Miksi yhteisömediaa eli laillisteta Suomessa?

Kymmenen vuotta sitten demokratia- ja viestinnän tutkijat Hannu Nieminen ja Tom Moring esittivät oikeusministeriön julkaisemasssa Suomen demokratiaindikaattorit -asiakirjassa viestinnällisten oikeuksien indikaattoreiks muiden ohessa sitä, kuinka paljon julkishallinto valtakunnallisella tasolla tulee kansalaisten omaehtoista informaatiota tukevien rakenteiden luomista, kuten lähiradiot ja lähitelevisiot eli yhteisömedia. Toiseksi yhteisömediaa koskevaksi demoktiaindikaattoriksi Moring ja Nieminen ehdottivat kunnallishallinnon toimenpiteitä, kuten kunnan tuki – erityisesti erityisesti marginalisoituja ryhmiä – lähitelevisioviestinnälle, painoviestinnälle sekä verkkoviestintäprojekteille. Mitään ei ole tapahtunut.


Unesco on jo vuodesta 1980 lähtien tukenut ja edistänyt yhteisöradioita. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö on julkaisssut monia yhteisömediaa koskevia kirjoja ja lehtisiä, kuten How To do Community Radio (miten tehdä yhteisöradiota), Unesco Community Radio Handbook (Unescon yhteisradion käsikirja) ja Community Media. A good practice handbook, jossa esitellään yhteisömedioiden hyviä käytäntöjä.

Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan Kansalaismedia Euroopassa (2008/2011(INI)) tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä ja "pyytää komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina ja monimuotoisina". Päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kannustaa jäsenmaita tunnustamaan kansalaismedian erityisen asema lainsäädännössä, toimilupaehdoissa ja taajuuksien turvaamisessa sekä tukemaan taloudellisesti kansalaismedian toimintaa.

http://yhteisomedia.blogspot.fi/