moi, auttakaa mua... mulla on bulimiaa ja en jaksais sitä enää mut en halua siitä parantuakaan "normaaliksi" vaan voisin hinnasta mistä hyvänsä vaihtaa sen takasin anoreksiaan mikä mulla on ollutkin...se on niin paljon helpompaa kun bulimia! auttakaa mua...
haluan anoreksiani takas, mitä mä teen?? miksei mulla ole enää sitä samaa tahtoa mikä sillon oli kun ekan kerran sain laihdutettua itseni anorektikoksi...
miten mä teen sen!!
AUTTAKAA MUA!
haluan anoreksiani takas, mitä mä teen?? miksei mulla ole enää sitä samaa tahtoa mikä sillon oli kun ekan kerran sain laihdutettua itseni anorektikoksi...
miten mä teen sen!!
AUTTAKAA MUA!
Vastaukset 8
Vanhimmat
miksi haluat anoreksian?
se on vaarallinen tauti ja lisäksi erittäin ruman näkönen. lantioluut törröttää,posket on lommolla..
siinä ei ole mitään kaunista.
suosittelen sulle että hankkiudut ammattiauttajan
pariin.
...kun haluan...en jaksa olla normaali mut en jaksa enää olla buliminenkaan, ja mun mielestä anorektinen on ihan hyvän näkönen!! olenhan mä sellanen ollut ja siitä tiukasti kiinni pitänyt, kunnes..
eikä se ole niin helppoa mennä "ammattiauttajalle", jos ei kerran ole halua parantua, ethän säkään mene shoppaileen jos sulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa siihen juuri sinä päivänä...?? (sama asia)
MOI MILLA,
mulla on ollyu lievä bulimia ehkä vajaa 2 vuotta, viiltelyä ymym... paino heiluu 58-65 oon 174 pitkä.
mulla sama onkelma, vaihtasin tän millon vaan anoreksiaks.
laita mailis jos haluisit juttu kaveria, mä ainaski tarvisin...
oon 17. mia
AI NIIN UNOHTU, EN OO IKINÄ OLLU ANOREKTIKKO
mia
no moikka, kesti vähän vastata (eilen oli niin huono päivä etten jaksanut ollenkaan edes avata konettani)
mielelläni mä haluaisin juttu seuraa, tunnut olevan samanlaisessa tilanteessa kuin mä...mä oon vaan ihan kohta (23.1.) 19 ja bulimia on vaivannut kohta joku vajaa 3 vuotta, anoreksia alkoi 9.luokan puolessa välissä eli n. 5 vuotta sitten sit se pikkuhiljaa vaihtui bulimiaan, nyt olen aika normaali painoinen (55 - 58 kg ja 177 cm)
mutta tässä siis se mun osoite [email protected]
kirjoittele pian, yritän vastata aina mahdollisimman pian takaisin...
terveisin Milla
Pääsin vähän ennen joulua kotiin oltuani 2 ja puoli viikkoa sairaalassa anoreksian takia. Psykiatrit ym. tyrkttää (tai tyrkytti ainakin ennen sairaalaan joutumista) ties mitä mielialalääkkeitä. En ole eläessäni itkenyt niin paljoa, kuin anoreksiaa sairastaessani. Tuntuu kuin nuoruuden ajasta (milloin pitäisi elää täysillä) on tähän mennessä viety vuosi pois. Mutta nyt toivottavasti paranemisen tiellä...
Tällä vaan sitä, että en toivoisi anoreksiaa pahimmallekkaan vihamiehelleni, kuulosti kummalta, kun jotkut oikein toivovat...
kyllä mä tiedän millasta on olla kun on anoreksia, mutta kuules hei tyyppi!! anoreksiaa on jo silloin kun on liian laiha tai ei syö mitään, ei tarvi joutua sairaalaan että olis anorektikko....en mä mihinkään sairaalaan halua, vaan olla laiha ja syömättä!...se on myös anoreksiaa... kyllähän siitä voi lopulta seurata se sairaala, mut en mä sitä halua... ehkä sitä oppii kontrolloimmaan kuitenkin sen verran, kai?! mut tiedän mä senkin että ei se anoreksiakaan yhtään sen "mukavempaa" ole kuin bulimia, mut toisaalta se on helpompaa. Ei tarvi joka päivä ostaa 10 - 20 € ruokaa syödä se ja vielä lisäks koko kodin jääkaappiä tyhjäx ja sit vielä saada se kaikki ulos, ja sen jälkeen liikkua yms. yms...
EIKÖ KAIKKI MIELISAIRAUDET OLE AIKA KUMMIA?? niinku sanoit et on kummaa et joku haluaa anoreksian...
eihän nää syömishäiriöt muuta teekkään kun vie nuoruuden pois, mä en ole mitään tehnyt tän takia! kaikki on ihan pilalla, sitä mä olenkin aina toivontu että saisin elää nuoruuteni uudestaan, kuin normaalit nuoret! =)
sellasta se elämä vaan on, toiset sairastuu astmaan toiset anoreksiaan..
Eiköhän olisi viisainta toivoa terveyttä, eikä haaveilla sairaudesta. Tervehtyminen on vaikeaa, kuten myös sairastaminen, mutta kuinka paljon enemmän elämää saatkaan tervehtymällä, verrattuna siihen kuinka paljon elämästäsi menetät sairastamalla. Itse elän kutakuinkin terveenä, hyväksyen sen ajatuksen, että joitain sairaita piirteitä minulla tulee aina olemaan. Kaipaan kyllä joskus laihuutta, mutta tiedän, että kaipaukseni on täysin järjetön.