moi kaikki berberiskinkin omistajat haluun paljon tietoo berberiskinkeistä.......ootteko niin kilttei 9 vuotiaalle please
berberiskinkin omistajat!
koululainen
11552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No hei
Kotisivuillani on hoito-ohje:
http://www.vmp.d2g.com/~aino/berberi.html
En kylläkään suosittele berberiskinkkiä pelkästään lemmikiksi, vaan vain harrastajille, jotka aikovat tosissaan yrittää lisäännyttää liskojaan. Eläinkaupasta ostetuilla berberiskinkeillä on usein vaikka minkälaisia ongelmia, joten senkään puolesta eivät ole paras vaihtoehto aloittelijalle.
Jos lemmikki-skinkkiä halajat, niin sinikieliskinkki olisi varmasti parempi:
http://www.vmp.d2g.com/~aino/tiliqua.html
Muita sopivia liskoja ovat esim. parta-agama ja leopardigekko.
Aino
...Yhdeksänvuotiaan elämässä ei ole liskolla sijaa. Matelija on "isojen lasten lemmikki". Odota vaan muutama vuosi, ja mieti asiaa uudestaan...huolella!
Mulla on jo liskoja ollut jo yli 2 vuotta ja ne on meidän perheen yhteisiä että mun äiti on vastuussa niistä liskoista,mutta lisätieto ois aina kiva saada,mutta kyllä minä itsekkin hoidan niitä että on ne kivoja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Pahoittelen jos tämä taas tulee kahteen kertaan, tuntuu taas yhteydet pätkivän pahasti...
Terve vaan, Susku!
Olen siinä samaa mieltä että yhdeksän vuotiaan on melkoisen vaikea
hoitaa yksin liskoa, esimerkiksi siksi että ruokaeläimet yms. maksaa
aika paljon. Kuitenkin tiedän lukuisia perheitä jossa pienet lapset (6
v ->) osallistuvat aktiivisesti liskon hoitoon nauttien veden
vaihtamisesta ja pyydystäen kesäisin ruokia ulkoa. Toki, kuten kaikkien
muidenkin eläinten kohdalla, päähoitovastuu tulee olla vanhemmilla ja
heidän tehtävänän on myös huolehtia lapsen hygieniasta liskon hoitamisen
jälkeen. Kuitenkin tämä yhdeksänvuotiaamme osoittaa erinomaista
aloitteellisuutta ottamalla asiasta (=berberiskinkistä) selvää, eikä mun
mielestä moista aloitteellisuutta pitäisi tyrmätä kommenteilla "odota
pari vuotta". Periaatteessa ei hyöhteisiä syövän liskon hoito ole
mitenkään niin vaikeeta (toki lajista riippuen) ettei arkiaskareista
tuon ikäinen yleensä selviäisi. Eihän sirkan kiinniottaminen, sen
pölyttäminen ja syöttö liskolle, tai veden vaihtaminen, ole mitenkään
vaikeaa. Eikä myöskään ruokaeläinten tankkaaminen. Kuten sanottu, olen
sitä mieltä että vanhempien tehtävä on huolehtia siitä että liskon
elinolosuhteet ovat oikeat, kuten lämmöt, alusmatskut jne. ja että lisko
todellakin tulee syötetyksi ja oikein hoidetuksi, mutta itse
toimenpiteet on yhdeksänvuotias yleensä kykenevä tekemään, ainakin
muutaman opastuskerran jälkeen. Jos perhe on tarpeeksi valistunut voi
hyönteisiä syövä matelija, erit. joku leopardigekko tms., olla mainiosti
nuoremmankin harrastajan lemmikki, kunhan vain todellakin vanhemmat ovat
olan takaa kurkkimassa että kaikki menee oikein. Ja usein
terraarioeläinten ollessa kysessä vanhemmatkin sitoutuvat melko
mukavasti elukan hoitoon, onhan jo terraarion lemmikin hankinta melko
hintavaa joten ei kai kukaan tuhlaa satoja euroja ottamatta ensin hieman
selvää asioista. Lisäksi minä ainakin odotan tämän uuden
herppiharrastajasukupolven kasvua. Matelijoitahan ei ole kovin montaa
vuotta vielä saanut tuoda Suomeen, ja se näkyy myös tietävien
harrastajien määrässä. Kunhan vain nämä yhdeksänvuotiaat kasvavat niin
kohta on meilläkin hämmästyttäviä nuoria tietopankkeja kuten esim.
