Jokainen hengenveto tuntuu raskaalta
Sillä jokaisessa niistä on kaipuu läsnä
Rintakehää puristaa ja sen päällä lepää valtaisa paino
Aikaa ei ole todellisuudessa kulunut paljon, tiedän sen
Vaan tässä hetkessä on sitä kulunut jo ikuisuus
Koska jokaisesta kuluvasta hetkestä puuttuu jotain
Tämä tilanne ja hetki musertaa sydämeni
Sydämensyke nousee, kun vain ajattelenkin sinua
Menetyksen muistaessani, jättää se lyöntejä välistä
Se on täysin epävireessä, koska siltä puuttuu sen tärkein palanen
Palanen, joka sinulla on
Oloni on sidottu, sidottu tähän hetkeen
Ikävöin hymyäsi, nauruasi, ikävöin ääntäsi, lämpöäsi
Kaipaan kosketustasi, sillä silloin unohtuu kaikki muu
Lähelläsi on lämmin ja turvallinen olla
Lähelläsi minulla ei ole kylmä, nyt vain palelen
En varmaan saisi sanoa enää tätä sinulle
Vaan en kestä olla sitä sanomattakaan
Sillä todella, rakastan sinua
Sillä jokaisessa niistä on kaipuu läsnä
Rintakehää puristaa ja sen päällä lepää valtaisa paino
Aikaa ei ole todellisuudessa kulunut paljon, tiedän sen
Vaan tässä hetkessä on sitä kulunut jo ikuisuus
Koska jokaisesta kuluvasta hetkestä puuttuu jotain
Tämä tilanne ja hetki musertaa sydämeni
Sydämensyke nousee, kun vain ajattelenkin sinua
Menetyksen muistaessani, jättää se lyöntejä välistä
Se on täysin epävireessä, koska siltä puuttuu sen tärkein palanen
Palanen, joka sinulla on
Oloni on sidottu, sidottu tähän hetkeen
Ikävöin hymyäsi, nauruasi, ikävöin ääntäsi, lämpöäsi
Kaipaan kosketustasi, sillä silloin unohtuu kaikki muu
Lähelläsi on lämmin ja turvallinen olla
Lähelläsi minulla ei ole kylmä, nyt vain palelen
En varmaan saisi sanoa enää tätä sinulle
Vaan en kestä olla sitä sanomattakaan
Sillä todella, rakastan sinua
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä rakastan myös edelleen eikä sitä mikään poista.
Kauniita kaipaavia viestejä, miksette yritä tavoittaa kaipauksenne kohdetta.
No koska ne on luusereita. Kätkevät mieluummin tunteensa ja elävät valheessa.
Aion tänään illalla kyseisen tekstin toimittaa postilaatikkoon ja liitteeksi lisätä Anna-Mari Kaskisen runon:
Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.