Lääke esiintymisjännitykseen

Ilman lääkkeitä elämä on helpompaa, sillä jos tulee esiintymistilanne ihan puun takaa, mitä sä sitten teet? Juokset vessaan ottamaan eka napin, niinkö? Ja sekö ei muka "näytä hieman tyhmältä"?
Se pelko johtuu tunteista joita sä itse manaat esiin ajattelemalla, ettet sä selviä esiintymisestä. Ajatuksilla on aivan helvetin suuri vaikutus siihen, miten me mistäkin tilanteesta selvitään, siksi itseä kannattaa aina rauhoitella ja rohkaista, eikä pelotella.
Mielenhallintaa voi treenata joka kerta kun avaa äänensä ihmisten keskellä. Keskittymällä asiaan josta puhuu, unohtaa aika nopeasti itsensä. Se asia on se juttu, et sinä. Sun äänesi on vain väline jolla sä välität tietoa muiden korviin. Ei mitään sen pelottavampaa.
Mene joskus metsään tai meren rannalle ja huuda niin paljon kuin keuhkoista lähtee. Sitten, ennen seuraavaa esiintymistä, muistele millaista oli huutaa. Huuda hiljaa sisälläsi, pinnistä kaikki lihaksesi, ja sitten vaan henkäset syvään ja menet kertomaan asiasi kuulioille. :) Kuulostaa ehkä pöhköltä, mutta toimii ainakin mulla joka kerta.
Hengitys on myös tärkee. Aina kun ajatukset meinaa karata, kandee huokaista syvään ja jatkaa vasta sitten, itsensä keränneenä.
Ja ajattele nyt, sä puhut sentään vain hetken luokkakavereilles - joista osa ei kuule mitään, koska jännittää omaa vuoroaan - kun taas pomot ja poliitikot joutuu pitämään tunnin puheita eri kielilläkin vähän joka päivä!
Ei esiintyminen ole mikään mörkä jota vastaan pitää taistella, se mörkö on meidän mielissä ja meidän pitää ajaa se mäkeen sieltä, järjen ja realistisen ymmärtämisen voimalla, itseä tukien ja kannustaen.

Propral on sopiva lääke tuollaiseen, saa kun pyydät miltä tahansa lääkäriltä..

Unohda lääkkeet.
Harjoittele esiintymistä ensin vaikka videokameran kanssa yksiksesi ja katso omat esityksesi. Näyttele vaikka todella kokenutta esiintyjää ja anna palaa, pelleile, kokeile. Kukaan ei näe videoesityksiäsi.
Kun opiskellessa sitten tulee esiintymisiä, niin perehdy asiaasi h-y-v-i-n. Kokemuksesta voin kertoa, että on todella paljon helpompaa mennä toisten eteen kun tuntee asiansa hyvin. Olen esiintynyt vaihtelevan säännöllisesti jo pari vuosikymmentä, ja edelleen hirvittää, jos etukäteen tiedän, että en ole kunnolla valmistautunut enkä tiedä esittämästäni asiasta riittävästi. Jos olen tehnyt läksyt kunnolla ja perehtynyt, niin on suorastaan kiva kertoa toisillekin se, mitä olen saanut selville.
Kysy joltain kaveriltasi voisitko pitää harjoitusesityksen.
Jos ei esiinny usein, niin ihan kaikkia jännittää esiintyminen. Mitä enemmän saa esiintyä, niin sitä vähemmän se jännittää. Muista myös, että toiset näkevät jännittämisestäsi vain 10%.
Komppaan myös edellistä vastaajaa, suurin osa ei edes kuuntele esitystäsi koska jännittävät omaansa niin paljon. Itse pidin täsmälleen saman esitelmän viisi kertaa peruskoulussa suunnilleen samoille luokkakavereille eikä kukaan huomannut mitään. Toisaalta vähän harmitti, kuinka vähän he kuuntelivat. Meni jännittäminenkin vähän 'hukkaan'. Lukiossa esitelmä oli jo niin lapsellinen että piti tehdä uusi :-)