Atlantin takana. Joillakin gekkolistoilla esim. näkyy 16-vuotiaita
monien vuosien kokemuksen omaavia tyyppejä jotka kasvattelevat
suvereenisti esim. Uroplatus-suvun gekkoja, jotka eivät mitään helppoja
eläimiä ole.
Ehkäpä joku jonka lapset osallistuvat liskojen hoitoon voisi kertoa oman
kantansa? Tai tietysti nekin voivat avata suunsa joiden lapset EIVÄT SAA
osallistua...
Lapsia puolustaen : )
Teemu
Aivan!
Olen täysin samaa mieltä sun kanssa Teemu!
Ei ketään kannata tuomita ikään tuijottaen. Kyllä sitä vastuuntuntoa ja motivoituneisuutta löytyy nuoristakin siinä missä meistä vanhemmistakin.
Mutta berberiskinkkiä en silti suosittele, vaan sinikieliskinkkiä. Sehän ei edes tarvitse niitä sirkkoja. Olen vakuuttunut siitä, että sinikieltä parempaa, helppohoitoisempaa ja mukavampaa lemmikkiä saa hakea.
Aino
-joka ei ikinä kyllästy mainostamaan sinikieliskinkkejä...
Onpas mukavaa kun olet samaa mieltä. Saatanpa siis jatkossakin tervehtiä jos vastaan kävelet : ) Mutta mainitsit berberiskinkkien olevan jotenkin hankalia aloittelijoille, miksi? Niitä kun usein mainostetaan "aloittelijoiden" liskoina. Oletan ongelmien johtuvan siitä että ne on usein WCitä, kuten joskus mainitsit? Ja onhan ne sinikieliskinkit varmaan erinomaisia ja helppoja, mutta niissä on yksi vika. Jos ne osallistuisi matelijoiden missikisoihin niin mä epäilisin että ne ei olisi kovimpia voittajasuosikkeja... : P Mutta kyllä kai niitäkin joku päivä on hommattava, itse asiassa sinikielet alunperin sytyttivät meidän mielenkiinnon ylipäänsä matelijoihin kun niitä oli yhdessä koulussa "lemmikkeinä", mutta se onkin sitten jo kokonaan eri juttu...
No voihan nyt!
No kyllähän sinikieli voittaa missikisoissa ne sun partikset ja gekkoset mennentullen. Nillä on niin hienot kielet, elegantit muodot ja säihkyvät sääret. :)
Katos nyt tätä, jollet muuten usko:
http://www.vmp.d2g.com/~aino/moykky.html
Jos olisin skinkkityttö, niin minä ainakin olisin kiinnostunut tosta komistuksesta!
Niin, berberit ei todellakaan ole niin helppoja kuin ihmiset jostain ovat saaneet päähänsä Suomessa. Muualla maailmassa ei tälläista trendiä ole NÄIN selvänä. Ehkäpä näin on Suomessa siksi, että valikoima ei ole ollut siitä parhaasta päästä.
Ja ongelmat johtuvat nimenomaan siitä, että ovat WC:itä...
Ensinnäkin, olen yrittänyt saada yhteyttä berberiskinkin kasvattajiin ympäri maailmaa jo pitemmän aikaa. Millan lisäksi olen löytänyt Kanadasta yhden ja Hollannista toisen (jonka poikanen kuoli kyllä aika pian kuoriutumisen jälkeen). Kahdesta muusta onnistuneesta tapauksesta olen kuullut, mutten ole voinut varmistaa.
Toiseksi, berberiskinkeillä on lähes aina matoja, yleensä nematoja, joiden kanssa aloittelijoiden ei ole niin kiva ruveta sähläämään.
Niillä on myös usein paiseita, ihotulehduksia, aliravitsemusta ja kaiken kukkuraksi todella usein vaikeuksia sopeutua sirkkadiettiin. Tähän totuttaminen on joskus todella työlästä eikä aina onnistu lainkaan.
