on saada näitäkin virheellisiä lausuntoja mitätöityä nykyistä helpommin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta, kun kyse ei välttämättä ole itsetunto-ongelmasta. Jos ihminen on esimerkiksi kirjoittanut laudaturin papereilla ylioppilaaksi. Tämän jälkeen yliopisto-opinnot, ammattikoulu ja muu lyhyt koulutus on jääneet kesken, ja potilas kertoo, että syy on adhd. Jos adhd ei haitannut merkittävällä tavalla lukiossa, se ei pahene niin paljoa, että potilas ei pysty 20 ikävuoden jälkeen mihinkään. Onko siis oikein vaan myötäillä potilasta vuosienkin jälkeen ja validoida potilaan kuvitelmat. Vai kertoa suoraan, ettei tämä ongelma selity tuolla diagnoosilla ja antaa hänelle sopivia tukitoimia ongelmiensa ratkaisemiseksi. Lääkäreiden teksteihin ei potilas voi vaikuttaa ja sitä pitää painottaa lääkäreille, eikä potilaille, miten yksi valtavassa resurssipulassa kirjoitettu lausunto saattaa vaikuttaa merkittävästi potilaan elämään vielä vuosia myöhemmin. Ja myös huomioida se, että miten tärkeää on saada näitäkin virheellisiä lausuntoja mitätöityä nykyistä helpommin.
Vanhoja tekstejä voi olla hankalaa saada mitätöityä, mutta tässä ajassa voi kirjoitella uutta tekstiä, kertoen henkilön nykyisestä tilanteesta.
Jos on vuosia vierähtänyt, ei voida olettaa, että vanhat tekstit vastaisivat nykyaikaa, ihmisen elämätilannetta ja kaikkea muutakin.
Voisi laatia uudempia lausuntoja ja tekstejä, esim. kirjoittamalla miten henkilön tilanne on mahdollisesti muuttunut verrattuna aiempaan.
Eikä pelkkä diagnosointi saa olla ainoa, jonka varaan ihminen jätetään. Nimenomaan ne tukitoimet, ja neuvot, miten pärjätä esim. sen adhd:n kanssa.
Ensinnäkin, miksi olisi tarvetta ahdh-ihmisestä käyttää sanaa potilas?
Adhd ei mielestäni ole kuitenkaan varsinaisesti sairaus, vaan jonkinlainen häiriö, vaikka siihen onkin diagnoosi olemassa.
Adhd:stä kärsivät pärjäävät elämässään kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvin. Aika harvalla se varmaan haittaa elämää niin pahoin, ettei pystyisi mitään tekemään.
Ongelma on ehkä enemmänkin siinä, miten muut suhtautuvat adhd:stä kärsivään ihmiseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhoja tekstejä voi olla hankalaa saada mitätöityä, mutta tässä ajassa voi kirjoitella uutta tekstiä, kertoen henkilön nykyisestä tilanteesta.
Jos on vuosia vierähtänyt, ei voida olettaa, että vanhat tekstit vastaisivat nykyaikaa, ihmisen elämätilannetta ja kaikkea muutakin.
Voisi laatia uudempia lausuntoja ja tekstejä, esim. kirjoittamalla miten henkilön tilanne on mahdollisesti muuttunut verrattuna aiempaan.
Eikä pelkkä diagnosointi saa olla ainoa, jonka varaan ihminen jätetään. Nimenomaan ne tukitoimet, ja neuvot, miten pärjätä esim. sen adhd:n kanssa.
Ensinnäkin, miksi olisi tarvetta ahdh-ihmisestä käyttää sanaa potilas?
Adhd ei mielestäni ole kuitenkaan varsinaisesti sairaus, vaan jonkinlainen häiriö, vaikka siihen onkin diagnoosi olemassa.
Adhd:stä kärsivät pärjäävät elämässään kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvin. Aika harvalla se varmaan haittaa elämää niin pahoin, ettei pystyisi mitään tekemään.
Ongelma on ehkä enemmänkin siinä, miten muut suhtautuvat adhd:stä kärsivään ihmiseen.Onko mielestäsi adhd:stä kärsivä ihminen parempi termi kuin adhd-potilas? Minulle termi potilas on neutraali. En myöskään pidä jaottelusta, että asperger/adhd ovat häiriöitä ja masennus/ahdistuneisuus/skitsofrenia ovat sairauksia. Se on mielestäni keinotekoinen jaottelu. Jos henkilöllä on oireita, jotka häiritsevät elämää, hänen tulisi saada niihin hoitoa tai kuntoutusta. Ei potilas-sanan käyttö tarkoita sairaan identiteettiä. Jos minulla on kurkku kipeä ja menen lääkäriin, olen potilas ja lääkäri on lääkäri. Jos minua pelottaa ja menen psykiatrille, olen samalla tavalla potilas ja hän on lääkäri. Jos mulla on adhd, joka haittaa elämää ja menen lääkäriin, olen myös silloin potilas. Ongelma ei ole potilas-sanan käyttö vaan sairaan identiteetti ja/tai hoidotta jättäminen eli potilaan ja omaisten jättäminen kärsimään näistä oireista/häiriöistä/sairauksista tai tiloista, tai miksi haluaakin niitä nimittää. Ja ei, kaikki adhd-ihmiset eivät tarvitse tukitoimia, kuntoutusta tai muutakaan apua. He ovat oppineet kompensoimaan muilla tavoin ja pärjäävät elämässään. Tai ovat jo aiemmin saaneet apua ja tukea, joka takia elämä oireiden kanssa on helpompaa. Tällaisiin ihmisiin suhtaudutaan lähes normaalisti. En tiedä mikä määrittely tai auttamistapa sitten olisi sopiva henkilölle, jonka elämä ei suju näin, millä tavalla tällainen ihminen saa tarvittavaa apua tai yleensä havahtuu siihen, että sitä tarvitsee. Sama pätee masennus-, skitsofrenia-, persoonallisuushäiriö-, asperger- ja adhd-ihmisiin tai jos haluaa ilmaista toisella tavalla, ihmisiin, jotka kärsivät tietyistä oirekuvista, joita psykiatria tai neuropsykiatria määrittelee sairauksiksi.
- Anonyymi
Ei oikeasti tulevaisuudessa ole mitään sen pelättävämpää kuin ennenkään.
Media vain uhkailee herkempiä lukijoitaan uhkakuvilla, koska suurin osa ei tajua todennäköisyyksistä peetäkään.
Tulevaisuus menee hyvin.
- Anonyymi
Moni masentunut kyllä sanoo usein kun voi huonosti että ” mistä minua rangaistaan” että kai niillä siksi on sekin kysymys .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 856304
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t303783törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/283150Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3691706- 331398
- 271330
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi46949Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv11946Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11880- 42859