Lopuksi vielä neuvo, yritä asennoitua niin, että saat mahdollisuuden kertoa toisille jotain, mitä he eivät vielä tiedä. Ne jotka malttavat kuunnelle, keskittyvät vain asiasisältöön.
Jos tuntuu että pitää nielaista, niin nielaise rauhassa, vedä syvään henkeä ja siirry vaikka paikasta toisee tai siirrä materiaalejasi, jotta saat sen näyttämään tarkoitukselliselta tauolta. Kun seuraat hyviä puhujia, niin he pitävät aika usein muutaman sekunnin tauon. Tälle tauolle on joku hieno nimikin. Se on kuuntelijalle miellyttävää ettei asiaa tulee kamalalla vauhdilla.
Harjoittele paljon mutta älä turruta aistejasi lääkkeillä. Jos vain mahdollista niin osallistu esiintymistaidon kurssille. Itse olen käynyt kolmepäiväisen kurssin ja siitä oli todella paljon apua. Jaksoitko lukea loppuun :-) Tsemppiä!

Itse olen kärsinyt esiintymisjännityksestä noin 12-13-vuotiaasta saakka. Yläasteella olin koulukiusattu ja tilanne paheni entisestään. Pelkäsin luokan edessä esiintymisiä todella paljon. Oli juuri sydämentykytystä, kädet hikosivat, punastelin enkä meinannut saada sanaa suusta ulos. Lukion jälkeen olen opiskellut useassa eri oppilaitoksessa, mm. kahdessa ammattikorkeakoulussa. Oireet kävi aina vain pahemmaksi ja lopulta menin lääkäriin, kun tilanne oli se, että jännitin jo tunneilla oloa ja sitä jos opettaja kysyy minulta jotakin. Sain SSRI-lääkityksen(samoja lääkkeitä joita käytetään esim. depressioon) ja se mulla on mennyt yli kymmenen vuotta. Se auttoi sillä tavalla, että pystyin keskittymään tunneilla opetukseen enkä tarkkaillut itseäni koko aikaa. Varsinaisiin esiintymistilanteisiin määrättiin samalla kertaa beetasalpaajaa(Propral), sitä olen ottanut 10-20mg noin tunti ennen esiintymistä tai muuta "tiukkaa" paikkaa. Se laskee sykettä ja vähensi huomattavasti punastelua. Siinäkin täytyy toki löytää oikea annos, alussa mulla meni 40mg ja se laski sykettä ja verenpainetta niin paljon että tuli kylmä hiki ja taju meinas lähteä. Mutta hyvin tyytyväinen olen tähän lääkkeeseen. Ainoa haittapuoli on ollut et jos samana päivänä lääkkeen otettua on harrastanut raskaampaa liikuntaa, niin se on tehnyt kyllä huonon olon. Jännityksen tunteeseen tämä lääke ei kylläkään auta, mutta on monelle riittävä apu niihin esiintymistilanteisiin. Itse sain vielä jossain vaiheessa näihin tilannejännityksiin Xanor-nimistä rauhoittavaa lääkettä. Sitä otan harvemmin kuin Propralia. Mutta tämä Xanor on oiva lääke ja saa mielen rauhoittumaan. Mulla annos on ollut tarvittaessa 0,5-1,0 mg tunti ennen jännittävää tilannetta. Näitä tosiaan tarviin yleensä aika harvoin, joten mitään toleranssia tai riippuvuutta ei ole tullut missään vaiheessa. Sun ketjun aloittaja kannattaa ehdottomasti hakea apua lääkäristä jos yhtään siltä tuntuu, nämä ovat erittäin yleisiä vaivoja ja ainakin kaikki mun lääkärit on ollut hyvin ymmärtäväisiä asian suhteen. Tsemppiä!!

Kunhan nyt ensin haet sinne kouluun.:)

Itselläni valeriana kasvia sisältävät apteekista ilman reseptiä saatavat lääkkeet ovat auttaneet.

Diapam.

Pieni jännitys kuuluu tietenkin asiaan, mutta jos olo tuntuu aivan kestämättömältä kannattaa harkita rauhoittavia lääkkeitä, esim 5mg Diapamia. Seuraavalla kerralla voit ottaa puolet tästä annoksesta ja tämän jälkeen pärjäät ehkä jo ilman...

Tärkeintä on, että esiintymisestä jää positiiviset muistot - jos kädet tärisevät ja senat sakoilee, niin voi jäädä vain traumoja.