Harvinaisen sitkeitä ne ovat kyllä, mutta se ei tarkoita, että olisivat sopivia aloittelijoille. Enkä suoraan sanoen ymmärrä, mitä järkeä on ostaa kamalia kärsinyt ja Egyptistä pitkän reissun tehnyt berberiskinkki suomalaisen lapsen terraarioon paijattavaksi, kun tarjolla on niin paljon hyviä vankeudessa syntyneitäkin vaihtoehtoja siihen tarkoitukseen.
Kaiken tuen annan niille, jotka ovat valmiita laittamaan aikaa ja vaivaa näiden lisäännyttämiseen, koska sellaisia henkilöitä on todellakin liian vähän.
Sitten kun niitä on saatavina helposti vankeudessa syntyneinä, niin sitten suosittelen niitä.
Aino -taas vauhdissa
Arvaapa mitä, Aino? Makusen Eikka ei tykkää kun nahka kiiltää! Joten jos ilmoitat nuo skinkkisi missikisoihin niin laita niille ihmeessä ensin kunnon kerros meikkivoidetta ja päälle irtopuuteria niin on edes jotain mahdollisuuksia (tarjolla hyvinvarustelluissa lemmikkieläinliikkeissä : P). On mulla toinenkin Jobin posti. Kas kun yleensä katsotaan kauniiksi että kilpailijalla edes kaula erottuisi muusta vartaloista, no, partiksilla sentään se erottuu, toisin kuin noilla tasaisilla makkaroilla joita skinkeiksi kutsutaan. Ja yleisesti ottaen kaksihaaraista kieltäkään ei missikisoissa pidetä kovin kauniina : P No niin, en kiusoittele enempää, onhan tuo "möykky" varsin vetoavan näköinen...
Ja sitten vakavampiin asioihin. Todellakin tuo berberijuttu oli täysin uusi tieto, mä olen jotenkin aina olettanut niiden olevan vankeudessa kasvatettuja. Siis kunhan sen liskon saa käyntiin niin sitten se on helppo pidettävä mutta tuo alku saattaa olla hankalaa? Se WCiys kyllä selittää monta kurjassa kunnossa olevaa berberiä joita on matkan varrella näkynyt...Ja mitä tulee ylipäänsä noihin villeihin elukoihin, mä julistaudun niiden ehdottomaksi vastustajaksi, joten täytyypä muuttaa suhtautumista näihin nykyisiin yksilöihin joita kaupoissa näkyy...
TACK OCH HEJ!
Paksu kaulahan on vaan trimmatun olemuksen merkki. Mutta parrankasvu neideillä sen sijaan voi olla jo vähän ongelmallisempaa. ;)
Suomessa on tällä hetkellä 7 vankeudessa kasvattettua berberiskinkkiä (by Milla) ja jos joku tietää toisista onnistuneista Suomalaisista, niin ilmoittakaa mulle!
Eläinkaupasta löytyvät ovat siis KAIKKI (ellei sitten joku ole onnistunut salassa multa ja kiikuttanut myytäväksi läheiseen eläinkauppaan, mitä kyllä vahvasti epäilen) Eqyptistä tuotuja. Jotkut kauppiaat väittävät, että ovat kasvatettu Saksassa mutta tällaiset puheet on varmsti puppua.
Niin, alku on yleensä se hankalin mutta ei se loppukaan välttämättä mannaa ole.
Hienoa, että muutat näkökantaasi berberihin, ristiretkeni alkaa vihdoinkin kantaa hedelmää! Nyt sitten pitäisi vielä vakuuttaa, että sinikielet ON ylivoimaisia matelijamaailman kaunokaisia. No, ainakin ne on kovin hellyyttäviä.
Aino
Okei, myönnetään, taitaa niissä partiksissakin olla puutteensa tuon parran suhteen : P Mutta eivätpähän näytä miltään mustikkamehua juoneilta bodareilta. Mistä tulee mieleen, että jos em. lajit yhdistetään saadaan sinisen kielen omaava bodari jolla kasvaa parta. Kauhistuttava DDR:n kuulantyöntäjänaisten tausta alkaa selvitä... :P
aloitin liskoharrastuksen siinä kymmenen vuoden iässä ja 12vuotiaana kasvatin ekat leot...tosin eipä se nyt oo hirveen vaativaa...piikkihäntäagamatkin muni, mutta eipä niitä onnistuttu hautomaan.