Kylmiksen viimeinen päätös

Puhut täyttä paskaa, koska kylmiksen nopeat itsariyritykset ovat taakse jäänyttä elämää. Ylempi entiteetti ei kertakaikkiaan vain anna vielä Kylmikselle lupaa kuolla, koska hänellä on vielä eräs teko tekemättä. Kylmis tietää sen, että se ei kuole vaikka kuinka yrittää, joten on valinnut hitaan kuoleman alkoholismin kautta.

Kylmis on aikuinen mies ja tietää mitä tekee.

Minä suosittelen Oulujokea.

Ei ole hänen aikansa nyt. Vaikka hän videolla hieman sekoileekin sanoissaan ja aloitti tupakan polton joka vielä entisestään huonontaa kuntoa niin päivässä on parhaita hetkiä joilloin jaksaa paahtaa tekstiä.

Hän ei tajua enää tilaansa.
Alkoholi ja bentsot vieneet järjen valon ja itsekunnioituksen.
Tiedostamatta tilaansa vaeltaa katkeran ja köyhän maallisen
vaelluksensa kivuliaaseen kuolemaan saakka.
On kuin toripulu, eläen sossun tätien armeliaisuuden varassa, kunnes sulkevat lopulta laitokseen, jossa loppu koittaa sisuskalujen väsyttyä jatkuvaan lääkitykseen.
Hän ei koskaan elämässään ansaitse palkkaa, matkustele ulkomailla ja nauti kauniin naisen seurasta. Viina ja lääkkeet
korvasivat elämän.
Ehkä yön hiljaisina tunteina, kun hän istuu korsussaan, bentsobissen sumentamin miettein, välähtää muisto kuinka kaikki olisi voinut olla toisin.
Silloin Puohitien yön hiljaisuuden rikkoo paatuneimmankin sydämen särkevä epätoivoinen ulina...

Raitistuminen avaa aistit, jotka on jo unohtanut ja avaa tietoisuuden korkeammalle tasolle ja älykkyys palautuu.
10 vuotta sitten asuin korsussa juoden bisseä, kunnes kyllästyin ja palasin takaisin elämään.
Jano,ahdistus ja alakulo hävisi.
Elämä palasi täydempänä henkisesti ja materiaalisesti.
He , jotka jatkoivat juomista ovat mullan alla.
Mitään ulkopuolista apua en tarvinnut, lopulta se oli vain huono tapa , joka poistui.

Tissuttelu on itsemurhaa.
Kestää kauan, mutta loppu on myös tuskallisen pitkä....

Survaisen löylykauhan tukevasti perceeseeni ja hirtän itseni Heleniuksen parvekkeen eteen roikkumaan kauha sojottaen kohti Heleniuksen krapulaista naamaa

Kylmiksen kannattaisi tunkea perseeseensä vanha laivan ankkuri ja loikata sitten oulujokeen. Eihän siitä puohitieltä ole kuin pari kilometriä.

Rannalla voi korkata vielä läksiäisiksi pari nobea!